Arvostelu: Atari Flashback Classics on vaarallista retroherkkua 50 pelin verran

Tekijä: AtGames / Code Mystics
Julkaisija: PQube / Atari
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PlayStation 4, Xbox One
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella ja internetissä)
Muuta: Fyysinen ja ladattava peli, hinta 19,99 euroa per kokoelma
Arvostelija: Jukka O. Kauppinen

Atari 2600 oli maailman ensimmäinen suosittu pelikonsoli, mutta miten Atarin kolikko- ja konsolipelit pärjäävät retrorintamalla?

Neljä vuosikymmentä sitten pelien maailma oli kovin erilainen. Kolikkopelit olivat yhä kingejä, sillä niiden teknologia ja mahdollisuudet olivat aivan eri tasoa kuin mihin pienillä, hyvin vaatimattomilla pikku tv-peleillä ja konsoleilla pystyttiin.

Vaan kyllä kotonakin pelattiin, etenkin kun Atari 2600 -konsoli otti vauhtia ja nousi valtavaksi hitiksi. Jonkin aikaa jenkkiläinen Atari-yhtiö hallitsi sekä koti- että pelihallipelien maailmaa. Atari Flashback Classics -kokoelmat muistuttavat, millaisia pelejä Atari tuolloin teki.

Atari Flashback Classics osat 1 ja 2 sisältävät molemmat tuhdit 50 peliä muinaisuudesta, eli luvassa on hurjat retropelijuhlat.

Tasan 40 vuotta sitten julkaistu Atari 2600 ei ollut ensimmäinen pelikonsoli, mutta ensimmäinen kaupallisesti menestyksekäs, todellinen hittituote kylläkin. Laitetta myytiin maailmalla kaikkiaan noin kolmisenkymmentä miljoonaa, ja sillä sekä taottiin että menetettiin valtavia rahasummia. Jonkin aikaa Atari oli maailman tärkein viihdebrändi.

Eihän 2600 kummoinen kone ollut. Sen ytimessä tikitti 1,19 MHz:n MOS 6507 -prosessori. RAM-muistia oli hurjat 128 tavua ja alkuvaiheessa pelimodulitkin sisälsivät vain kahdesta neljään kilotavua ROM-muistia. Tarvittiin huikeaa ohjelmallista guruilua, että moduleille pystyttiin myöhemmin ahtamaan enemmänkin dataa. Mutta siitä huolimatta suurin osa Atari 2600 -peleistä vei vähemmän tilaa – siis koodi, grafiikat ja äänet yhteenlaskettuna – kuin satunnaisen kirjan kappale, pitkähkö lehtiartikkeli tai tämä arvostelu.

Video- ja äänipiiritkin olivat vaatimattomat. 128 väriä ja kaksikanavainen piipitin nelibittisellä voimakkuudensäädöllä eivät kovin ihmeitä mahdollistaneet, semminkin kun lähes kaikki temput täytyi tehdä tarkalla ohjelmoinnilla, ajoituksilla ja prosessoriväännöllä. Ja silti Atarille tehtiin valtavasti pelejä, jotka myivät rutosti ja olivat aikansa parasta videopeliviihdettä.

Missile Command

Peli-ideoiden varastaminen ja suora kloonaaminen oli Atarin kotikonsolin aikaan päivän sana, ja suuri osa peleistä oli surkeaa ryönää, joissa ei edes yritetty tehdä mitään uutta tai omaa.

Mutta oli niitäkin, jotka yrittivät ja onnistuivat. Niiden helmien varaan on peliteollisuus rakentunut. Atari Flashback Classics Vol. 1- ja Vol 2 -kokoelmat ovat siitä ensiluokkaisia todisteita. Ne tekevät retroilunsa tekniseltä kannalta ensiluokkaisesti. Pelit näyttävät ja kuulostavat aidoilta, ja pelaaminen padilla sujuu niin hyvin kuin padilla voi suinkin olettaa. Mikä on niin sanoakseni ensimmäinen kokoelman ongelmista.

