Alone in the Dark: Illumination –ennakko (PC)

02.02.2015 17:00 Jukka O. Kauppinen

Tekijä: Pure FPS
Julkaisija: Atari
Testattu: PC Windows 7, Intel Core i5 3,4 GHz, 8 Gt muistia, GeForce GTX 760
Tulossa: PC – kevät 2015
Laitevaatimukset: Windows 7 tai uudempi
Pelaajia: 1, 2-4 (internetissä)
Muuta: Ladattava peli, ennakkotilaushinta 27,99 euroa (Steam)
Pelin kotisivu: http://www.aitd.com
Testaaja: Jukka O. Kauppinen

Joskus uuden pelin kokeilun jälkeen tarvitaan vahvoja realitycheckkejä. Jopa tyyliin, että ”mitä minä äsken pelasin?”

Jos pelihistorian tärkeimpiin lukeutuvalle kauhupelille ollaan tekemässä modernia jatko-osaa, niin miksi juoksentelin äsken tyhmissä tunneleissa räiskimässä tyhmiä örkkejä ja tekemässä tyhmiä ja yksinkertaisia tehtäviä pelissä, joka tuntui alusta loppuun tyhmältä perusräiskinnältä? Missä se kauhu oli? Siinäkö, että taivas on tumma ja taival pitkänlainen?

Se ihan ensimmäinen Alone in the Dark loi kertalaakista 3D:nä toteutettujen kauhupelien genren. Silloin oli vuosi 1992, ja Edward Carnby / Emily Hartwood putosivat H.P. Lovecraftin tarinoista ja H.R. Gigerin taiteesta ammentaneiden yliluonnollisten mysteerien keskelle. AitD oli ensimmäinen niin sanotusti moderni kauhupeli, joka pulppusi väkevää tunnelmanrakentamista, hitaahkoa toimintaa ja väkevää tarinaa. Olivat ne hirviötkin melko pelottavia!

Illuminationissa ei ole mitään näistä.

Tosin olen nyt epäreilu. Peli on vasta beta-vaiheessa ja pelasin siitä vain pientä raapaletta. Mutta jos yhden tarinakokonaisuuden kattava, neljän tehtävän mittainen ennakkoversiokaan ei vakuuttanut millään tapaa, niin onko minulla ainuttakaan syytä positiivisuuteen? Etenkään siinä vaiheessa, kun beta tuntui enemmän alpha-versiolta tai geneeriseen räiskintäpeliin tehdyltä puolivillaiselta kauhumodilta?

No, siinä vaiheessa kun huomasin, että Illuminationin takana on sama porukka, joka on tehnyt myös Rekoilin ja Netherin, niin tilanne selkeni. Tämä porukka ei ole osannut tehdä kunnon pelejä ennenkään.

Homeopaattista kauhua

Kauhupeliksi Illuminationissa on harvinaisen vähän kauhua. Niin sanottu kauhu rakentuu lähinnä pimeistä maisemista ja örisevistä hirviöistä. Pelaaminen taasen on pyssy ojossa hölkkäämistä rännikenttien läpi. Vasemmassa yläkulmassa kerrotaan mitä nyt pitäisi tehdä ja tavoiteltavat paikat tai esineet hohtavat kultaisina kaikkien seinien läpi. Rautalankaa, nääs.

Pelin varsinainen juju on siinä, että valolla on merkitystä. Hirviöt ovat pimeydessä vahingoittumattomia, mutta jos ne saa houkuteltua kirkkaaseen valoon, niin johan luotikin tehoaa. Liekinheitin sentään puraisee aina.

Alan Wakessakin oli valon ja pimeyden leikkejä. Siinä ne vain oli rakennettu upean tarinan ja käsikerronnan kera erittäin toimiviksi pelillisiksi elementeiksi. Nyt pimeissä kentissä jolkottelu ja valolähteiden sytyttäminen ei kuitenkaan juuri jaksa lämmittää, vaikka se on pelin ainoa etäisestikään omaperäinen idea. Osittain siksi, että hirviöt ovat niin masentavan tyhmiä, osittain siksi ettei tämä vain jaksa edes kiinnostaa. Ja onpa muuten ärsyttävää, kun huomaat että viholliset spawnaavat kentille vaikka kiviseinästä. Siinäpä olet käytävän perällä, selkä seinää vasten – ja jotenkin sinulla sitten vain onkin örkki selässä.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Valoleikkien ohessa pelaaminen on vain tavoitepisteestä toiseen juoksentelua ja örrimörrien ammuskelua. Mitään puzzleja ei käytännössä ole, eikä tehtäväsuunnittelussa ole juuri mielikuvitusta käytetty. Kentät ovat paikoittaisesta valinnanvapauden olemuksestaan huolimatta selkeitä rännejä, joiden lukitut ovat avautuvat taianomaisesti kun pelaaja käy jossain Nevadassa painamassa nappia x.

Tarinakin on kadonnut merkityksettömäksi taustahälyksi. Sitä pohjustetaan kunkin tason alussa yhdellä tekstiruudulla, jonka jälkeen toiminnalle ei anneta mitään motivaatiota. Kunhan vain juokset pimeydessä, kuolet ja huomaat, ettei pelissä ole edes checkpointteja, vaan 20 minuutin jälkeen pelataan tehtävän kolmostasolta takaisin aivan alkuun.

Ja jos pelidesign on alkeellista, niin äänisuunnittelu on lähinnä huvittavaa. Herranjestas. Kuunnelkaa noita videoita.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Betassa kokeiltavana oli vasta yksi hahmo kaikkiaan neljästä, mutta en usko että taikatäti, pappi tai mekanisti erilaisine pelityyleineen ja työkaluineen tätä pelastaisivat. Ehkä puhtaasti toimintaan keskittyvä moninpelitila toimii paremmin puhtaana hirviöräiskintänä.

Olen pahoillani, mutta ei tämä ole kauhupeli. Se on nykymuodossaan kömpelö räiskintä, joka ei hyödynnä kauhuelementtejään millään tapaa, enkä usko, että siitä tulee ikinä mitään kunnollista. Tekijät kyllä näyttävät keräävän palautetta, mutta siitä huolimatta Illumination on kuollut jo nyt, tällä seisomalla, eikä suinkaan keskeneräisyyden, bugien tai muiden sinänsä korjattavien ogelmien takia – vaan ihan vain siksi, että koko design on umpipaska. Ja ajatelkaa, tämän piti ilmestyä alkujaan jo viime syksynä.

Illumination ei ole Alone in the Dark.