Angry Birds 2 (Android, iOS)

31.07.2015 16:40 Miikka Lehtonen

Tekijä: Rovio
Julkaisija: Rovio
Testattu: iPad Air
Saatavilla: Android, iOS
Pelaajia: 1
Muuta: Ilmainen ladattava peli, sisältää mikromaksuja
Pelin kotisivu: http://www.angrybirds2game.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Kakkonen on pelottava numero pelifirmoille, koska se tuo mukanaan paineita. Angry Birds Go Rovaniemi on ihan eri tason juttu tehdä kuin Angry Birds 2, koska kakkoselta odotetaan suuria uudistuksia ja muutoksia.

Kyllähän Angry Birds 2 uudistuksia tarjoileekin, mutta ongelma on vähän siinä, että uudistukset eivät ole niinkään kohdistuneet itse peliin, kuin Rovion pankkitilin saldon kasvattamiseen.

Angry Birds oli muutaman vuoden takainen sensaatio. Se oli ensimmäisiä AppStoren todellisia megahittejä, joka myi myös hillittömiä määriä pelejä ja puhelimia. Samalla se nosti pienen suomalaisen Rovion neverheard-kastista lehtien etusivuille ja veti mukanaan muutakin suomalaista pelialaa ylöspäin.

Rovio ei ole lepäillyt laakereillaan, vaan Angry Birdsin jälkeen firma on julkaissut helposti toista kymmentä sivuproggista ja puolivillaista mukajatko-osaa. Mutta Angry Birds 2? Sitä saatiin odottaa tähän päivään saakka. Oliko odotus turha?

Viilattua menoa

Angry Birds 2 tekee välittömästi positiivisen vaikutelman, sillä peli on viimeisen päälle sliipattu ja viimeistelty. Grafiikat ovat todella nätit: värikkäät ja selkeät hahmot on animoitu elävästi ja kivasti. Siirtymät pelin keskipisteenä toimivan kartan ja tehtävien, tai vaikka tehtävien ja pisteruutujen välillä ovat sujuvia, kauniisti animoituja ja todella sujuvia. On vaikea osoittaa sormella mitään yksittäistä osa-aluetta, joka nostaisi Angry Birds 2:n toteutukseltaan ja viimeistelyltään omiin korkeuksiinsa, joten kyse lienee siitä, että kokonaisuus on vain niin älyttömän hurmaava.

Kaikesta näkee, että Roviolla ei ole suinkaan pyöritelty peukkuja viimeisten vuosien aikana, vaan kiinnitetty huomiota paitsi sarjan muihin peleihin, myös Rovion muihin teoksiin ja yleisesti mobiilialan trendeihin.

Pelin keskipisteessä on kartta, johon on ripoteltu reilut 200 kenttää. Edetessä maisemat ja teemat vaihtuvat, jokaiseen kenttään lähdettäessä saa tietoja siitä, miten Facebook-kaverit ovat siinä pärjänneet ja niin edelleen. Ei mitään vallankumouksellista kamaa, vaan todellakin tuttua muun muassa suunnilleen kaikista moderneista Rovion peleistä.

Itse peliinkin on tehty muutoksia. Näistä merkittävin on se, että kentät eivät ole enää yksittäisiä puzzleja, vaan useamman pienen alihuoneen yhdistelmiä. Alussa huoneita on usein pari, myöhemmin vastaan tulee jo neljääkin alihuonetta. Tämä on merkittävä juttu, sillä jokaiseen tehtävään saa taas vain kourallisen lintuja. Jos siis hassaa kaikki jo ensimmäiseen huoneeseen, tehtävän suorittamisesta tulee hankalaa tai jopa mahdotonta.

Lintuja voi hankkia onneksi lisää, sillä ruudun yläkulmassa on tuhomittari, joka täyttyy possujen rakennusten hajotessa ja kaatuessa. Täydestä mittarista saa aina yhden lisälinnun. Sliipattu yleisilme ja hyvä positiivinen palaute tekevät tästäkin hauskan kokemuksen: sopivaan kohtaan pudotettu räjähtävä muna lennättää possuja ja puun kappaleita kaikkialle – myös kameraa kohti, sillä Angry Birds 2 käyttää 3D-esineitä, vaikka 2D:ltä näyttääkin – ja paukauttaa ruudulle fanfaarin kera uuden tipusen.

Lintuvalikoima on enimmäkseen sama kuin aiemminkin, mitä nyt mukana on uusi lintu, jonka erikoisuutena on tehdä ruutua napautettaessa silmukka ja syöksyä sen jälkeen suoraan alaspäin. Lintujen ohella tarjolla on niin sanottuja loitsukortteja, joilla voi vaikka halutessaan muuttaa kaikki possujen rakennukset jääksi, paisuttaa possut ilmapallojen tavoin jättikokoisiksi – samalla tietenkin maastoa rikkoen ja taloja kaataen – tai vaikka pistää taivaalta satamaan kultaisia ankkoja.