Vanhan koulun pelaajana väitän, että kunnon joystickillä, paddlella tai trackballilla pelaamisen kokemusta ei vain voida välittää kunnolla gamepadin sauvoilla tai napeilla. Atari 2600:n joystick toki oli yksinappinen ja kahdeksansuuntainen hirviö, jonka ergonomia oli jotain neuvostoliittolaista. Mutta sitäkin pystyi paiskomaan ja repimään tavoilla, johon padi ei veny. Se tuntuu myös peleissä. Yhtä selkeää ohjausta vain ei voi tavoittaa.

Outlaw

Kolikkopelien suhteen tilanne on vielä kimurantimpi. Niiden isot napit ja raskaan sarjan ohjaimet oli tarkoitettu alkujaankin kovaan käyttöön. Tuntuma oli jämäkkä, tarkka ja tiesit tarkkaan mihin kulmaan sauvan survaisit. Saati kun pelissä käytettiin paddleja tai kämmenellä pyöritettävää trackballia, joilla kontrollit olivat jumalaisen tarkat ja herkät. Missile Commandia tai Centipedeä pelatessaan tiesi, että moka oli aina oma. Mutta siirräpä sama emuloidun pelin padille, niin eipä tämä enää sujukaan samaan malliin.

Tämä on toki saivartelua; sama vaivaa kaikkia retrokokoelmia. Flashbackit pärjäävät tässä yhtä hyvin ja huonosti kuin kuka tahansa. Lähinnä haluan sanoa veteraaneille, että elämys ei ole ihan se mitä odotatte ja alle nelikymppisille poikasille, että nämä pelit kannattaa ehdottomasti käydä kokemassa myös aitoina versioina jossain retropelihallissa tai vaikka Tampereen Blast from the Past -retrotapahtumissa!

Rajumpaa on kuitenkin se, että aika harva näistä peleistä on oikeastaan kestänyt ajan hammasta. Niitä on kiva muistella, joitakin on joskus kiva pelata parin pelin verran retrotapahtumassa, mutta yleisesti ottaen ei näitä vain pysty kykenemään. Muinaishistoriaa on kiva opiskella ja tutkiskella, mutta käpylehmätkin ovat usein viihtyisämpiä ja kivempiä kuin moni näistä peleistä. Sekä tekniikka että pelisuunnittelu ovat menneet tässä ajassa niin valtavasti eteenpäin, että nykysilmin katsottuna moni muinaispeli on yksinkertaisesti hirveää roskaa.

Centipede

Hirveiden ankeutumisten vastapainoksi seassa on myös pelejä, jotka yhä oikeasti yllättävät tavalla tai toisella. Kolikko- ja konsolivalikoimassa on pelejä, joita ei koskaan nähty Suomessa, joten ne ovat ilahduttavia tutustuttavia uusvanhalla viehätyksellään. Muutamia harvoja pelejä on kiva pelata edelleen, toiset toimivat ihan perushyvin ja muutamat säväyttävät tekniikallaan pistäen miettimään, että miten ihmeessä tämä on osattu tuolloin tehdä tuolla raudalla?

Esimerkiksi The Adventures of Major Havoc yhdistää vektoriavaruusräiskintää ja vektorigrafiikalla toteutettua tasoloikkaa, mikä tuntui suoranaisen mullistavalta yllätykseltä. Crystal Castlesin nallekarhutasoloikinta olisi melkein söpöä, jos vain kontrollit olisivat tarkemmat. Asteroids on kaikessa yksinkertaisuudessaan lumoavan tarkka ja hyvännäköinen, kun taas Red Baron päräyttää 3D-viivavektorilentosimulaatiollaan. Fatal Run lähes aiheutti leukavamman, kun telkasta pärähti digin kuuloinen tunnari ja ruudulle avautui värikäs ja vauhdikas autopeli, joka tuntui rikkovan kaikki Atari 2600:n koodirajoitukset. Video Chess -konsolishakki puolestaan tarjosi ihan toimivan vastuksen kerran viiteen vuoteen pelaavalle amatöörille, joten aika hyvän tekoälyn ovat osanneet tuohonkin tehdä.

Crystal Castle

Eli positiivisiakin yllätyksiä on luvassa, mutta kannattaa silti varautua siihen, että pelien paras puoli ovat kuvat koteloista. Pettymyksiä on luvassa, sillä etenkin Atari 2600 -pelit ovat luonnollisista syistä useimmiten kaamean rumia, kulmikkaita ja pelillisestikin kökköjä. Silti, osa näistä oli kovia pelejä tuolloin ja kyllä niitä kuulkaa pelattiin ja kovasti. Mutta silti kaksinpeliklassikko Combat on jotenkin parempi aidolla konsolilla kuin emulaattorilla pelattuna. Jotain puuttuu.

