Uusimmat

Amazing Alex (Android, iOS)

02.08.2012 17:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: Rovio
Julkaisija: Rovio
Testattu: iPad
Saatavilla: Android, iPad, iPhone
Tulossa: PC, Mac, Windows Phone
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://amazingalex.com/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Kun Angry Birds nousi miljardiluokan hitiksi ja suomalainen Rovio ryhtyi jauhamaan jatko-osia ja sivupelejä yksi toisensa jälkeen, moni lähti jo epäilemään, aikooko tiimi ikinä mitään muuta enää tehdäkään. No, nyt se vastaus vihdoin tiedetään: aikoivat he.

Se jokin on Amazing Alex, fysiikkapeli, joka tuo vahvasti mieleen männävuosien klassikkosettiin kuuluvan The Incredible Machinen. Voiko tällä kaavalla muka mennä metsään?

Eräs väsyneimmistä Angry Birds -keskustelunaiheista oli se, paljonko Rovio oli mitäkin flash-peliä kopioinut ja mistä. Kannattaa varautua tämän keskustelun tiukkaan uusintaan, sillä jo ensisilmäykseltä on selvää, että Amazing Alex on ammentanut todella reippaasti vaikutteita Sierra On-Linen legendaarisesta puzzlepeli The Incredible Machinesta. Mutta totuus on vielä ihmeellisempi: Amazing Alex onkin oikeasti Casey’s Contraptions, vuosi sitten mukavasti yleisöä kerännyt iOS-peli, jonka päälle on heitetty kerros välianimaatioita ja uusia logoja. Rovio osti Casey’s Contraptionsin oikeudet sen kehittäjiltä ja tässä on tulos.

Mutta onko tässä sitten mitään väärää? Casey’s Contraptions oli hyvä peli eikä Amazing Alex siitä huonommaksi ole muuttunut. Nyt peli tulee saamaan entistä enemmän yleisöä kiitos Rovion nimen ja markkinointivoiman. Se suurin kysymysmerkki onkin se, mihin Rovion oma pelituotanto jatkossa pystyy. Millainen on se seuraava oikea Rovio-peli Angry Birdsin jälkeen? Sitä emme tavallaan saa tietää vieläkään, sillä grafiikkamodattu Casey’s Contraptions ei varsinaisesti ole uutta Rovio-tuotantoa. Mutta hieman oudosti se on samaan aikaan mitä suurimmassa määrin Rovion tuntuinen peli.

Pallot koriin ja kori kaiteen yli

The Incredible Machinen tavoin Amazing Alex on fysiikkapuzzleilu, jossa ideana on vaikkapa saada ruudun vasemmassa laidassa oleva tennispallo oikeassa laidassa olevaan pyykkikoriin, kaataa pahvilaatikon päällä oleva kirjapino sen vasemmalle puolelle tai jotain muuta yhtä simppeliä. Tavoitteet ovat aina todella selkeitä ja välittömästi tajuttavia. Ongelma onkin siinä, miten ne täyttäisi.

Kussakin pelin reilussa sadassa kentässä käytössä on pino erilaisia työkaluja. Hyllyjä, putken pätkiä, naruja, koukkuja ja ties mitä muuta. Niitä sijoittelemalla ja ketjuttamalla pitäisi kasata Rube Goldberg -kone, joka lopulta tuikkaa kirjat kumoon tai mitä ikinä kentässä pitääkään sitten tehdä. Jos ne valmiit kentät eivät riitä, ei huolta: mukana on kenttäeditori, jolla voi itse suunnitella omia puzzlejaan ja sitten jakaa niitä muiden kanssa.

Angry Birdsin tavoin kussakin kentässä on mahdollista tavoitella maksimissaan kolmea tähteä, joskaan tällä kertaa tähtiä ei ole sidottu pisteisiin tai muihin abstraktimpiin käsitteisiin. Fysiikkapelin hengessä ne on sijoiteltu pitkin kenttää ja jonkun esineen vieminen niiden yli napauttaa tähden plakkariin. Tähdet ovatkin mitä mainioin mekaniikka, sillä ne sotkevat erinomaisesti suunnitelmia. Tavoitteessa nyt onnistuu aina vaikka silmät ummessa, mutta rajoitetulla työkalupakilla saa aika usein hikoilla tosissaan, jotta kaikki kolme tähteä tulevat kerätyiksi.

Ilahduttavasti peli on myös aika avoin. Tehtävillä on toki se kehitystiimin suunnittelema ratkaisu, mutta siitä ei ole pakko välittää. Kunhan haluttu esine päätyy oikeaan paikkaan, tehtävä menee läpi. Itse siirryinkin jo alkuvaiheissa kehittelemään sellaisia fysiikkaviritelmiä että oksat pois. Ja kyllähän se peli rapsuttaa sitä samaa kutinaa kuin The Incredible Machine aikanaan, joskin selvästi matalammalla vaikeustasolla. The Incredible Machinessa sai usein hikoilla tosissaan jotta tehtävät menisivät läpi, Amazing Alex on selvästi enemmän casual-osastoa.

Ja tämä on juuri se pelin Rovio-henkinen osa. Oltiin kehitysvaiheista mitä mieltä tahansa, miellyttävän sarjakuvamainen grafiikka, ääniefektit ja tähtien kerääminen letkeässä meiningissä ovat juuri sitä samaa casual-karkkia, jota Angry Birdsitkin tarjosivat.

Mutta… Se jokin puuttuu. Pelatessani Amazing Alexia nyökyttelen päätäni taiteellisen arvostavasti ja totean, että jep: tämä on laadukkaasti tehty peli. Grafiikka on mukavaa, pelaaja saa toimistaan riittävästi sopivaa palautetta ja peli rullaa eteenpäin iloisesti. Mutta sitä pakkopelireaktiota ei syntynyt. Ja se on aika outoa, sillä pelasin aikanaan The Incredible Machinea niin paljon että arvosanani kärsivät siitä. Amazing Alexia varten kaivoin sarjan pelejä naftaliinista ja testailin, että olenko vain kyllästynyt koko genreen. En ollut, sillä nopea testisessio vaihtui yömyöhään jatkuneeksi DOSbox-sessioksi.

Eikä kyse ole siitäkään, ettenkö pitäisi Rovion peleistä. Vaikka olenkin Dwarf Fortressia aamupalakseni syövä PC Gaming Master Racen ylpeä edustaja, hyvä peli on hyvä peli, vaikka olisi miten casual-voissa paistettu. Ja Angry Birdsit olivat hyviä pelejä. Joten missä siis ongelma?
Ehkä siinä, että vaikeustaso oli vain turhan helppo. Kun pelissä ei ole oikeaa haastetta, vaikeuksien voittamisesta saatava tyydytyskin jää puuttumaan. Laadukkaasti tehty peli siis, mutta minut se jätti lopulta hieman kylmäksi. Sitten jännäämään, mitä Rovio seuraavaksi tekee. Toivottavasti ei Amazing Alex’s Amazing Christmasia.

Lue myös

Amazing Spider-Man (PS3, Xbox 360)

Scania Truck Driving Simulator: The Game (PC)

Steel Battalion: Heavy Armor (Xbox 360)

Summer Stars 2012 (Xbox 360)

The Secret World (PC)

Theatrhythm Final Fantasy (3DS)

TrackMania 2: Canyon (PC)