Uusimmat

Alpha Protocol (PC, PS3, Xbox 360)

12.12.2010 18:40 Juho Anttila

Tekijä: Obsidian Entertainment
Julkaisija: Sega
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.alphaprotocol.com
Arvostelija: Juho Anttila

Tietokoneroolipelit ovat silkkaa parhautta, mutta niiden tapahtumaympäristöt kaipaisivat jo pientä tuuletusta. Jos kokemusta ei kerätä fantasiamaailmassa, seikkaillaan yleensä avaruudessa. Realistisemmat tapahtumapaikat jäävät armotta paitsioon.

Alpha Protocol vie lajityypin ennestään vähän tutkituille vesille, kansainvälisen tiedustelun ja juonittelun kiehtoviin pyörteisiin. Onko pelaajasta astumaan superagentin saappaisiin, kun kolmas maailmansota uhkaa?

Agentiovat aiemmin tavanneet seikkailla lähinnä räiskinnän ja hiiviskelyn merkeissä. Alpha Protocol ei suinkaan hylkää tuttua lähestymistapaa, vaan tekee Mass Effectit ja yhdistää pelimekaniikkaan reilun annoksen puhdasta roolipelaamista. Bioware on jo osoittanut kaavan toimivan, mutta miten pärjää laadulliselta ulosanniltaan epätasainen Obsidian?

Terroristeja, asekauppaa ja kolmas maailmansota

Tarina alkaa tutoriaalilla Michael Thortoniksi ristityn agentin herätessä huumattuna leikkauspöydällä. Lyhyehkön tutustumisjakson jälkeen selviää, että kyse olikin pelkästi kokeesta. Thorton on uusin jäsen Alpha Protocolissa, huippusalaisessa tiedustelujärjestössä.

Matka vie maailmalle Saudi-Arabiaan sijoittuvan ensimmäisen tehtävän myötä. Ohjuksia varastaneet terroristit vaihtuvat kuitenkin pian vakavampaan uhkaan. Joku tahtoo horjuttaa maailmanrauhaa, ja pian Michael huomaa olevansa paitsi omiensakin etsimä, myös vapaan maailman viimeinen toivo.

Maailmassa, jossa kukaan ei ole sitä, miltä päällepäin näyttää, selviävät ainoastaan röyhkeimmät ja ovelimmat. Pelkkää toimintaa tärkeämpää on taito luoda oikeat kontaktit, tuntea vastapelurinsa ja valita ystävänsä tarkoin. Tässä kohden kuvaan astuukin Alpha Protocolin mainio keskustelujärjestelmä.

Valmiiden repliikkien valinnan sijaan pelaajalle tarjotaan yleensä kolmea erilaista lähestymistapaa tilanteeseen. Tekijät itsekin myöntävät ottaneensa mallia tutuista sankareista. Suave on James Bond -tyylinen naistenmies, ammattimaisuus tuo mieleen Jason Bournen kun taas Jack Bauerista pitävät valitsevat aggressiivisen roolin.

Pelaaja voi toki seurata tiettyä roolia, mutta todellinen agentti osaa lukea tilannetta ja toimia sen mukaisesti. Keskustelukumppaneilla on myös oma persoonansa, joka vaikuttaa siihen, miten he pelaajaan suhtautuvat. Toiset arvostavat ammattimaisuutta, jotkut on mahdollista vietellä, kun taas kolmansien kuoren läpi pääsee vain rehellisellä uhkailulla.

Keskustelutilanteisiin ei ole pakko syöksyä valmistautumatta. Tiedustelutietoa on saatavissa sekä kaupasta että myös toiminnallisten kenttien nurkkiin piilotetuista terminaaleista. Kun tietää vastapelurinsa mieltymykset ja heikkoudet, voi lähestyä sekä jutustelua että taistelutilanteita paremmin varustautuneena.

Järjestelmä toimii hienosti, ja mitä tärkeintä, sillä on aidosti merkitystä pelin tapahtumiin. Viimeistään lopun lähestyessä otetaan oikein kunnolla mittaa siitä, kenen kanssa ystävystyi ja kuka jäi viholliseksi. Valinnoilla on todellista merkitystä myös kulloisenkin skenaarion ulkopuolella. Pelin lähestyessä loppuaan asetelmat voivat kääntyä parhaimmillaan aivan päinvastaisiksi kuin alussa.

Kolikon toiminnallisempi puoli

Silloin, kun Thorton ei jututa jotain pelin monista hahmoista, viettää hän aikaansa yleensä tunkeutumalla erilaisiin varastorakennuksiin, suurlähetystöihin tai rikollistukikohtiin. Yhteistä kaikille paikoille on se, että tupa on täynnä sekä vihollisia että kerättävää roinaa.

