Arvostelu: Batman – Return to Arkham kompuroi tekniikassa, mutta pelit toimivat yhä

Tekijä: Rocksteady (alkuperäiset), Virtuos (käännökset)
Julkaisija: Warner Bros Interactive
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PlayStation 4 & Xbox One
Pelaajia: 1
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Batman – paluu, vasemmalla kädellä. Batman-klassikoiden päivitys ei vakuuta teknisellä toteutuksellaan.

Normaalisti en jaksa olla hirveän innoissani pelien HD-uusintaversioista, mutta poikkeuksiakin löytyy. Joskus uusintaversiot ovat vain puitteiltaan niin huisit, että vanha peli saa kuin uuden elämän itselleen. Toisinaan pelit itsessään ovat niin merkittäviä, että into herää puhtaasti sen takia, että rakkaat teokset haluaa kokea uudelleen.

Rocksteadyn ja Warner Bros Interactiven Batman-pelit ovat olleet jo vuosikausia parhaita sarjakuva- ja lisenssipelejä. Muistan yhä, miten Batman: Arkham Asylum oli ennen ilmestymistään aivan nollatason juttu: hei come on: joku hiton Batman-peli? Koska ne ovat muka olleet hyviä? Sitten kollega toisensa jälkeen pääsi testaamaan Batmania ja kuiski korvaan, että tämä on muuten sitten oikeasti aika kova juttu.

Ja niinhän siinä kävi: Batman pokkasi Domessakin suosituspeukun aivan ansaitusti, ollen erinomaisen hyvä toimintaseikkailu.

Arkham-sarja on näytellyt merkittävää roolia Warnerin noustessa pelimaailman arvostettujen julkaisijoiden joukkoon, joten voisi kuvitella, että heilläkin on ollut taalankuvien ohella muita intressejä kun Batmanien HD-uusintaversioita on suunniteltu. Tärkeitä pelejä pelaajille, tärkeitä pelejä kehittäjilleen, tärkeitä pelejä julkaisijalleen.

Väärin.

En voi kuin ihmetellä, miksi hitossa uusintaversio on tehty näin vasurilla.

Paluu Arkhamiin

Batman – Return to Arkham on paperilla valtavan kova paketti, sillä se sisältää Batman: Arkham Asylumin ja Batman: Arkham Cityn ensi kertaa uusille konsoleille julkaistuna. Mutta hetkinen, miksi vain nämä kaksi? No, tietenkin sen takia, että Arkham Knight julkaistiin jo lähtöjään myös PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle. Arkham Origins taas ei ole Rocksteadyn peli, ja on muutenkin jäänyt Batman-pelisarjassa vähän lapsipuolen asemaan.

Eipä silti, että Asylumista ja Citystä voisi puhua mitenkään ”vain”-hengessä, sillä nekin tarjoavat reilut 20 tuntia erinomaisen hyvää ja laadukasta peliviihdettä. Yleisen mielipiteen mukaan Arkham Asylum on kaksikosta se parempi peli, hyvin kiinteä ja tiivis kokemus. Batman lähtee Arkhamin vankilamielisairaalaan saattamaan yllättävän helposti kiinni jäänyttä Jokeria kohti eristysselliä, mutta kaikki ei mene aivan suunnitelmien mukaan. Jokeri kun on jo pitkään junaillut tilannetta sellaiseksi, että Batman jääkin jumiin vankilaan, jota nyt rikolliset hallitsevat.

Kun tulilinjalla on lukemattomasti viattomia, miten Batman voi selvitä?

Arkham Asylum on maineensa arvoinen peli vielä vuonna 2016. Se tajusi Batmanin ennennäkemättömän hyvin ja esittää hänen sarjakuvamaisen maailmansa upean synkkänä, kiehtovana ja viihdyttävänä paikkana. Tarinan aikana nähdään paljon pahiksia sarjisten lukuisista tarinoista ja kaikki tuntuvat olevan paikkansa arvoisia.

