Uusimmat

Arvostelu: Assassin’s Creed Origins pelastaa legendaarisen pelisarjan

04.11.2017 08:46 Skye Borg

Ubisoftin rakastettu Assassin’s Creed on kangistunut ajan saatossa kaavoihinsa. Tämän takia paljolti uudistettu ja tarinaltaan koukuttava Assassin’s Creed Origins tuntuu viime hetken pelastukselta. Se juhlistaa pelisarjan 10 vuoden matkaa paljastamalla, mistä kaikki oikein sai alkunsa.


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Ubisoft / Julkaisija: Ubisoft  / Saatavilla: PC,  Xbox One & PlayStation 4  / Testattu: PlayStation 4 / Pelaajia: 1 / Laitevaatimukset PC: Windows 7 SP1 tai uudempi, Core Intel Core i5-2400s tai nopeampi, NVIDIA GeForce GTX660 tai AMD R9 270 / Muuta: Season Pass, 2 x DLC sekä ilmaista sisältöä julkaistaan myöhemmin / Ikäraja: 18


Assassin’s Creedin syntytarinaa tuskin olisi voitu sijoittaa herkullisempaan ympäristöön kuin muinaiseen Egyptiin. Sen mystiikka, kullan lailla kimalteleva hiekka, kuhisevat kaupungit, kuuluisat pyramidit ja lempeän sininen meri saarineen luovat juoneltaan rikkaalle tarinalle täydelliset ja värikkäät kehykset. Assassin’s Creed Origins näyttää lumoavalta, mikä luo hyvää kontrastia pinnan alla kytevälle synkälle tarinalle vallanhimosta ja menetyksestä.

Menneisyys ajaa Assassin’s Creed Originsin sankari Bayekia eteenpäin painajaisen lailla. Tästä johtuen pelissä on edellisiä osia huomattavasti henkilökohtaisempi tunnelma. Panokset ovat suuremmat, ja niin Bayek kuin myös tämän vaimo Aya tuntuvat paitsi paljon tarkemmin ja harkitummin rakennetuilta, myös kokeneemmilta ja tasapainoisemmilta hahmoilta. Lisää kiinnostavuutta tuo se, että Aya ei jää statistiksi taustalle miestään tukemaan, vaan nousee omalla tavallaan merkittäväksi tekijäksi tarinan edetessä.

Assassin’s Creed Originsin tarina alkaa Bayekin kotikylästä Siwasta, jossa pelaaja tutustuu tutun kaavan mukaan pelin moninaisiin ominaisuuksiin hieman helpomman ympäristön avulla. Koulua tullaan käymään ahkerasti, sillä Assassin’s Creed Origins on uudistanut niin kykypuuta kuin taistelutekniikoitakin, sekä lisännyt monta jippoa, joista osan oppii hieman puolivahingossa. Origins etenee avaten käänne kerrallaan uuden kohdan valtavalta kartalta ja siirtäen juonta eteenpäin samalla kun pelaajan tasonumero nousee.

Ja kun sanon valtava kartta, tarkoitan sitä.

Pelattuani Assassin’s Creed Originsia 23 tuntia olin käynyt kartasta vasta noin kolmanneksen läpi. Muukin osa maata olisi vapaasti tutkittavissa, mutta poissa ovat viewpointien avulla avautuvat kartan osat. Kaikkea voi tutkia omassa tahdissa vaikka heti, mutta juonta seuraamalla homma pysyy edes jotenkuten hallussa ja oma järki tallella.

Assassin’s Creed Originsin kykypuu rakentuu kolmesta haarasta, joissa pelaaja voi käyttää kerättyjä Ability Pointseja eli kykypisteitä.

Bayekia voi kehittää suoran toiminnan suuntaan hankkimalla tälle raakaa voimaa ja kykyjä murtaa mm. kilpipuolustus, lisätä iskukomboja ja napata ohi ratsastava vihollinen kiinni maassa seisoen. Jousta mieluummin käyttävät Hunterit saavat etuja näiden tehokkuuteen ja toimintoihin, jolloin vihollisten kauempaa napsiminen on helpompaa. Itselleni mielenkiintoisin haara, Seer, tarjoaa kyvyn kesyttää eläimiä, käyttää savupommeja ja myrkkynuolia, sekä siirtää hetkessä vuorokauden aikaa iltaan tai aamun meditoinnin avulla. Hiiviskelyyn nojaavana pelaajana nämä kyvyt olivat elintärkeitä hahmolleni, mutta pisteiden lisääntyessä kykyjä tulee hankittua nopeasti useasta eri haarasta.

Jokainen kerätty piste on elintärkeä, sillä peli ei anna armoa taistelutilanteissa.

