Arvostelu Babylon’s Fall on kaikki haukkunsa ansainnut – ”Älä edes harkitse tämän ostamista”
Babylon’s Fallin ainoa kantava voima ei onnistu pelastamaan peliä sen muilta osa-alueilta. Näin PlatinumGamesin hairahdus kilpaileekin vuoden surkeimman pelin tittelistä.
Julkaisupäivä: 3.3.2022
Studio: PlatinumGames
Julkaisija: Square Enix
Saatavilla: PlayStation 5 (testattu), PlayStation 4 & PC (Windows)
Pelaajia: 1-4
Ikäraja: K18
Peliä pelattu arviota varten: Noin 20 tuntia
Bayonettan, NieR: Automatan ja Astral Chainin kaltaisilla hiteillä ansioitunut PlatinumGames poikkeaa uudella Babylon’s Fall -pelillään huomattavasti muusta tuotannostaan. Eikä niinkään hyvässä, kuten pelin ennakkotestailukin jo osoitti. Toisin kuin studion aiempia julkaisuja, ei Square Enixin kanssa kehiteltyä verkkoroolipeliä voi suositella oikein kenellekään.
Babylon’s Fallissa surmansa saanut babylonian kansa on jättänyt jälkeensä taivasta kurottelevan Baabelin tornin, jonka rauniot ovat houkutelleet uutta väkeä rikkauksien toivossa. Pelaaja on tornin uumenia koluava ja uhkilta turvaava Sentinel-soturi, jonka selkään kiinnitetty Gideon Coffin -vekotin antaa kyvyn hallinnoida ja kantaa mukanaan neljää asetta samanaikaisesti.
Juonikuviot eivät anna pelaamisen aikana itsestään pahemmin selkoa tai merkkejä – edes siitä vähästä, mitä olisi annettavissa. Tarinankuljetus hoidetaan pitkälti staattisilla kohtauksilla, joissa hypitään hahmojen välisiä tilanteita esittävästä öljyvärimaalauksesta toiseen ääninäyttelyn pyöriessä taustalla. Pelaamisen aikana juonen kannalta oleelliset matkakumppanit ovat tipotiessään ja ainoa elonmerkki hahmoista välittyy pelaajalle satunnaisena, toiminnan taustalla humisevana dialogina.
Vaikka PlatinumGamesin peleissä tarina on aina ollut enemmän tai vähemmän sivuseikkana, on se kuitenkin toiminut aiemmissa peleissä eteenpäin johdattelevana lankana – vähintäänkin kohtalaisesti. Babylon’s Fallin tarinasta on sen sijaan hyvin vaikea saada kiinni sen ollessa paitsi lähes olematon myös mieleenpainumattoman tylsä.
Gideon Coffinin voimien ansiosta pelaajalla on käytössään neljä näppäinkomentojen taakse sijoiteltua aselokerikkoa, jotka voi täyttää haluamillaan välineillä sitä mukaan, minkälaista pelityyliä milloinkin suosii ennen valitun tehtävän aloittamista. Esimerkiksi lähitaistelua suosivat pelaajat voivat lähteä kylväämään tuhoa neljällä vasaralla tai miekalla. Pidemmän kantaman päästä vahinkoa haluavien on puolestaan syytä varustaa pelihahmonsa vaikkapa yhdellä tai miksei kahdellakin jousella. Myös taikasauvat ja kilvet kuuluvat valikoimaan. Mikäli jälkimmäiselle ei tohdi varata tilaa, voi vihollisten hyökkäyksiltä suojautua väistöliikkeellä.
Babylon’s Fallin taistelujärjestelmä muistuttaa monilta osin Bayonettaa ja NieRiä, varsinkin mitä tulee väistökomentoon ja eri hyökkäyspainikkeilla kombotteluun. Pelattavuus on siis tuttua Platinumia, joskin studion aiempiin peleihin verrattuna toiminta tuntuu nyt hidastempoiselta ja kömpelöltä. Babylon’s Fall jaksaa pitää parin tunnin ajan otteesssaan teknisesti pätevän taistelumekaniikan ansiosta, mikä on valitettavasti myös pelin ainoa vahvuus. Puuduttava tehtävä- ja kenttäsuunnittelu häivyttävät kuitenkin nopeasti sen pienenkin ilon, mitä tekele tarjoaa niille, jotka Babylon’s Fallin ovat erehtyneet syystä tai toisesta hankkimaan.
