Animal Crossing: Happy Home Designer tekee sinustakin pikku sisustajan (3DS)
Tekijä: Nintendo EAD Group No. 2, Monolith Soft
Julkaisija: Nintendo
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://animal-crossing.com/happy-home-designer/
Arvostelija: Kalle ”HCJorma” Lounela
Ihmisen tarpeisiin kuuluu itsensä toteuttaminen keinolla millä hyvänsä. Jotkut maalaavat luolien seiniin, toiset hoilottavat kerrostalossa niin, että koko rappukäytävä vapisee. Pelaaminen on hyvä ja ympäristöystävällinen keino päästää luova eläin vapaalle ilman omistautumista vuosien harjoittelulle.
Moni ei uskalla tunnustaa, mutta kaikissa meissä asuu pieni sisustaja. Kuvittele, että sinulla on vapaat kädet tehdä huoneesta minkä näköinen tahansa ilman raskasta siirtelyä tai huolta kolikoista. Pinkki huone robottihuonekaluilla? Onnistuu ongelmitta, jos klikkaat Happy Home Designerin sisään kolmen deen ja yhden ässän käsikonsoliin.
Animal Crossingit ovat tunnettuja hyvän mielen näpertelyjä. Niiden ulkokuori viittaa lapsille suunnattuun sarjaan, mutta näin ei kuitenkaan ole. Monet aikuiset, sukupuoleen katsomatta, ovat ihastuneet omaa kieltään sopertaviin ja syötävän söpöihin elukoihin.
Koukuttavuus perustuu lyhyisiin, päivittäisiin sessioihin, joissa kaikki riippuu ajankohdasta. Yli puolen tunnin sessio ei hyödytä niin paljoa kuin päivän ensimmäiset peliminuutit. Hyödyllä tarkoitan rahallista etua, koska söpön kuoren alla Animal Crossingit ovat aina olleet likaisen kapitalismin parhaimpia simulaattoreita.
Näin ainakin emopeleissä.
Kapitalismi vaihtuu auttamiseen, kun spinoffissa ryhdytään puhtaasti sisustusarkkitehdiksi ilman maallisia rajoja. Nook’s Homen kalustuspuolella ei tunneta budjettia – vain asiakkaan toiveilla ja tyytyväisyydellä on väliä. En vieläkään ymmärrä miksi lilluin euforiassa uuden luokkahuoneen kalusteita pohtiessa. Sijoittelussa ei tarvinnut kuin pistää tikku ristiin styluksen viuhuessa sinne tänne alanäytöllä.
Tännän on sisustuspäevä
Tom Nook, tuo lämpimän pyöreä pesukarhu, omistaa kylmänä bisnesmiehenä kiinteistökaupan, jonka palvelukseen värvätään uusi sisustaja. Varmaan on sanomattakin selvää, että kyseinen ideamaakari olet sinä ja luovuuttasi testataan heti kättelyssä yksinkertaisella hahmoluonnilla. Pistin mustimmat aivonystyräni töihin, mikä johti sinitukkaiseen tyttöön nimeltä Jorma. Sitten alkoi todellinen rentoutuminen näpertämisen parissa.
”Haluan lapsiystävällisen kodin”, ”minä toimitilan uudelle firmalleni”, anelivat eläimet.
”Älkää huoliko, ammattinainen hoitaa”, sanoin itsevarmasti.
Näin syntyi legenda kaupungin parhaasta sisustajasta, joka osaa tyydyttää vaativammatkin asiakkaan tarpeet. Oikeasti työ on helppoa, koska vaatimukset eivät ole haastavia millään mittapuulla. Stressittömyys ilman haastetta on loistorauhoittaja känkkäränkkäpäivänä. Tosin sama ominaisuus vie mielenkiinnon pitkistä sessioista, kun helpon näpertelyn peruskaava toistaa pian itseään.
