Arvostelu: Neljän tähden Anno 1800 kuuluu kaupunginrakennuspelien A-luokkaan

08.05.2019 20:29 | Joonas Pikkarainen

Alkuvuoden kahdesta saksalaisvalmisteisesta kaupunginrakennussimulaattorista parin vuosikymmenen kypsään ikään ennättänyt Anno 1800 vie selkeän erävoiton.


Julkaisupäivä: 16.4.2019
Studio: Blue Byte
Julkaisija: Ubisoft
Saatavilla: PC (Windows, testattu)
Pelaajia: 1-4
Ikäraja: 12
Peliä pelattu arvostelua varten: 23 tuntia


Kaupunginrakennuspelien ystävillä on alkuvuodesta 2019 syytä juhlaan. Ensin saksalaiset palauttivat rakastetun diktaattorin valtaan Tropico 6:ssa, ja nyt parin vuosikymmenen ikäinen Anno palaa juurillensa pelisarjan seitsemännessä osassa. Siinä missä lämpöinen Karibia osoittautui lopulta vähän liialliseksi lomailuksi, Anno 1800 onnistuu lumoamaan genren vaativimmatkin fanit.

Nimensä mukaisesti Anno 1800 sijoittuu ajallisesti teolliseen vallankumoukseen, mikä tarjoaa pelillisesti rutkasti ammennettavaa. Tekijät ovat ottaneet ajankuvasta kaiken irti liittäessään tuotantomenetelmien mullistuksen ja yhteiskuntarakenteen muutoksen osaksi pelimekaniikkaa, jossa kaupungin kehitys on sidottu suoraan viiteen eri väestöluokkaan. Pohjalla ovat maataloudesta vastaavat maanviljelijät, ylimpänä rikkaat sijoittajat ja näiden väliin jäävät työläiset, artesaanit ja insinöörit, joita houkutellaan kaupunkiin, kun entiset väestöluokat on saatu tyytyväisiksi.

Kullakin luokalla on hoidettavanaan oma kriittinen tontti kaupungissa. Maanviljelijät viljelevät kaiken perunoista viinirypäleisiin, kun taas työläiset raatavat teurastamoilla ja kaivoksilla. Näiden tuotteet jalostetaan tehtaissa alati vaativimmiksi hyödykkeiksi, joilla pidetään kansalaiset tyytyväisinä ja talous kukoistavana. Uudet ryhmät vaativat aina entistä monimutkaisemmin valmistettavia ylellisyyksiä, mutta he avaavat samalla uusia rakennuksia käytettäväksi ja tuovat kirstuun entistä enemmän rahaa. Ja juuri näiden väestöluokkien välillä tasapainottelu kannattelee pitkälti koko kaupunginrakentelua eteenpäin.

Liian hätäinen loikkaus statuksesta seuraavaan saattaa aiheuttaa nimittäin enemmän haittaa kuin hyötyä. Puutteellinen työvoima esimerkiksi pelloilla hidastaa ensin tuotannon, mikä johtaa vähitellen hyödykepulaan, sitten siitä syntyvään tyytymättömyyteen ja lopulta koko kaupungin pysäyttäviin mellakoihin. Vaikka työläisten määrän säilyttäisi sopivassa suhteessa, ei päivitykseen kannata silti lähteä ilman huolellista suunnittelua ja hyviä perustuksia. Uusien vaadittavien hyödykkeiden tuotantoketjut eivät useimmiten onnistu enää kotisaarelta käsin, jolloin päästään pelisarjalle ominaisen kolonialismin pariin.

Anno 1800 ei suotta hylkää siirtomaajuuriaan, vaan jatkaa ajankuvalle ominaisesti esi-imperialistisen ilosanoman välittämistä. Maailma on jaettu uuteen ja vanhaan mantereeseen, joiden satunnaisesti luotuihin karttoihin on sijoitettu erinäinen määrä saaria. Mantereiden välillä pääsee liikkumaan vaivattomasti nappia painamalla. Merkityksettömien aluelaajennuksen sijaan kahdella eri maanosalla on konkreettinen pelimekaaninen tarkoitus, sillä tietyt resurssit sijaitsevat ainoastaan jommallakummalla pallonpuoliskolla ja vain tietyillä saarilla. Useimmiten näitä tarvitaan vieläpä juuri siellä väärällä puolella maailmaa.

Ja juuri tässä kohtaan Anno 1800 näyttää todelliset kyntensä.