Babylon’s Fallin perusversio kustantaa julkaisussaan ruhtinaalliset 70 euroa, minkä ohella pelistä kaupitellaan myös noin 110 euron Digital Deluxe -painosta. Nykyisellä julkaisukunnolla jo pelkän normaaliversion hintapyyntö on täysin posketon, kun ottaa huomioon sisällön laadun. Konsolilla pelin hankkiminen ei tietenkään riitä, sillä jatkuvan nettiyhteyden vaativaa verkkoropellusta pelatakseen tarvitaan myös PlayStation Plus -jäsentilaus. Kaiken tämän lisäksi pelistä löytyy tietysti mikromaksuja. Oikeaa pätäkkää vastaan myytävän Garaz-valuutan avulla pelaajat voivat sitten varustaa hahmojaan astetta tyylikkäämmillä asusteilla ja aseilla.
Tehtäviä lähdetään suorittamaan Sentinel Force HQ -tukikohdasta, jossa pelaajat voivat kuluttaa aikaansa ja varustella hahmoaan ennen seuraavaa koitosta. Tehtäviä voi läpikahlata joko yksin tai neljän hengen porukalla. Kokonaisuutena peli rakentuu pitkälti lähes olematonta tarinaa kuljettavien tehtävien läpikahlailuun, jotka ovat jo ensimetreiltä lähtien saman kaavan toistamista. Tehtävät koostuvat tavallisesti noin kolmesta viiteen lukuun jaetusta taistelusta, joiden välissä kerätään vastaantulevaa tavaraa talteen. Kentistä poimitut reliikit ja muut rihkamat ovat vaihdettavissa pelin omaksi valuutaksi, millä voi sitten käydä tukikohdassa ostelemassa vaikkapa paremman tason pukua ylleen. Lisäksi jokaisesta tehtävästä palkitaan paremman tason omaavilla aseilla ja varusteilla.
Tehtävä- ja kenttäsuunnittelu kulkevat tiiviisti käsi kädessä. Lineaarisesti etenevät tasot muistuttavat hyvin pitkälti toisiaan tehtävien ollessa taistelusta toiseen juoksemista. Sivupuuhailtavaa löytyy ainakin kahdenlaisessa muodossa. Näistä Skirmish-kahakoissa lähdetään peittoamaan vihollisia pääkampanjan tehtävistä kierrätetyillä kentillä, joskin päinvastaiseen suuntaan kulkien. Horde-tilaa muistuttavat Siege-matsit tarjoilevat puolestaan rajatummalle alueelle sijoittuvaa taistelua jatkuvasti ilmaantuvia vihollisaaltoja vastaan. Ensimmäiset sivutehtävät aukenevat pelattavasti vasta useamman tunnin puurtamisen jälkeen. Kun pääkampanjan tehtävätkin ovat jo itsessään samojen ympäristöjen ja vihulaisten kierrätystä, ei pelin ylimääräinen puuhailu tuo mukanaan mitään lisäarvoa jo valmiiksi yhtä ja samaa kaavaa toistavan kokonaisuuden ympärille.
Square Enix ja PlatinumGames ovat ilmoittaneet tukevansa Babylon’s Fallia vielä julkaisunsa jälkeen uudella sisällöllä, kuten live service -muottiin käärityn pelin kohdalla sopii olettaa. On kuitenkin vaikea kuvitella, miten tämän tason tuotosta voisi enää pystyä jälkeenpäin laajentamaan – etenkään kokonaisuutta parantelevalla tavalla. Nähtäväksi jää, tuleeko Babylon’s Fall kokemaan tulevaisuudessa Final Fantasy XIV: A Realm Rebornin kaltaisen uudelleensyntymän vai irrotetaanko peli lopulta vain tylysti irti palvelimistaan. Jälkimmäistä ei tietenkään toivoisi niiden pelaajien puolesta, jotka ovat aikaa ja rahaa lähteneet peliin kuluttamaan.
Siveltimen jälkeä mukailevan tyylin on kerrottu saaneen inspiraationsa männävuosien eurooppalaisista öljyvärimaalauksista. Omaan silmään – ja varmasti monen muunkin – Babylon’s Fall näyttää kuitenkin lähinnä vuosia vanhentuneelta. Jopa siinä määrin, että ulkoisen kuorensa puolesta peliä voisi pitää helposti jonain pöytälaatikossa vuosia pölyttyneenä ja sittemmin esiin kaiveltuna PS3-pelinä. Valmiiksi pahasti ikääntyneen näköinen ulkoasuvalinta ulottuu myös pelin hahmoihin, jotka ovat laadultaan tämän päivän mittapuulla järkyttävän karmeita. Lisäksi monet tekoälyhahmoista näyttävät suoraan Square Enixin muista peleistä kopioidulta tai jollain hahmogeneraattorilla nopeasti kyhätyltä. Monet pelin haarniskoista ja muista asseteista ovatkin itse asiassa lainattu miltein sellaisenaan Final Fantasy XIV:n puolelta. Uskomatonta, mutta totta.
