Armored Warfare – panssarisotaa internetin autiomaassa (PC)
Tekijä: Obsidian Entertainment
Julkaisija: My.com
Testattu: Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt keskumuistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows Vista tai uudempi, Celeron E3400, 2 Gt muistia, DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain, aktiivinen nettiyhteys
Pelaajia: 1-5 (PVE), 30 (PVP)
Muuta: Nettimoninpeli, vaatii internet-yhteyden, ladattava peli, ilmainen, sisältää mikromaksuja
Pelin kotisivu: https://aw.my.com/gb
Arvostelija: Miikka Lehtonen
World of Tanksin noustua hillittömäksi superhitiksi oli vain ajan kysymys, ennen kuin pelille ilmestyisi liuta kopioijia. Näin on tapahtunutkin, pääosan ollessa aivan jäätävää tuubaa.
Olisi ehkä realistista sanoa, että se ainoa oikeasti pelaamisen arvoinen kloonipeli on Obsidian Entertainmentin Armored Warfare. Harmi siis, että sitä ei kukaan pelaa.
Valkovenäläisen Wargaming.netin World of Tanks on noussut muutamassa vuodeksi ilmaispelattavien pelien oppikirjaesimerkiksi. Pelillä riittää yleisöä ja se takoo rahaa siinä määrin, että se on nostanut pienen ja tuntemattoman kehittäjänsä suureksi tekijäksi itäeurooppalaisessa peliskenessä.
Niinpä ei ole hirveä yllätys, että moni muukin kehittäjä on taalankuvat silmissään lähtenyt kehittämään suoraan sanoen hävettävän selkeästi kopioituja kloonejaan. Käytännössä kaikki nämä voi jättää aivan huoletta oman onnensa nojaan menettämättä yhtään mitään oleellista.
Se ainoa poikkeus onkin sitten vähän yllättävämpi tapaus, sillä sen on kehittänyt raskaista PC-roolipeleistään tunnettu Obsidian Entertainment. Kovin moni asia tuntuu välittömästi tutulta, mutta yksi merkittävä ero World of Tanksiin valitettavasti löytyy: serverit ovat typötyhjiä. Ja se on harmi.
Tankkisotaa. Taas.
Jos World of Tanks on tuttu peli, voit sivuuttaa arvostelun seuraavaan väliotsikkoon saakka tämä tieto mielessäsi: Armored Warfare on World of Tanks moderneilla tankeilla. Siltä varalta, että kumpikaan peleistä ei ole jollekulle tuttu, avataan vähän enemmän.
Armored Warfare on semirealistinen tankkisotapeli, jossa kaksi 15 pelaajan tiimiä ottaa yhteen. ”Semirealistinen” tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että peli mallintaa erilaisten ammustyyppien läpäisykykyä, panssarien kestoa, osumakulman vaikutusta ja monia muita tekijöitä kuten panssarisodassa sopisi olettaakin. Tankeilla on kuitenkin kestopisteet, joita onnistuneet osumat syövät ja kun hitikset ovat nollassa, tankki on vainaa.
Tarjolla on kalustoa joka lähtöön. Siinä missä World of Tanks sisältää tankkeja toisesta maailmansodasta semimoderniin kalustoon saakka, Armored Warfare aloittaa jostain Korean ja Vietnamin sodan huitteilta ja menee sitten lähitulevaisuuteen. Pelistä löytyy kevyitä tiedusteluvaunuja, panssarintorjuntavaunuja, raskaita taistelupanssarivaunuja, telatykistöä ja jos jonkinlaisia hybridejä. Jokainen tulee siis varmasti löytämään sen itseään miellyttävän tavan pelata, oli se sitten sata lasissa huristelu, kaukaisuudesta sniputtelu tai nyrkkitappelu etulinjassa.
Tehtävien tavoitteina on joko valloittaa vihollisen tukikohta, tai tuhota kaikki vihollisvaunut. Erilaisista suorituksista – vihollisten havaitsemisesta, vahingoittamisesta, tuhoamisesta ja niin edelleen – jaellaan kokemuspisteitä ja valuuttaa, jolla sitten parannellaan tankkeja ostelemalla niihin uusia ja parempia komponentteja, sekä kipuamalla niin sanottua tekniikkapuuta.
Eri tankeissa pätemällä saa avattua käyttöönsä aina uusia ja kehittyneempiä vaunuja, jotka on jaettu niiden yleistä suoritustasoa kuvaaviin tasoihin. Näin on pyritty huolehtimaan siitä, että ensimmäisiä matsejaan PT-76-romussaan köröttelevä pelaaja ei joudu Abrams-legioonien päähänpotkittavaksi.