Ensifiilikset Angry Birds 2:n parissa ovatkin todella miellyttävät ja siinä 20. kentän kohdalla aivoissani pyörivät vielä peukut ja korkeat pisteet. Sitten pelasin enemmän.

Rosoisia reunoja

Angry Birds 2 ei ole aivan ongelmaton peli. Osa ongelmista liittyy itse pelisuunnitteluun, osa taas pelin puitteisiin. Aloitetaan pelisuunnittelusta.

Mainitsemani ratkaisu, missä kentät on jaettu alihuoneisiin, on hieman ongelmallinen. On hyvin turhauttavaa, kun eteen tulee vaikka pomotaistelu, jossa pitäisi ensin putsata kolme huoneellista possuja ennen kuin pääsee edes pomon kimppuun. Yksikin ensimmäisessä kentässä vikapaikkaan ammuttu lintu kun voi tarkoittaa epäonnistumista pari huonetta myöhemmin, kun linnut eivät yksinkertaisesti riitä. Sitten edessä on koko roskan pelaaminen uudelleen.

Kaikki pelikerrat eivät myöskään ole ihan samanlaisia, vaan jokaisesta kentästä tuntuu olevan muutama eri versio. Rakennusten paikat ja koostumukset vaihtelevat yrityksestä toiseen, samoin kuin käytössä olevat linnut. Kaikki näistä eivät todellakaan ole ihan samaa vaikeustasoa, vaan joskus mukana on vaikkapa possuja, jotka lähtevät yllättäen leijumaan rakennusten keskeltä ilmapalloilla taivaalle. Tuntuu siltä, että nämä possut vaativat usein erillisen linnun laukaisun pudotakseen, mikä pahentaa aiempaa ongelmaa.

Pomotaistelut eivät myöskään ole hirveän hauskoja. Tuntuu, että niissä on aina jokin jippo, joka ei ole hirvittävän intuitiivinen. Pomoa voi kyllä yrittää moukaroida linnuilla ja näin kuluttaa kestopistepalkkia nolliin, mutta usein tarjolla on parempikin tapa. Sen etsiminen vain on turhauttavaa.

Angry Birds 2:ta kehitettäessä kun ei ole opiskeltu vain mobiilialan pelattavuustrendejä, vaan myös mikromaksujuttuja. Ja sitten mukaan on valittu suunnilleen ne kaikki mahdollisuudet.

Aloitetaan siitä, että pelissä on elämät. Käytössä on maksimissaan viisi yritystä ja kun ne kuluvat loppuun, lisää saa odottelemalla tai maksamalla oikeaa rahaa. Joskus tarjotaan myös mahdollisuutta katsoa mainosvideo ja tienata näin ylimääräinen elämä, mutta ei aina.

Mainitut loitsukortit ovat myös mikromaksukamaa, sillä se on pääasiallinen tapa hankkia niitä. Ja välillä fiilis on sellainen, että kentät on suunniteltu vahvasti kannustamaan pelaajaa käyttämään loitsuja.

Mutta lopulta se suurin ongelma on, että ei Angry Birdsiä näin pelata. Itse ainakin olen aiemmissa peleissä usein käyttänyt kymmeniä yrityksiä yrittäessäni hioa jotain kentän strategiaa kohdalleen. Pienet muutokset lentoradoissa, eri linnut, erilaiset lähestymistavat ja sitten lopulta voitto: kolmen tähden läpäisy ja high score! Nyt tämä ei onnistu, sillä ne viisi elämää polttaa pahimmillaan minuutissa, kun yrittää samaa kenttää uudelleen ja uudelleen. Ja sitten odotellaan pitkään ja hartaasti, tai pulitetaan.

Mukana on myös muita koukkuja ja vaikutteita: päivittäin saa pieniä palkintoja siitä, että loggaa sisään (ja ne voi tuplata katsomalla mainosvideoita). Kentistä löytää pieniä lahjoja ja bonuskamoja, jotka menettää epäonnistuessaan, ellei maksa uudesta yrityksestä suoraan oikealla rahalla ostettavilla kristalleilla. Mukana on myös areenatila, jossa kisataan päivittäin muiden pelaajien kanssa korkeimmista pisteistä palkintojen toivossa, ja tietenkin mikromaksuilla ostettavia loitsuja voi käyttää. Ja se taas tarkoittaa, että mikäli mielii palkintopallille, niitä myös pitää käyttää.

Välillä on rehellisesti sanoen sellainen olo, kuin peliä olisi suunniteltu ensisijaisesti mikromaksut mielessä ja pelattavuus vasta kaukaisena kakkosprioriteettina. Ja se on helvetinmoinen harmi, sillä kun Angry Birds 2 toimii, se toimii kympillä. Se on nätti, viehättävä, koukuttava ja yksinkertaisesti pahuksen hauska peli. Mutta sitten, juuri kun fiilis on korkealla ja pelaaminen on hauskaa, mukaan tulee joku ”joo niin varmaan” –reaktion aiheuttava haistattelukenttä tai mikromaksukompastus ja taika särkyy.