Toimivan yhteiskunnan ylläpitämiseksi pelaajat joutuvat rakentamaan useita eri tuotantoketjuja useille eri saarille kattaen molemmat mantereet, eikä sekään vielä riitä. Lisäksi vaaditaan sujuvat laivareitit roudaamaan tuotteet satamien välillä – nämä voi onneksi automatisoida – ja näiden saattajiksi vielä mieluusti fregatti tai kaksi suojelemaan kuljetusaluksia merirosvoilta tai naapurivaltioilta. Puhumattakaan siitä, että kunkin saaren asukkaat vaativat omat hyödykkeet ollakseen tyytyväisiä, mutta joita ei välttämättä voi valmistaa kyseisellä saarella, mikä tietää taas lisää laivareittejä, suojelijoita ja ennen kaikkea kuluja.

Tämän kaiken alla jyllää vielä täysin oma mikromaailma, jossa kunkin resurssin tuotanto, lastaus ja purku on mitoitettu sekunnin tarkkuudella. Tehtaiden optimituotannon saavuttamiseksi niin logistiikka, työvoima kuin saatavilla olevat resurssit täytyy olla kunnossa, ja pikkunysväyksestä innostuneet ovat kuin kotonaan omaa teollista vallankumousta luodessaan. Loppupuolella mukaan tulevat sähkö- ja rautatieverkostot pistävät koko kaupunkisuunnittelun uusiksi, jolloin pelisarjaan uutena tullut kaavoitusmahdollisuus sekä rakennusten siirtäminen pelastavat paljon uudelleenjärjestelyssä. Toisin kuin useimmissa genren tuotoksissa, Anno 1800:ssa haaste oikeastaan vain kasvaa loppupeliin päin mentäessä, mikä pitää tekemisen mielekkäänä pitkälle saakka.

Kaupungin ja oman imperialistisen suurvallan rakentelun ohella pelaajat voivat myös käydä kauppaa, taistella laivoillaan sekä lähettää tutkimusreissuja ympäri maailmaa. Näistä kaksi jälkimmäistä jäävät tosin verrattain puolivillaisiksi viritelmiksi varsinaisen rakentelun rinnalla, mutta ne tuovat peliin sentään pientä vaihtelua halukkaille. Kaupankäyntikään ei lopulta ole mitään kovin erikoista, mutta sen avulla pystyy paikkaamaan yllättävän paljon esimerkiksi puuttuvien resurssien suhteen, kunhan pääomaa vain löytyy.

Mielenkiintoisena ominaisuutena pelaajat voivat sivuuttaa diplomatian ja sodankäynnin ostamalla kilpailevien valtioiden saarten osuuksia itselleen pientä kuukausituloa vastaan. Enimmäisomistuksen jälkeen saaren voi haalia itselleen väkivallattomasti, mutta tempun jälkiseuraamuksia ei useimmiten katsota hyvällä. Kannattaa pitää huoli myös omista osakkeista, sillä kilpailijat voivat tehdä saman myös pelaajan saarille – eikä näiden takaisinostaminen ole mitään järin halpaa puuhaa.

Kilpailijat voi halutessaan korvata myös ystävillä, sillä Anno 1800 tukee neljän pelaajan välistä moninpeliä. Satunnaispelaajia vastaan pelatessa häikäilemättömät syövät hitaat, mutta kavereiden kanssa uutta maailmaa voi valloittaa yhteistyössä. Verkkorakentelun lisäksi pelissä on kattava hiekkalaatikkotila sekä harjoitteluosion virkaa hyvin ajava kampanja, jossa keskiluokkainen suku on ajautunut ilmiriitoihin keskenään. Tarinatila ei tarjoa kovin kummoista kerronnallisuutta, mutta se toimii erinomaisena aloituksena etenkin pelisarjaan ensimmäistä kertaa saapuville.

Lähti omaa imperiumia rakentamaan lopulta missä pelitilassa tahansa, palkitsee Anno 1800 genren ystävät todella syvällisellä ja mielekkäällä kaupunginrakennussimulaattorilla. Mantereet yhdistävät tuotantoketjut, alati haastavammaksi muuttuva hallinnointi sekä iso liuta tekemistä pitävät huolen siitä, ettei pelin ikeestä tohdi irtaantua pitkiksi venyneiden tuntienkaan jälkeen.

ANNO 1800

”Anno 1800 on monipuolinen, kaunis ja tyydyttävä kaupunginrakennussimulaattori teollisen vallankumouksen hengessä.”