Armored Warfare on hyvin nopeatempoinen ja parhaimmillaan palkitseva peli. Kun saa paukautettua liikkeestä vihollisten supervaunuun osuman, joka romuttaa tältä hetkeksi moottorin ja pysäyttää paskiaisen avomaastoon koko oman tiimin runnutettavaksi, fiilis on aika huikea.
Toisaalta kun tuntuu siltä että oma tiimi koostuu lievästi hitaista apinoista, jotka rämpyttävät satunnaisesti nappeja näppäimistöllään ja peli päättyy murskatappioon, V-käyrän saavuttama paikallinen huippuarvo on vähintään yhtä huikea. Armored Warfare antaa, Armored Warfare ottaa.
Mutta onko siinä mitään omaa?
Armored Warfarea kehittäessä copypaste on selvästi laulanut urakalla, sillä peli on hyvin selkeä ja tarkoituksenmukainen World of Tanks -kopio. Oma anti on kovin vähissä ja pääasiassa tuntuu olevan mukana vain sitä varten, että pelit eivät olisi täysin identtisiä. Ilmankin olisi tullut toimeen.
Mukana on esimerkiksi eri asevalmistajia, joihin täytyy ylläpitää suhteita, jotta saa käyttöönsä parempaa kalustoa. Tukikohtaa voi myös kehittää ja rakennella pienten bonusten ja hyödykkeiden toivossa.
Merkittävin ero World of Tanksiin – siis sellainen, jota oikeasti kaipaa, eikä vain turha puhdetyö – ovat PVE-tehtävät. Näissä pienet pelaajatiimit ottavat yhteen tekoälyn bottien kanssa ja yrittävät valloittaa alueita, tuhota kohteita ja kerätä valuuttaa. Koska progressio on täysin yhteinen toisia ihmisiä vastaan pelattavien PVP-matsien kanssa, PVE-tehtävät ovat kiva tapa kerätä vähän ylimääräistä massia ja kehittää vaunujaan.
Valitettavasti ne ovat usein myös se ainoa tapa pelata, sillä Armored Warfare on kauniisti sanoen kuollut. Siinä missä World of Tanksin EU-servereiltä löytyy parhaimmillaan kymmeniä ellei satoja tuhansia pelaajia, Armored Warfaren serverit kumisevat tyhjyyttään. Kun lauantai-iltana parhaaseen peliaikaan pelaajia on jonossa yhteensä eri tiereillä 60-120, on aika selvää, että 30 pelaajan matseja ei aivan helposti ja ripeästi saa aikaan.
Voin vain kuvitella, miten turhauttavaa peliä olisi nyt aloittaa, kun matalan tason nyyppämatseja saa odotella useita minuutteja. Onkin ihan arkipäiväistä, että vähänkään huonommalla tuurilla se oma peliaika matsissa on huomattavasti lyhyempi kuin sen alkamisen odotteluun mennyt aika, sillä ei ole mitenkään mahdotonta kuolla alta aikayksikön pelin alkamisen jälkeen.
Tämä ongelma yksistään on käytännössä kuolinisku pelille, ellei sitten ole sen fanaattinen rakastaja. Miksi pelata Armored Warfarea, kun käytännössä saman kokemuksen saa helpommin ja nopeammin World of Tanksista?
Kun yhtälöön lasketaan vielä se, että Armored Warfare on pelinä sangen raskas ja tökkii usein ihmeellisesti ja se, että mikromaksut ovat sangen aggressiivisia ja jo niillä keskitason tiereillä on käytännössä pakko maksaa matseista saatavat palkinnot tuplaavasta premium-ajasta, jotta voi yleensäkään edetä pelissä, ongelmia riittää. Toki osa ongelmista on ihan yhtä tuttuja World of Tanksista, mutta palaan uudelleen ja uudelleen saman kysymyksen pariin: miksi pelaisin Armored Warfarea mieluummin kuin World of Tanksia?
Jos pelaajia olisi enemmän ja tekniikka toimisi luotettavammin, Armored Warfare olisi varmasti ihan kiva ja pätevä vaihtoehto World of Tanksille. Kuten jo totesin, se on näistä klooneista käytännössä se ainoa, jota viitsii pelata. Jossittelu ei kuitenkaan auta, joten tuomio on tyly: jos ei ole todella pitkäpinnainen ja halua pelata nimenomaan moderneilla panssareilla, kannattaa mieluummin valita se alkuperäinen, puolalaisineen kaikkineen.
Lisää aiheesta
Pelikopteri #012 – tankkikopteri! (Checkpoint)
Pelikopteri #015 – lanikopteri (Checkpoint)
Spearhead Platoon on suomalaisnäkemys kolmannen maailmansodan panssaritaisteluista
War Thunder – hienoja hetkiä ja raskaita neuvostovaunuja