Vastaantulevien sotilaiden ja muiden vihollisten, kuten villieläinten, vahvuus näkyy näiden omassa tasonumerossa. Pelatessa oppii nopeasti pelin tärkeimmän oppitunnin: älä lähde vahvemmallesi huutelemaan. On aivan sama, onko sinulle mukanasi leijona ja heitteletkö ensin myrkkynuolia vastustajasi niskaan. Jos tämä on kaksi tasonumeroa itseäsi vahvempi, tulet saamaan turpaasi sekunneissa. Ajan kanssa oma nouseva taso on rinnasteinen vastaan tulevien vastustajien kanssa. Kylä kylältä sotilaat ovat vahvempia, kilvet suurempia ja voittaminen mahdotonta, ellet ole pitänyt huolta omasta tasostasi ja varusteistasi. Heikompien kimppuun hyökkääminen onkin sitten yhtä juhlaa, ja pelaajalla ilo nauttia helposti kaatuvista vastustajista.

Varusteita pystyy Assassin’s Creed Originsissa parantamaan joko ostamalla uusia ja parempia, löytämällä niitä eri lokaatioista tai päivittämällä sepän luona rahaa vastaan. Baeykin varusteiden muut ominaisuudet, kuten nuolien lukumäärä, jousen vakaus, hidden bladen tehokkuus ja rintakilven kestävyys paranevat keräämällä eläinten nahkoja, metallia ja puuta.  Homma ei kuitenkaan missään vaiheessa mene puuduttavaksi, sillä kaikki on selkeästi merkitty, eikä aineksia tarvitse etsiä kaukaa.

Etsimisessä auttaa yksi pelin parhaista piirteistä: Senu-kotka.

Senu pystyy ilmasta bongaamaan tarvittujen materiaalien piilopaikat, kuten maastossa vaeltavat eläimet, puuta kuljettavat ratsukot tai piilotetut arkut. Senu on myös välttämätön kumppani tehtävää suunnitellessa. Lintu pystyy tägäämään esimerkiksi sotilaslinnoituksen kaikki sotilaat, aarteet ja häkkeihin suljetut eläimet ennen kuin Bayek astuu lähellekään paikkaa. Taktinen kartoitus auttaa sekä hiiviskelyyn panostavaa pelaajaa että suoremman toiminnan sankaria. Tämän jälkeen on helppoa siirtää kello iltaan meditoiden ja yön pimeydessä lähteä matkaan.

Tehtävien suorittaminen ja tyyli on pelaajasta itsestään kiinni, ja peli antaa hyvin mahdollisuuksia vaihteluun. Nukkuvien sotilaiden listiminen hidden bladen avulla on hyvin tyydyttävää, samoin myrkkynuolella vahvempien sotilaiden etukäteen pehmittäminen ennen pakollista miekkataistelua. Itse nautin sotilaan myrkytetyn ruumiin jättämisestä keskelle leiriä: odottelin kun leijuva myrkky ryhtyi tekemään tuhojaan lähelle kävelevissä sotilaissa ja samalla päästin häkkeihin lukitut tiikerit vapaaksi. Kunnon hässäkkä oli valmis.

Pisteitä hankkiakseen pelaajan on kahlattava Assassin’s Creed Originsissa läpi lukuisia sivutehtäviä, mutta tällä kertaa tämä ei tunnu lainkaan työltä. Pelin tarinoihin on panostettu, ja jokainen tehtävä tuntuu sitoutuvan päätarinaan tai sen maailmaan merkityksellisellä tavalla. Niin pääjuonta edistävissä tehtävissä kuin sivutehtävissäkin on suositeltu oman tason luku, ja tätä kannattaa noudattaa. Sivutehtävän voi keskeyttää ja siihen palata halunsa mukaan: valikot ovat äärettömän selkeitä ja helposti ymmärrettäviä. Jossain vaiheessa, kuten avoimen maailman peleissä tuppaa käydä, on tehtäviä liikaa. Tämä ei kuitenkaan aiheuta ahdistusta, sillä tehtäviä suorittaa mielellään, ja tässä Origins onnistuu pitämään langat käsissä erinomaisesti.

Bayek, tuo väsymätön uurastaja, on mies jolle tulisi antaa pyhimyksen nimike. Sivutehtävät kun rakentuvat usein ihmisten pyynnöistä, eikä kaikilla pyytäjillä ole puhtaat jauhot pussissa. Palveluksia pyydetään kerta toisensa jälkeen, joskus kahdesti, ja osan aikaa tuntuu että hahmot mussuttavat vain mussuttamisen ilosta. Menneen Egyptin maailma on täynnä ihmisiä, joista osa olisi oikeastaan ihan kiva jättää pulaan. Tämä ei kuitenkaan käy. Saan sapiskaa lanatessani erehdyksessä jalankulkijoita alleni vaunuilla kadulla ajaessani.

Pisteitä kuitenkin tarvitaan, ja pelin edetessä oman tason nostaminen tuntuu hidastuvan. Homma ei naurata kun sivutehtävissäkin häämöttää suosituslukuna viisi tai kymmenen astetta korkeampi luku. Tähän auttavat mainiosti haudat, jotka kätkevät sisäänsä suuren määrän aarteita. Suoritettuaan melko helpon haudan ryöstämisen – tai tutkimisen kuten sitä tässä pelissä kutsutaan – irtoaa pelaajalle automaattisesti yksi kykypiste sekä kokemusta. Kokemusta karisee tehtävien suorittamisen lisäksi myös kiipeämällä tutuille viewpointeille korkeuksiin. Samalla paikasta tulee fast travel -piste, joten peli kannustaa edelleen kiipeämiseen, mutta hieman eri syystä.

