UUSIMMAT

Al Emmo and the Lost Dutchman’s Mine (PC)

16.02.2014 19:00 | Pekka Leinonen

Tekijä: Himalaya Studios
Julkaisija: Himalaya Studios
Testattu: PC Windows 7 64-bit, i-7 4770k, Geforce GTX 770, 16 Gt muistia
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, 800 MHz prosessori, 128 Mt muistia, 350 Mt levytilaa
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta noin 7 euroa
Pelin kotisivu: http://www.himalayastudios.com/alemmo.php
Arvostelija: Pekka Leinonen

3/5

Miten pitkälle voi varkauden voi viedä, ilman että siitä tulee oikeusjuttu? Leisure Suit Larryn ja Freddy Pharkasin epävirallinen sekasiitos Al Emmo sen meille näyttää.

Se on sanottava heti kärkeen, että referenssejä Sierran klassikoihin ei voi välttää. Himalaya Studiosin väki ei edes häpeä myöntää, että asioita on lainailtu. Peli tuntuu heti ensimmäisestä ruudusta lähtien Larrylta ja näyttää Pharkasilta. Ainoana eroavaisuutena äkkikuolemat eivät hyppää joka toisen puskan takaa, ennen kuin aivan lopussa. Jospa vain saisin dollarin joka kerta, kun jouduin vertaamaan näitä pelejä keskenään…

Vain yhden dollarin tähden

Tapaa Larr… Siis Al Emmo. Hän on kaljuuntuva nelisilmä, joka asuu yhä kotonaan ja on päässyt pukille yhtä usein kuin pelisivuja päivätyökseen selaavat henkilöt keskimäärin. Mutta viimeinkin tätä lihavaa ja sosiaalisesti vaivaantunutta laiskaa mitäänsanomattomuutta on onnistanut! Niinpä hän istuu lännen pikajunassa matkalla tapaamaan postimyynnistä tilaamaansa vaimoa.

Mikään ei tietenkään mene niin kuin elokuvissa. Saluunaan astuttuaan ensivaikutelma tulevan morsiamen kanssa menee hieman pieleen, kun isä ei antanutkaan viikkorahaa eikä herralla ollut varaa tarjota edes yhtä drinkkiä. Eikä maksaa omaansa. Kapakasta lennetään kuin perjantaina vielä yhden jälkeen. Eukkokin lähtee kävelemään ennen ensisuudelmaa. Mutta ojan pohjalta hampaita sylkiessä aina niin periksi antamaton Fred… Siis Al huomaa heti uuden valloitettavan kohteen. Näin retropeliseikkailu on tosiasia. Saako hän naisen? Kuka salaperäinen hahmo yrittää kilpailla hänen kanssaan ja miksi otsikko on kadonneen hollantilaisen kaivos? Saammeko näihin kysymyksiin vastausta?

Hyvä, paha ja ruma

Vaikka pelin grafiikoista kirjoittaminen on toiseksi tylsämielisintä mistä voi kertoa, täytyy mainita asiasta, joka ei käy ilmi kuvankaappauksista: animaatiot ovat perseestä.

3D-hahmot sopivat yhdeksänkymmentäluvun alkupuolen graafiseen tyyliin kuin muulinlanta mannapuuroon. Totuin tähän taiteelliseen ratkaisuun vasta pelin viimeisessä näytelmässä. Perinteiset animaatiot olisivat toimineet sata kertaa paremmin. Villin lännen taustat ovat kuitenkin komeita ja kohtauksia pätkivät sarjakuvat tyylikkäitä.

Muu tekninen puoli on kunnossa. Alkujaan 2006 julkaistuun peliin ilmestyi päivitys viime vuoden puolella, jossa Alin ääninäyttelijä oli vaihdettu yleisön palautteen perusteella. Uusi ääni sopiikin hahmon kharakteeriin kuin nyrkki silmään. Sopivasti ylinäytelty kertoja onnistuu myös hyvin tehtävässään, kuten suurin osa sivuhahmoista, vaikka välillä tuntuu että muutama hahmo on äänitetty pullon sisällä. Musiikit ovat länkkärityylisiä ja toimivat hyvin silloin kun soivat.

Käyttöliittymältä peli on myös täyttä Sierraa. Oikeasta hiirennapista selataan toimintoja kävele, vaikuta, katso ja haista sekä maista. Toimintojen pyörittäminen toisaalta alkaa jossain vaiheessa tympäistä, koska ympäristön kanssa harrastetaan hyvinkin paljon interaktiota.

Huuliharppuarvuuttelija

Seikkailu on jaettu yhdeksään näytökseen, mutta eipä teoksen kanssa ehdi kauaa vanheta, jos hoksottimet ovat retroterässä. Valtaosa osa puzzleista on inventaariopohjaisia, mutta mukaan on ahdettu eräs hermoja riipivä toimintaosuus, jossa kuolema korjaa niin tiuhaan, että lunttasin logiikan läpipeluuohjeesta. Ongelmat vaihtelevat helposta keskivaikeaan. Keskustelut eivät toistu, mutta niistä on painettava asioita mieleen, joten dialogiin on syytä kiinnittää täysi tarkkaavaisuutensa. Muuten elintärkeä vihje saattaa jäädä välistä, minkä jälkeen peli muuttuu arvuutteluksi – eli kokeillaan kaikkea kaikkeen.

Aitoon ysärityyliin hotspot-paljastinta ei ole, joten toisinaan joutuu harjoittamaan pienimuotoista pikselinmetsästystä. Asiassa on se hyvä puoli, että kertoja tai Al kommentoivat lähes joka kohdetta ja toimintoa omanlaatuisesti, joten jokaista poimimaansa esinettä voi tarjota jokaiselle hahmolle pikaisen analyysin toivossa. Huumori ja toimivat puzzlet ovatkin pelin vahvuuksia.

Kourallinen nostalgiaa

Al Emmo and the Lost Dutchmanista jäi hyvä mieliala sellaiselle joka kasvoi vanhojen Sierran ja Lucasartsin pelien parissa. Huumori toimi, puzzlet toimivat, tarina piti otteessaan ja menoa haittasi vain hahmoanimaatiot helvetistä. Jos klassiset seikkailupelit iskevät, kannattaa Al Emmo napata kokoelmaansa.

Arvostelu versio on 2013 lopussa julkaistu Al Emmo 4.0, jota on päivitetty tuntuvasti alkuperäisversiosta. Ääninäyttelijän vaihtumisen lisäksi pelissä on uusia välivideoita, pisteet ja saavutukset, tooltip-systeemi ja muita muutoksia.

Toim. huom: Larry- ja Freddy Pharkas –viitteiden lisäksi pelin nimi on suora lainaus 1989 ilmestyneestä Lost Dutchman’s Mine –seikkailusta. Kunniaa tehdään siis moneen suuntaan. -JOK

 

Lue myös

Assassin’s Creed IV: Black Flag – Freedom Cry DLC (PC, PS3, PS4, Wii U, Xbox 360, Xbox One)

Deadfall: Adventures (PC, PS3, Xbox 360)

Fables: The Wolf Among Us Episode 2: Smoke and Mirrors (Mac, PC, PS3, Xbox 360)

Halo: Spartan Assault (PC, WP8, Xbox 360, Xbox One)

Leisure Suit Larry in the Land of Lounge Lizards Reloaded (Android, iOS, Linux, Mac, PC)

Might & Magic X: Legacy (PC)

NES Remix (Wii U)

Tomb Raider Definitive Edition (PS4, Xbox One)