Arvostelu A Plague Tale: Requiem on vuoden parhaita pelejä – ”The Last of Usin tasoinen seikkailu”
A Plague Tale: Innocencen jatko-osa nousee heittämällä edeltäjäänsä korkeammalle ja vuoden parhaiden pelien joukkoon.
Julkaisupäivä: 18.10.2022
Studio: Asobo Studio
Julkaisija: Focus Entertainment
Saatavilla: PC (Windows), PS5 (testattu), Xbox Series X/S & Nintendo Switch (Cloud)
Pelaajia: 1
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arviota varten: 16 tuntia
Vuonna 2019 ilmestynyt A Plague Tale: Innocence oli kiehtova seikkailupeli, joka viskasi pelaajan ruton ja sotien runtelemaan keskiajan Eurooppaan. Parasta kokemuksessa oli vetoava ja mielikuvituksellinen tarina, mutta pelillisesti ja teknisesti Asobo Studion seikkailu jätti paljon toivomisen varaa. Se tuntui myös paikoin pieneltä ja tuskallisen lineaariselta.
Nyt ilmestyvä jatko-osa on toista maata. Aiemman pelin pohjalle rakentuva toimintaseikkailu on pelistudiolle totaalinen täysosuma, joka onnistuu käytännössä kaikilla osa-alueilla. Siitä on suoraan sanoen vaikea löytää paljon moittimista.
A Plague Tale: Requiemin tapahtumat käynnistyvät joitakin kuukausia ensimmäisen pelin jälkeen. Ehkä suurin kompastuskivi onkin se, että kyseessä on täysin suora jatko-osa, jossa ei juurikaan menneitä kerrata. Innocence kannattaa siis oikeasti pelata ennen Requiemiin tarttumista.
Ensimmäisen osan ystävät kuitenkin palkitaan, sillä Requiem lunastaa nyt kaikki ne lupaukset, joita ensimmäinen osa teki tarinan ja pelimaailman suhteen. Seikkailu on teknisesti edistyneempi, kaikin puolin suurempi ja vielä paljon paremmin kirjoitettu kuin edeltäjänsä.
Keskushahmot ovat edelleen sisarukset Amicia ja Hugo, jotka pakenevat inkvisitiota ja yrittävät löytää parannuskeinoa Hugon tuhoisaan sairauteen. Muinainen salaseura saattaisikin auttaa, mutta samaan aikaan Hugo itse saa unessa vihjeen salaperäisestä saaresta, jossa kenties piilee parannuskeino. Amicia ottaakin asiakseen viedä veljensä saarelle, vaikka sitten äitiään ja koko maailmaa uhmaten. Samalla valtavat rottalaumat alkavat jälleen valloittaa maisemia ja tuho kulkee aina muutaman askelen sisarusten jäljessä.
Nämä ovat vasta tarinan lähtökohtia, eikä enempää sovikaan paljastaa. A Plague Tale: Requiemin kertomus on pitkä ja polveileva, eikä alkumetreiltä voi juuri mitenkään arvata minne ollaan matkalla. Kyseessä on myös peli, jonka monien käänteiden takia kannattaa todellakin vältellä spoilereita. Mitään etukäteen tietämättä tarina on erinomainen, jännittävä ja koskettava kokemus, jolle vertaista voi hakea The Last of Us -peleistä.
Requiem on kuitenkin myös pelillisesti tarinansa tasolla. Mekaniikkoja on uudistettu ja hiottu ensimmäisestä osasta merkittävästi, ja peli on ylipäätään entistä monipuolisempi. Vaikka hiiviskely on edelleen ykkösvaihtoehto, tuovat uudet varusteet ja ominaisuudet, sekä entistä laajemmat pelialueet paljon aiempaa enemmän vaihtelua. Monissa tilanteissa on useita tapoja edetä, eikä pelaaminen ole niin simppeliä ja lineaarista kuin ensimmäisessä osassa.
Nyt Amicia pärjää siis myös avoimessa taistelussa paremmin ja väliaikaisesti voi myös paeta, eikä peliin muodostu niin tiukkoja pullonkauloja kuin Innocencessa. Varsijousi ja muut uudistukset ovat myös erittäin tervetulleita, ja toisaalta peli on myös paremmin rytmitetty ja tasapainoisempi kuin edeltäjänsä.
Tämä on sikäli hämmästyttävää, että vaikeustasoltaan Requiem on oikeastaan haastavampi kuin Innocence. Tasapaino, entistä suurempi vapaus ja hiotumpi tekninen toteutus tekevät siitä kuitenkin paljon miellyttävämmän pelata. Usein kun jokin ei onnistu ja pelihahmo kuolee, voi kokeilla hieman erilaista lähestymistapaa.
Tarinallisesti Requiem on kyllä täysin lineaarinen, mutta siinä on enemmän tarinallisia suvantoja ja toisaalta myös vaihtelua. Toisin kuin edellisessä pelissä, on Requiemissa useita elokuvallisia toimintakohtauksia ja sopivasti muitakin poikkeamia. Tämän lisäksi kertomuksen draivi on erinomainen, eli tarina pitää tiiviisti otteessaan joka tilanteessa. Haluaisin luetella pelistä monia upeita yksityiskohtia ja kehua mahtavia näkymiä, mutta ne paljastaisivat liiaksi tarinasta.
Myös musiikki ja ääninäyttely ovat loistokasta jälkeä – tosin sillä sivuhuomiolla, että pelasin pelin ranskaksi, kun kerran kaikki hahmotkin ovat ranskalaisia. On sanottava myös, että pidän enemmän päähahmojen ranskankielisistä näyttelijöistä.
Kun tähän kaikkeen lisätään vielä, että A Plague Tale: Requiem näyttää todella upealta ja hyödyntää myös DualSense-ohjaimen ominaisuuksia mukavasti, on lopputulos todella onnistunut seikkailupeli. Ennen julkaisua muutama pieni tekninen ongelma tuli vastaan ja parissa kohtauksessa pelaajaa ohjastetaan hiukan epäselvästi, mutta paljon muuta valittamista pelistä on vaikea keksiä. Uuden sukupolven tekniikan ansiosta myös tutut elementit, kuten valtavat rottalaumat, näyttävät nyt entistä vaikuttavammilta.
A Plague Tale: Requiem on peli, jossa kaikki palikat loksahtavat kohdallaan. Tärkeintä ehkä on se, että tämä peli jää ensisijaisesti mieleen voimakkaana kokemuksena. Se on synkkä ja raadollinen seikkailu, jonka tarina käsittelee muun muassa perhesuhteita, uskollisuutta ja tietysti kaikkialle levittäytyvää kuolemaa.
Ei mitään kevyitä aiheita, eikä tällä matkalla montaa kevyttä askelta otetakaan. A Plague Tale: Requiem ei kuitenkaan ole mitään kauhulla mässäilyä, vaan pelin sydän ovat sen rakastettavat, aidontuntuiset hahmot. Amicia ja Hugo ovat uudet Joel ja Ellie.
A PLAGUE TALE: REQUIEM
”A Plague Tale: Requiem on ontuvan seikkailupelin upea jatko-osa, joka ei todellakaan jätä kylmäksi.”
