Arvostelu: Alieneille luu kurkkuun, kompastellen – XCOM2:n konsoliversion tekniikka sakkaa

Tekijä: Firaxis
Julkaisija: 2K Games
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PC, PlayStation 4 & Xbox One
Pelaajia: 1, 2 (internetissä)
Arvostelija: Mikael Miilumäki

Alienit tulivat, taistelivat ja valloittivat. Aiemmin tänä vuonna julkaistu XCOM2 osoittautui myös Dome.fi:n arvostelussa hyytävän kuumottavaksi PC-strategiajännäriksi, jota vaivasivat kuitenkin tekniset ongelmat.

Nyt on konsolipelaajien vuoro lähettää valloittajat kotimatkalle tähtiin, mutta taipuuko strategia sohvalle ja ohjaimelle?

Suureksi ilokseni voin todeta, että kyllä taipuu.

Ei kuitenkaan ongelmitta.

XCOM2 on suoraa jatkoa muutaman vuoden takaiselle XCOM: Enemy Unknownille, joka toi pitkät perinteet omaavan strategiasarjan myös konsoleille. Enemy Unknown oli kerrassaan mahtava kokemus, ja sai myös allekirjoittaneen ihastumaan muukalaismetsästyksen painostavaan tunnelmaan ja raastavaan vaikeusasteeseen.

Vastarinta elää

Kerrataan pikaisesti taustatarinan pääkohdat.

Alienit tulivat, me puolustauduimme ja hävisimme. Valloittajien sotakone laittoi ihmiskunnan polvilleen, vaikka kuinka yritimme. Maailman johtajat anelivat polvillaan armoa ja nyt ihmiset ja alienit elävät ”sulassa sovussa” maapallolla. Tai siis he, ketkä suostuvat haukkumaan silloin kun isäntä käskee, elävät. Eikö koirakin ole onnellinen, kun koppi on kunnossa?

Kuten arvata saattaa, elämä ei ole todellisuudessa näin auvoista. Kaikki ihmiset eivät suostu alistumaan alienin monon alle, mutta miten ihmeessä tällaisen vastustajan voi voittaa? Etenkin kun olemme jo kerran hävinneet.

Ihmiskunnan viimeinen toivo löytyy muukalaisten laitoksesta. Kapinalliset vapauttavat edellisen pelin sankarin, eli Komentajan. Mestariluokan taktikko johti ihmiskunnan sotajoukkoja kun valloitus alkoi 20 vuotta sitten. Sitten aletaan laittaa kunnolla kapuloita valloittajien rattaisiin!

XCOM2:n lähtökohdat ovat todella herkulliset. Kehittäjät ovat keksineet mainiot lähtökohdat tarinalle ja peli tuntuu tuoreelta, vaikka edellistä osaa pelanneet tuntevat olonsa varmasti kotoisaksi alusta asti. Tunnelma on kuitenkin kireä, kun kaikki resurssit ovat lopussa ja tarvikkeet haarukoista lähtien on hankittava hiki hatussa. Enää Komentaja ei voi tukeutua rikkaisiin valtioihin, kun sotilaille pitää saada paksumpia panssareita.

E.T., mene kotiin!

Pelaaminen on rautaista vuoropohjaista strategiaa ja resurssienhallintaa. Komentajan pitää päättää tutkivatko tiedemiehet parempia aseita vai kuolleiden vihollisten ruumiitta. Samalla pitää kehittää tukikohtaa, luoda uusia kontakteja maailman vastarintapesäkkeisiin ja torjua vihollisten liikkeitä. Pelaajalla on jatkuvasti liikaa rautoja tulessa ja vihollinen painaa päälle kuin yleinen syyttäjä.

Pelisarja on tunnettu rautaisesta vaikeusasteestaan, eikä XCOM2 ole poikkeus. Päinvastoin. Samalla kun vastarinta rakentelee omia verkostojaan, niin alieneiden laitoksissa puuhaillaan superasetta, joka päättää homman kertalaakista.

Taisteluissa omien joukkojen sijoittelussa kannattaa olla tarkkana, sillä jos joukot eivät ole suojassa, niin vihollisen laserpyssy tekee nopeasti rumaa jälkeä. Sitten kun luottokersantti puskee horsmaa, niin kaveri jää kentälle. Kuolema on lopullinen, ellei sitten lataa edellistä tallennusta ja yritä uudelleen. Voin vakuuttaa, että arvostelua varten pelatessa tämä tuli tutuksi. Varsinkin alussa vastarinta meinasi kaatua siihen, että puolet sotilaista oli jatkuvasti sairastuvalla.

Tehtävät vaihtelevat kohteiden hakkeroinnista aina VIP-henkilöiden likvidointiin. Usein tehtävissä painaa niskaan myös aikarajoitus, joten vihollisten niskaan on loikattava nopeasti ja vauhdilla. Sitten kun kaikki tuntuu olevan hanskassa, niin E.T. soittaa kotiin ja lentotukialuksesta lappaa kourallinen lisää sotilaita. Toivottavasti edes jollain on lippaassa vielä muutama kuti jäljellä!

Mitä pidemmälle tarinassa pääsee, niin sitä rumempia ja vaarallisempia monstereita sissit kohtaavat. Kehittäjille on pakko nostaa hattua, sillä vihollisten suunnittelussa on onnistuttu todella hienosti.

Ryppyjä rakkaudessa

Kun luin XCOM2:n PC-version arvosteluja, olin varsin mielissäni. Paketti on kasassa, mutta tekninen puoli on jäänyt kesken. Tulevaisuudessa konsoleilla pääsen siis pelaamaan versiota, mistä bugit on liiskattu. Voi kuinka mainiota!

Noh, tämä haave ei toteutunut.

XCOM2 on konsoleilla todella rosoinen esitys. PS4:llä peli nykii ja tökkii aivan jatkuvasti. En edes muista milloin olisin pelannut näin huonosti viimeisteltyä isoa julkaisua PS4:llä. Useampaan otteeseen mokoma myös kaatui aivan totaalisesti, mukaan lukien viimeisen tehtävän aikana. Myös latausajat olivat käsittämätön pitkiä.

En tiedä miten on edes mahdollista, että homma on näin huteralla pohjalla, kun konsoliversiota saatiin kuitenkin odottaa pidempään. Ei näin, ei todellakaan näin.

Vaikka tekninen puoli jätti todella huonon maun suuhun, niin XCOM2 parissa oli silti oikein mukavaa. Pelimekaniikat ovat rautaisia ja alienien valloittama maailma on täynnä jännitystä. Itse hyppäsin sarjan pariin viime konsolisukupolvella, enkä ole katunut hetkeäkään. Vaikka edellinen osa olisi jäänyt väliin, niin kyytiin pääsee mainiosti myös tässä kohtaa.

Onnea matkaan, Komentaja!