Liikkuminen Assassin’s Creed Originsin valtavalla kartalla voisi olla haastavaa, ellei peli olisi tehnyt sitä myös hauskaksi.

Pelaaja voi laittaa Bayekin kamelin tai hevosen selässä ratsastamaan automaattisesti seuraavan merkittyyn pisteeseen, kuten toiseen kaupunkiin. Tällä välin pelaaja voi siirtyä seuraamaan Bayekia Senun näkökulmasta, ja liihotella yli aavikoiden ja lumoavien maisemien vapaana kuin taivaan lintu. Peliin on panostettu visuaalisesti, mikä näkyy laajoissa aavikoissa ja eristäytyneillä saarilla sekä temppeleissä ja kaduilla. Photo mode ei varsinaisesti keksi mitään uutta, mutta tarjoaa hetken rauhoittua ihailemaan pelin kauneutta. Kartalla näkyy myös muiden pelaajien ottamia kuvia, jotka voivat innostaa johonkin paikkaan matkaamisen.

Peli tarjoaa myös monta muuta pientä kikkaa, jotka keksimällä pelaaminen parani huomattavasti.

Bayek pystyy esimerkiksi hyppäämään vauhdista ratsun selkään viheltämällä ensin kutsun. Vedessä ollessa voi taistella miekalla, jos utelias krokotiili tulee liian lähelle. Meren voi sytyttää tuleen, ja tehdä tuhoa varsinkin tarkemmin vartioiduille sotilasaluksille, joiden kätköissä on hyviä aarteita. Bayek voi milloin vain ottaa esiin soihdun ja käyttää tätä valona hautoja tutkiessa tai heittää sen maahan ja sytyttää nuolet liekeissä. Nuolten sytyttäminen tuo ammuskeluun täysin uutta vipinää, kun sotilaat syttyvät tuleen nuolien osuessa napakasti keskelle rintaa.

Teknisesti täydellinen peli ei Assassin’s Creed Origins ole. Jossain kohdin peli hyytyy, ja Bayek jää paikoilleen sekunneiksi jäykistelemään juoksemisen sijaan. Taustalla hevoset jäävät vatsoistaan aitojen päälle roikkumaan, ja hahmo edessä pyörii ympyrää. Toisinaan puhuvan hahmon ääntä ei kuulu tai hiiviskely menee hukkaan hieman kömpelön liikkumisen vuoksi. Nämä ovat pieniä, huvittavia, murheita, sillä peli toimii pääosin kuin rasvattu.

Lähitaistelut voivat toisinaan tuntua hieman jäykiltä ja huteja tulee paljon auto-lockista huolimatta, varsinkin toiseen kohteeseen siirryttäessä. Vahvemman vastustajan ylivoima ei kannusta varsinaiseen taistelumekaniikan opettelemiseen, sillä kyse on enemmän omasta tasonumerosta ja varusteista kuin taidoistasi käyttää miekkaa tai jousta. Taistelut ovatkin enemmän strategista valmistelua, kuten minkälaista miekkaa tai pidempää keihästä käyttää erilaisiin vastustajiin. Väistely ja ahkera nappien painallus eivät merkitse mitään, jos perusta ei ole kunnossa.

Parhaimmillaan taistelut ovat taktisten osien yhdistyessä saumattomasti. Nukutusnuolen käyttö ja sotilaan muuttaminen myrkyn avulla omiaan vastaan hyökkääväksi kimpoilijaksi, tai täydellisen ylhäältä pudottautumisen onnistuminen ja kohteen eliminointi.

Uudistuksiensa vuoksi Assassin’s Creed Origins on yhdistelmä perinteistä Assassiini-peliä, jossa hiiviskely ei aina osu ihan nappiinsa, sekä tilastoihin perustuvaa lähitaistelua, jossa iskut tuntuvat mojovilta ja liikkeiden kauneus on toisinaan suorastaan lumoavaa. Pelin juoni kuljettaa pelaajaa pitkin mystistä polkua, jossa Order of the Ancientsin jäsenet tulevat kohtaamaan kohtalonsa pelaajan kynsissä hyvin tyydyttävällä tavalla. Pelin maailma on uskomattoman laaja, ja sen tutkimiseen tulee kulumaan kymmeniä pelitunteja. Aavikolla vaeltaminen ei kuitenkaan turhauta, sillä keskeltä “ei-mitään” voi löytyä kiinnostava tehtävä, aarteita sisältävä hauta tai vastustaja, joka uhkaa lintata sinut alleen sekunneissa.

Vaikka olin Originsin hektisimmissä taisteluissa toisinaan hieman hukassa, on todettava sen olevan Assassin’s Creed -pelisarjan pääpeleistä kuitenkin paras. Assassin’s Creed on kymmenvuotiaana vahvempi kuin koskaan.

 

ASSASSIN’S CREED ORIGINS

4

”Assassin’s Creed tekee Originsilla onnistuneen paluun.”