Lähestymistavan eteen sattuviin tilanteisiin voi valita itse. Joku menee aseet paukkuen, toinen taas hiipii salamurhaajan lailla. Superagentin arsenaalista löytyy myös monenlaista vekotinta, joilla voi muun muassa vaientaa hälyttimiä tai asettaa ansoja vihollisille. Ilman apuneuvoja tehtävät hakkeroinnit ja lukkojen tiirikoinnit selvitetään sorminäppäryyttä ja tarkkanäköisyyttä vaativien minipelien avulla.

Taistelumekaniikka, sillä taistelulta ei pelissä pysty välttymään kukaan, noudattaa nykyaikaisen suojautumisräiskinnnän peruskaavoja. Kulman takaa kurkistellaan tähtäilemään vaikeammilla vaikeustasoilla usein harmillisenkin tarkkoja vihollisia. Tuntuma ei ole aivan siitä parhaasta päästä. Sotimista vaivaava pieni kömpelyys aiheuttaa sen, ettei Alpha Protocol pelkkänä räiskintänä arvioituna aivan pärjää kilpailussa esikuvilleen.

Toinen, ja ehkä samalla koko pelin harmillisin vika löytyy tekoälystä. Kyllähän viholliset hommansa hoitavat, yleensä, mutta aivan liian usein soturit myös jumittavat ympäristöön niin, että viholliset on helppo napsia kuoliaaksi. Erityisen harmillista tämä on, kun virhe sattuu pomotaistelun aikana. Pomot muuten kestävät ainakin vaikealla vaikeustasolla suhteettoman paljon rankaisua.

Ammuskelun ongelmien vuoksi oma Thortonini luotti suoran toiminnan sijaan hiiviskelyyn ja yllätyshyökkäyksiin. Tällaisenaan peli toimiikin erinomaisesti. Vartijoiden välttely on jännittävää, mutta välillä epätasainen talletuspaikkasuunnittelu aiheuttaa turhautumista. Kun yksikin virhe minipelissä voi laukaista hälytyksen, toivoisi tallennusmahdollisuuksia löytyvän edes hieman useammin.

Hahmonkehitystä, kuinkas muutenkaan

Roolipelimäisyys näkyy paitsi keskusteluissa ja valinnoissa, myös hahmonkehityksessä. Tasonnousujen myötä ansaittuja kykypisteitä sijoittelemalla agentistaan voi virittää juuri haluamansa kaltaisen supermiehin. Itse panostin hiiviskelyyn ja pistoolikykyyn, joku toinen saattaa arvostaa vaikkapa haulikkoa ja lähitaistelutaitoja.

Oikeiden varusteiden valinta on myös tärkeä osa valmistautumista tehtävään. Kaupasta voi ostaa asetta ja varustetta jos jonkinlaista. Lisäksi myynnissä on tietoja ja tehtäviä helpottavia bonuksia. Raha ei riitä läheskään kaikkeen, vaan valintoja joutuu tekemään jatkuvasti. Se paras ase on vääjäämättä pois jostain muualta.

Alpha Protocol on siinä mielessä tyypillinen Obsidianin peli, että viimeistely on jäänyt taas kerran hieman puolitiehen. Tämä on omalla tavallaan erikoista, julkaistiinhan peli aidosti vasta vuoden verran valmistumisensa jälkeen. Pienet ja välillä isommatkin bugit häiritsevät kokemusta läpi pelin ja taistelujärjestelmäkin olisi hyötynyt lisäviilauksesta.

Tästä syystä peli onkin saanut osakseen paljon kritiikkiä. Pelkkänä räiskintäpelinä arvioituna Alpha Protocol ei olekaan kummoinen. Toisaalta sen vahvuudet löytyvät aivan muualta. Lukuisat hankalat valintatilanteet, erinomainen keskustelujärjestelmä ja kiehtova tarina vetävät mukaansa ja pitävät otteessaan jännittävään loppuun saakka. Hieman ryppyisen kuoren alta löytyy erinomaisesti kirjoitettu ja mukaansatempaava kätketty helmi, jonka jaksaa pelata läpi sen kuuluisan toisenkin kerran.

 

Toinen mielipide

 

Lisätietoja: Nelinpeli.com

 

Lue myös

Dead Nation (PS3)

Epic Mickey (Wii)

Gran Turismo 5 (PS3)

Gray Matter (PC, Xbox 360)

NBA Jam (PS3, Wii, Xbox 360)

Raving Rabbids Travel in Time (DS, Wii)

Splatterhouse (PS3, Xbox 360)

Your Shape: Fitness Evolved (Xbox 360)