En sen enempää lähde itse pelistä puhumaan, sillä sen arvostelu pitää edelleen ihan kutinsa. Sarjan myöhempien osien myötä mukaan tulleet voivat toki jäädä kaipaamaan uusia leluja ja myöhempien osien parannuksia, mutta itse en valita. Arkham Asylum toimii edelleen.

Pidän yhä kovasti myös jatko-osasta, Arkham Citystä. Se otti Arkham Asylumin tiiviin pelimaailman ja paisutti sen suureksi avoimeksi hiekkalaatikoksi, jossa riitti tekemistä koko rahan edestä. Se ei tietenkään ole yhtä tuore eikä välttämättä yhtä tiivis paketti kuin Arkham Asylum, mutta helposti paikkansa arvoinen. Avoin pelimaailma sisältää reilusti edelleen markkinoiden parhaisiin kuuluvaa taistelua, sivutehtävät ovat usein hyvinkin kiinnostavia ja tietenkin liitäminen Arkhamin taivailla on aina siistiä.

Jos Arkham Asylum olisi hyvin lähellä viiden tähden peliä, Arkham City on helppo nelonen. Vähintään.

Peliensä puolesta uusi Batman – Return to Arkham on siis täyttä rautaa. On valtava harmi ja jopa suorastaan hämmentävää, että samaa ei voi sanoa teknisestä puolesta.

Uusi alusta, uudet ongelmat?

Return to Arkhamin suurin peruste olla olemassa on tietenkin se, että se antaa Xbox Onen ja PlayStation 4:n omistajien kokea klassiset pelit omilla konsoleillaan. Siinä sivussa pintaan on heitetty yllättävän paljon kromia. Hahmomalleja on uusittu, valaistus on pistetty kokonaan uusiksi, resoluutiota on nostettu ja mukaan on heitetty reippaasti uutta silmäkarkkia. ”Uusi” on ehkä vähän harhaanjohtava termi, sillä jos ihan rehellisiä ollaan, Return to Arkham näyttää kaikkien tuunausten jälkeen suunnilleen samalta kuin pelien PC-versiot näyttivät jo aikanaan. Mutta silti aivan selkeästi paremmalta kuin koskaan aiemmin konsoleilla.

PC on jatkossakin se paras tapa kokea Batmaneiden riemut, sillä valitettavasti silmäkarkista maksetaan kova hinta: Return to Arkham ei pyöri hyvin, ja joskus se pyörii jopa surkeasti. PlayStation 4:llä ruudunpäivitysnopeus takeltelee usein selvästi ja huomattavasti. Yllättäen ruudunpäivitysnopeus ei putoile ainoastaan hyvin intensiivisissä kohtauksissa, vaan välianimaatiot, vapaa liikkuminen käytävillä ja jopa monet kevyemmätkin kohtaukset tökkivät välillä urakalla.

PlayStation 4 -versiolla koin myös hyvin yllättävän ja ikävän ongelman, sillä kontrollit lagasivat usein selvästi. Tämä on Batmanin vahvasti ajoitukseen nojaavassa taistelusysteemissä todella ikävä juttu, sillä kombot katkeilivat ja pariin kertaan kuolinkin siihen, että ohjaimen painalluksia ei joko rekisteröity, tai sitten pienen tökkimisen jälkeen useat painallukset tapahtuivat miltei samanaikaisesti.

Tämä kaikki on todella harmillista, sillä käännökset tehnyt Virtuos on selvästi nähnyt uusintaversioihin selvästi enemmän vaivaa kuin useimmiten tehdään. Pelit on jopa tehty osittain uusiksi Unreal Engine 4 -moottorilla. Potentiaalia siis riittäisi, sillä modernilta näyttävät Batmanit kaikella DLC:llä varustettuna olisivat voineet olla vuoden kulttuuriteko.

Nyt niitä ei oikein voi suositella, sillä vaikka pelit näyttävät hyvältä, tekniset ongelmat vesittävät kokemuksen. Itse palasin muutamien tuntien jälkeen turhautuneena PC-alkuperäisten pariin ja pelasin samalla innolla Arkham Cityn taas läpi.

Sisällön puolesta peli oli siis täyttä rautaa, edelleen.