Moni näistä muinaisklassikoista muuten paranee, kun niihin pääsee käsiksi kahdestaan. Ainahan on kivempi nauttia touhuamisesta yhdessä, joskin ehkä kyse on vähän myös tuskan jakamisesta. Yllättäen se onnistuisi joidenkin pelien kohdalla myös internetin kautta, mutta kas kummaa, eipä näille nettipeliseuraa löydy.

Pelien dokumentointi kaipaisi myös vähän pihviä. Nyt niiden mukana tulee huonosti skannatut ja epäselvät ohjekirjat, joita voi lukea näytöltä. No, onhan se ehkä jonkinlaista ajankuvaa. Kiva olisi kuitenkin, jos tarjolla olisi myös jonkinlainen museo, peligrafiikkaa ja teosten taustoitusta. Nyt kaikki tuollainen puuttuu.

Asteroids

Atarin kolikko- ja konsolipelien klassikoilla retroherkuttelussa on siis vaaransa.

Moni kaunis muistikuva saattaa muuttua päivän valossa, laajakuvatöllöstä nähtynä muistikuvia kaameammaksi, ja oikeasti uudet, mukavat kohdattavat ovat vähissä. Museaalisessa retromielessä kokoelma on kuitenkin tärkeä, sillä jos ei mitään muuta, niin se muistuttaa että ennen ei kaikki tosiaankaan ollut paremmin. Ja ehkä jotkut meistä löytävät sen vanhan rakkaansa muodossa, jossa sitä kehtaa vielä vähän pelatakin.

Kaikesta tuskasta ja ”voi ei, tämäkin on ultimaattista paskaa” -hetkistä huolimatta Flashback Classics ansaitsee siis paikkansa retrofriikkien keskuudessa, kunhan vain muistatte pitää odotuksenne tarpeeksi matalalla.

Vol. 1 sisältää pelit:

3-D Tic-Tac-Toe Air-Sea Battle, Backgammon, Basketball, Black Widow (kolikkopeli), Blackjack, Bowling, Canyon Bomber, Centipede, Centipede (kolikkopeli), Circus Atari, Combat, Combat 2, Desert Falcon, Dodge ‘Em, Fatal Run, Football, Home Run, Human Cannonball, Liberator (kolikkopeli), Lunar Lander (kolikkopeli), Millipede, Millipede (kolikkopeli), Miniature Golf, Pong (kolikkopeli), Quadrun, Radar Lock, Realsports Boxing, Realsports Football, Realsports Soccer, Realsports Volleyball, Save Mary, Slot Machine, Slot Racers, Space Duel (kolikkopeli), Sprint Master, Star Raiders, Steeplechase, Stunt Cycle, Super Baseball, Super Football, Swordquest: Earthworld, Swordquest: Fireworld, Swordquest: Waterworld, Tempest, Tempest (kolikkopeli), Video Olympics, Warlords, Warlords (kolikkopeli) & Yars’ Revenge.

Vol. 2 sisältää pelit:

A Game of Concentration, Adventure, Asteroids, Asteroids (kolikkopeli), Asteroids Deluxe (kolikkopeli), Atari Video Cube, Basic Math, Brain Games, Breakout, Casino, Championship Soccer, Checkers, Chess, Codebreaker, Crystal Castles, Crystal Castles (kolikkopeli), Demons to Diamonds, Double Dunk, Flag Capture, Golf, Gravitar, Gravitar (kolikkopeli), Hangman, Haunted House, Major Havoc (kolikkopeli), Maze Craze, Missile Command, Missile Command (kolikkopeli), Night Driver, Off the Wall, Outlaw, Race, Realsports Baseball, Realsports Basketball, Realsports Tennis, Redbaron (kolikkopeli), Return to Haunted House, Secret Quest, Sentinel, Sky Diver, Spacewar, Sprint (kolikkopeli), Starship, Stellar Track, Street Racer, Sub Commander (SUBMARINE COMMANDER), Super Breakout, Super Breakout (kolikkopeli), Surround & Video Pinball.