Myöskään vihollishahmojen toteutus ei ole yhtään sen kauniimpaa katseltavaa. Vihollistyyppejä on loppupeleissä tarjolla vain muutamaa sorttia ja esimerkiksi erot sinertävien Gallu-olentojen ja myöhemmin kohdattavien Asag-vihulaisten välillä ovat ainoastaan kosmeettisia. Myös muutamien pomovastusten kohdalla oli havaittavissa pientä kierrätystä. Eipä olisi pelin kokonaisuutta tarkastellessa mikään ihme, mikäli monet pelin pahiksistakin olisi revitty suoriltaan muista Square Enixin peleistä.
PlatinumGamesin maineikkaasta meriittilistasta huolimatta Babylon’s Fallin lähtölaukaus ei ole ollut järin hääppöinen, mitä tulee paitsi kokonaisuuden laatuun myös valmiiksi alhaiseen pelaajamäärään. Tämä näkyy tietenkin peliseuraa hakiessa, sillä monesti tehtäviä sai lähteä suorittamaan yksikseen tai hyvässä lykyssä edes yhden servereille eksyneen kanssa. Harvassa olivat ainakin ne pelikerrat, kun tehtäviin olisi tullut lähdettyä täydellä neljän hengen joukolla. Peli tukee alustojen välistä ristiinpeluuta, mikä tuntui auttavan edes hieman pelaajapulan kanssa.
Teknisesti toiminta pysytteli hyvin kurissa vailla huomattavia ongelmia, vaikka jatkuvaa nettiyhteyttä vaaditaankin. Esimerkiksi ruudunpäivitys ei päässyt putoilemaan pelaaja- ja vihollismäärästä riippumatta, minkä lisäksi tehtävien aloitus sujui valtaosan peliajasta muitta mutkitta.
PlatinumGamesin ja Square Enixin välinen yhteistyö sujui viime kerralla vuonna 2017 hyvin mallikkaasti, kun NieR: Automata osoittautui jo heti julkaisussaan jättimenestykseksi. Babylon’s Fallin kohdalla tilanne näyttäisi sen sijaan olevan hyvin päinvastainen, mistä sieltä ja täältä hiomaton lopputuote sekä jo julkaisussaan ilmenevä, vain pariin sataan yltävä pelaajamäärä puhuu puolestaan. Voinee vain arvuutella, mikä on saanut Squaren ja Platinumin pistämään pelin ulos tällaisenaan. Lopputulosta tarkastellessa ja markkinoinnin vähyyden perusteella kun vaikuttaisi, ettei sen tekijöillä itselläkään ole ollut kovin suurta luottoa omaa tekelettään kohtaan.
Noin 20 tunnin pelirupeama johti lopulta tornin huipulle, minkä jälkeen homma tuntui olevan aika lailla taputeltu. Ainakin allekirjoittaneen osalta. Sillä useamman tunnin kestäneen puurtamisen aikana pelikokemus pitäytyi tismalleen samanlaisena, itseääntoistavana ja kierrättävänä. Ylemmäs kohti taivasta kivutessa myös vaikeustaso toki alkaa pikku hiljaa kohoamaan pykälää korkeammaksi toiminnan ja tehtävärakenteen pysyessä kuitenkin loppuun asti samana.
Babylon’s Fall on todella sieluton toteutus, jonka yksitoikkoinen kenttä- ja tehtävärakenne sekä mitäänsanomaton tarinankerronta eivät jo yksistään lupaa järin hyvää tulevaisuutta. Taistelusta toiseen liihottaminen jaksaa pitää muutaman peluukerran ajan otteessaan, kunnes jatkuva, samaa kehää kiertävä kokonaisuus käy toden teolla painamaan päälle.
Muiden PlatinumGamesin pelien rinnalla Babylon’s Fall näyttäytyy ikävänä harha-askeleena, josta otetaan toivottavasti opiksi.
BABYLON’S FALL
”Babylon’s Fall on sysihuono peli, jonka hankkimista ei kannata edes harkita.”
