Alien Hominid (Xbox, PS2)

01.06.2005 00:00 | Antti Mutta

Alien Hominid on Katamari Damacyn ohella yksi harvoista viime vuosina kulttimaineen saavuttaneista videopeleistä. Pienen yhdysvaltalaisen The Behemoth -studion itsenäisesti kehittämän omintakeisen sivuttain vierivän räiskintäpelin kehitystarina on jo itsessään melkoinen tarina. Amerikkalainen ryysyistä-rikkauksiin –menestyskertomus alkoi selaimella pelattavasta Flash-pelistä, joka kehitettiin konsolipelimuotoon nykytasoon nähden pienellä budjetilla. Rahoituksen hankkiminen merkitsi pienemmästä summasta huolimatta lähestulkoon henkilökohtaista konkurssia kaikille pelitiimin jäsenille.

Riskinotto kannatti, sillä rapakon toisella puolella Alien Hominid on nauttinut jo vuoden päivät tosipelaajien ja pelinkehittäjien suosiota. Päinvastoin kuin meidät kokonaan ohittaneen Katamari Damacyn tapauksessa, Euroopassa päästään pitkällisen odotuksen jälkeen ihmettelemään, mistä Alien Hominidin suosiossa oikein on kyse. Jotain oli kuitenkin ilmeisesti uhrattava maahantuonnin toteutumiseksi, sillä GameCube-versio jäi harmillisesti Atlantin ylitysmatkalle.

Poikki, palasiksi ja palamaan

Alien Hominidissa pyritään pelastamaan Maahan tipahtanut avaruusolio-kaksikko FBI:n pukumiesten ja muiden vastustajien kynsistä. Rauhanneuvottelut eivät auta, vaan ainoa vaihtoehto on taistella tie vapauteen. Humanoidien käytössä on melkoinen valikoima välineitä vastustajien teilaamiseksi ja väistelemiseksi. Asevalikoima karttuu kenttien varrelta löytyvillä lisäavuilla ja lippalakkipäisen Fat Boy -hahmon ystävällisellä avustuksella.

Lähikontaktitilanteissa voi tarjota teräasetta tai hypätä päälle ja purra pään irti. Ovelampi ratkaisu on maahan kaivautuminen ja vastustajan yllättäminen kuopasta. Hyppäämällä ja ampumalla alaspäin olio pysyttelee sekunnin murto-osan pidempään ilmassa. Kulkuneuvoilla voi ajaa ja rakennuksia räjäyttää. Kikkoja riittää ja jokaista tarvitaan vahvasti verellä maalatussa absurdissa selviytymistaistelussa.

Piirretyistä sarjoista ulkoasunsa lainaava peli ei todellakaan säästele graafisessa väkivallassa. Vastustajat räjähtelevät palasiksi, laserit leikkaavat viholliset lihakimpaleiksi, liekinheitin grillaa tuhkakasaksi ja niin edelleen. Reippaan South Park -henkisen huumorinsa ansiosta tuhoaminen ja sisälmyksillä roiskiminen nostaa kuitenkin vain hymyn huulille – silloin kun piirrosjäljen yksityiskohtaisuuteen ehtii keskittyä nappien takomiselta.

Parhaimmillaan peli on kaksin pelattuna. Vipinää täynnä oleva ruutu tiivistyy entisestäänkin, kun kaksi hominidia painaa pitkää päivää loputtoman ihmisarmeijan kimpussa. Ajoneuvoilla eteneminen muuttuu puolestaan hetkessä hupaisammaksi, kun toinen hymyilevistä hominedeista ohjaa ja toinen tyhjentää ruuhkaista reittiä tykillä.

Sivuttain vierivä räiskintä sammaloituu

Alien Hominid tuo mieleen suuresti Metal Slug -sarjan ja lukuisat muut vanhojen pelikoneiden vastaavat sivuttain vierivät toimintarämistelyt. Kulttimaineessa onkin aimo annos tosipelaajien loputonta nostalgianälkää, johon pelisuorituksen puhtauteen kannustava asenne vastaa täydellisesti – ja yllätyksettömästi. Kohtuullisen korkea vaikeustaso merkitsee myös sitä, että aivottoman paukuttelun sijaan vaaditaan harkintaa, tarkkuutta ja, ennen kaikkea, useita uusintayrityksiä oikeiden lähestymistapojen löytämiseksi haastaviin kenttiin. Kuolema korjaa usein jo siitäkin syystä, että yksi luoti riittää kaatamaan avaruusolion. Onneksi peli tarjoaa tallennusjärjestelmän, jolla uusiin kenttiin pääsee uudestaan vaivatta vaikka elämät ja krediitit loppuisivatkin.

Toteutus on kuitenkin lopulta se, joka tekee Alien Hominidista kokeilemisen arvoisen. Dan Paladinin mainiolla tavalla naiivi piirrostyyli määrittelee pelin omaperäisen ulkoisen ilmeen. Kolmiulotteisten mallien tai cel-shade-tekniikan sijaan piirrosjälki on toteutettu esikuviensa tapaan, käsin piirtäen ja animoiden, eikä kuvien määrässä ole säästelty. Räjähdykset pyörähtävät sulavasti savukiehkuroina ilmaan, massiiviset loppuviholliset säväyttävät, vastustajat silpoutuvat lihakimpaleiksi ja hominidit ilmeilevät velmusti. Eipä siis ihme, että pelihahmoista on jo Yhdysvalloissa myynnissä leluja ja t-paitoja. Ylimääräisenä lisäarvona pääpelin kautta aukeaa pieniä minipelejä, joiden kenttiä voi muokata ja luoda kenttäeditorilla. Xboxilla kenttiä voi lisäksi vaihtaa Xbox Liven kautta. Pikkuhauskaa ja näyttävää, muttei kovin ihmeellistä.

Omaperäisellä ulkoasullaan ja parhaimmillaan armottomalla vaikeustasollaan kulttipelin määreet täyttävä Alien Hominid on mielenkiintoinen, jos ei kuitenkaan aivan maineensa veroinen tuttavuus. The Behemothin menestys toimii toki oivana kannusteena pienille pelistudioille aikana, jolloin isot studiot jyräävät, mutta pelinä Alien Hominid jää vaikeustasonsa ja turhan tavanomaisen pelityylinsä takia todennäköisesti ainoastaan pienen yleisön paukutteluksi. Normaalia halvempaan hintaan myytävä peli on kuitenkin pakko-ostos uutta yhdellä elämällä läpi pelattavaa hardcore-räiskintäelämystä etsivälle peliveteraanille.

Tekijä: The Behemoth
Julkaisija: ZOO Digital
Testattu: Xbox    
Saatavilla: Xbox, PlayStation 2
Pelaajia: 1-2
Pelin kotisivu: www.alienhominid.com