Sisustuselementtejä avautuu jokaisen uuden projektin alussa. Ennennäkemätöntä sarjassa on sisäkattoroina valoista kattotuulettimeen. Muuten homma on tuttua huttua: muokkaa kämpästä täysin haluamasi näköinen ja kuuloinen. Ainoa mihin ei voi vaikuttaa on sisätilan koko ja muoto, kaikki muu on armoillasi.
Äänet ovat tutun iloista mieltä nostattavaa höpötystä. Musiikit toistavat itseään, mutta rauhallista pimputusta kuunteli siitä huolimatta mielellään. Visuaalinen ilme on tuttua Animal Crossingia, 3D toimii ja muu tekninen puoli kehrää täydellisesti. Kosketusruutua käytetään sisustuselementtien luomiseen ja liikutteluun, vaikka siirtely on mahdollista myös perinteisellä tavalla hahmoa nappuloilla ohjaten.
Toimiva toteutus, uupuva idea
Kuvien räpsiminen ja jakaminen Miiverseen on tehty helpoksi, koska kukapa ei haluaisi jakaa omaa taideteostaan poseeraavien karvakaverien kera. Oman avatarin saa eleilemään kuviin mukaan hiljalleen avautuvilla hassuhkoilla ilmeillä.
Yllätyin positiivisesti, koska rehellisesti sanoen odotin rahastusmielessä tehtyä pökälettä. Pelin ohessa meinaan lanseerattiin mainospuheiden mukaan lisäarvoa antavat Amiibo-kortit. Nämä figuurien sijaiset ovat halvempia, mutta ajavat toiminnallisesti saman asian. Jokainen toisesta sadasta keräiltävästä läpyskästä avaa yhden kyläläisen talon sisustettavaksi, jos siis omistat New 3DS:n. Vanhojen vehkeiden omistajat tarvitsevat erillisen, langattoman NFC-lukijan. Kortit ovat lisäkontenttia niille poloille, jotka joutuvat raahautumaan ympäriinsä painavan rahapussukan kanssa, eikä niiden uupuminen vaikuttanut pelaamiseeni mitenkään.
Käteeni jäi höpön sijasta hermoja hivelevä näpyttely. En silti ostaisi sitä täyteen hintaan vaikka olenkin sarjan jonkinasteinen fani. Happy Home Designer tarjoaa pikkukivaa silloin tällöin, mutta avautuvista esineistä huolimatta se ei tarjoa mitään mikä pakottaisi palaaman teoksen pariin. En tiedä mitä olisi voitu tehdä paremmin, mutta kyseessä ei kumminkaan ole kolmea tähteä kummoisempi peli. Ehkä idea ei vain yksinkertaisesti kanna tarpeeksi kauas?
Lisää aiheesta
Käpykylän pormestarin elämä ei ole kuitenkaan ole ruusuilla tanssimista. Asuntolainat ja erilaiset julkiset projektit on pääsääntöisesti rahoitettava itse kerätyllä rahalla, ja rahan kerääminen hoidetaan kuten muissakin Animal Crossingeissa: ötököitä jahtaamalla, kalastamalla ja erilaisia hedelmiä ja muita luonnonantimia keräämällä. Myös erilaiset viljelyprojektit pitävät pormestarimme kiireisenä.
Animal Crossing: New Leaf (3DS)
Sillä niin vain kävi, että eläinhahmojen kyläsimulaattorista kasattu virtuaalinen lautapeli, on paikkansa Nintendon julkaisuaikataulussa ansainnut. Enkä voi korostaa sanoja ”virtuaalinen lautapeli” tarpeeksi, sillä sellaisesta tässä on nimenomaan kyse. Suurimman osan ajasta on jonkun toisen vuoro, eivätkä muut voi tehdä muuta kuin seurata sivusta. Tilanne on ristiriitainen, sillä videopelissä tällaisen voi mieltää huonoksi suunnitteluksi, mutta lautapeleissä odottaminen on arkipäivää.
