Uusimmat

Arvostelu: Battlerite on kovaa nettimättöä kusipäiden keskellä

13.03.2017 13:38 Miikka Lehtonen

BattleriteTekijä: Stunlock Studio
Julkaisija: Stunlock Studio
Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 1080
Saatavilla: PC
Tulossa: Mac
Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, Intelin tuplaydinprosessori, 2 Gt muistia, DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 4-6 (internetissä)
Muuta: Ladattava peli, kehitteillä oleva Early Access -peli, vaatii aktiivisen nettiyhteyden, hinta 19,99 euroa (Steam)
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Battlerite on äärimmäisen nopeatempoinen ja virtaviivaistettu mättöpeli. Neljästä kuuteen sankaria lukitaan pienelle areenalle, josta vain voittajat pääsevät ulos hengissä.

Inspiraatiota on selvästi ammennettu megasuosituista MOBA-peleistä. Battlerite voikin nousta varteenotettavaksi vaihtoehdoksi niille, mutta nykykunnossaan se ei ole vielä sitä.

Battleriten kehittänyt Stunlock Studios ei ole hypännyt areenalle aivan pusikoista, sillä tiimi tunnetaan vuonna 2011 julkaistusta Bloodline Championsista. Se oli hyvin samanlainen peli kuin Battleritekin, mitä nyt ehkä ilmestyi muutamaa vuotta liian aikaisin. Yleisö ei ollut ehkä vielä valmis pelille, ja niinpä sen kohtalona oli jäädä pienen porukan kulttiklassikoksi.

Toinen kerta näyttää jo lupaavammalta, sillä Battlerite on kerännyt Steamissa paljon näkyvyyttä ja suosiota, mutta viime aikoina myös alati kasvavissa määrin kritiikkiä. Mikään näistä jutuista ei pelin arvostelujakson jälkeen yllätä.

Battlerite

Skills pay the bills

Battleritea voisi luonnehtia MOBA-peliksi, jossa keskitytään vain pelaajien väliseen mättöön. Tarjolla on kaksi pelikokoa: 2v2 ja 3v3, ja ainoa pelitila on puhdas deathmatch. Ensimmäisenä vastustajansa maan rakoon takonut tiimi voittaa pelin. Matsit ovat nopeatempoisia, sillä paras viidestä -henkiset pelit eivät maksimieriin venyvinäkään kestä kuin 10-15 minuuttia, eikä mukaan mahdu yhtään luppoaikaa tai tyhjää odottelua. Koko ajan mennään sata lasissa.

Tarjolla on sankareita laidasta laitaan. Löytyy kilvillä varustettuja tankkeja, jotka suojaavat omaa tiimiään vastustajilta niin melee-etäisyydeltä kuin kauempaakin, sekä tietenkin myös tukihahmoja, jotka eivät tee niin kamalasti vahinkoa, mutta auttavat tiimiä pysymään hengissä ja taistelemaan tehokkaammin. Vaikka Battlerite on vasta Early Access -vaiheessa, erilaisia hahmoja on tarjolla yli kaksi tusinaa, joten jokainen löytänee valikoimasta omat suosikkinsa.

Battlerite ei ole ihan maailman helpoin peli oppia, sillä kaikkien hahmojen kyvyt ovat niin sanottuja skillshoteja. Jos haluaa vaikka ampua tulinuolella vastustajaa, peli ei suinkaan tähtää nuolta pelaajan puolesta, vaan osua pitäisi itse. Kun vauhtia riittää, tämä ei suinkaan ole helppoa.

Ratkaisu tulee todennäköisesti tappamaan monen pelurin kiinnostuksen Battleriteä kohtaan, mutta itse pidin siitä kovasti: Battlerite ei toimisi millään muulla tavalla näin hyvin. Parhaimmillaan pelaaminen on melkoista shakkipeliä, kun soturit yrittävät harhautella ja väistellä toisiaan parhaan kykynsä mukaan. Esimerkiksi Maagi heittää soturia kohti piirakkalautasen kokoisen tulipilarin. Soturi väistää iskun hyppäämällä korkeuksiin ja putoamalla suoraan maagin niskaan, tainnuttaen tämän. Mutta ei! Maagi käyttääkin oman väistönsä ja häviää viime hetkellä tulipilvenä soturin taakse.

Battlerite

Hahmojen kyvyt ovat vaihtelevia ja kiinnostavia. Pidin esimerkiksi kovasti suunnattomalla kilvellä varustetusta soturista, joka pystyy nostamaan kilpensä suojakseen ja kimmottamaan vastustajien ammukset takaisin näiden niskaan.

En itse ole mikään Battlerite-superstara, mutta keräsin arvostelujakson aikana paljon hienoja kokemuksia, voittoja ja tappioita. Kun onnistuu pelaamaan itse täydellisesti altavastaajana, kääntämään vastustajien iskut näitä vastaan ja kääntämään tilanteen voitokseen, fiilis on upea. Toisaalta kun vastustajat pelaavat erinomaisesti, tekevät huikeita väistöjä ja kiskovat hihastaan valttikortteja, joita ei osannut edes aavistaa, se ei oikeastaan edes harmita. Hävisin, koska kaveri oli parempi.

Pelattavuudeltaan Battlerite onkin erinomainen tapaus. Kaikki ylimääräinen, kuten kokemustasojen kerääminen ja varusteiden osteleminen, on jätetty sivuun. Niiden sijaan jokainen pelaaja saa aina ennen erän alkua valita yhden kolmesta kyvystä, joiden avulla hahmoaan saa hieman kustomoida. Tuntuukin siltä, kuin Stunlock Studiosilla voisi olla käsissään peli, jossa vain taivas on rajana.

Juuri nyt tuo taivas on kuitenkin kovin kaukana.

Battlerite

Ragea ja whineä

Kuten niin moni muukin peli herran vuonna 2017, myös Battlerite julkaistiin Early Accessissa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että peli ei ole suinkaan vielä valmis, vaan sitä kehitetään aktiivisesti. Kehitystiimi onkin julkaissut jo useita päivityksiä, lisännyt Battleriteen siihen sankareita ja muutenkin tuunannut sitä.

Kehitettävää riittää yhä runsaasti, sillä jos peruspelattavuus onkin kunnossa, reunat repsottavat ikävästi.

Eräs aloittelijan kannalta ikävimmistä ongelmista on matchmaker. Tämähän on siis se mekanismi, jonka pitäisi varmistaa, että kun pelaaja painaa ”haluan pelata” -nappia, tiimiin ja vastapuolelle haetaan saman tasoista peliseuraa. Nyt näin ei käy suinkaan aina. Ensimmäisiä pelejään pelaava nyyppä voi aivan hyvin joutua ottamaan turpaansa kivikovilta ja satoja tunteja pelanneilta veteraaneilta. Eipä varmasti kivaa kummankaan kannalta.

Battlerite kärsii myös hyvin ikävästä pelaajayhteisöstä. Ylläolevan tarinan nyyppä saisi todennäköisesti niskaansa kilon paskaa ja herjaa jokaisesta virheestään, sillä Battleriten yhteisö tuntuu olevan kusipäisyydessään siellä League of Legendsin ja DOTA 2:n tasolla. Hyvänä ideana chatti on oletusarvoisesti vaimennettu, mutta koitapa siinä sitten pelata tiukkaa tiimipeliä. Mitään klikkausten ja näppäinoikopolkujen kautta käytettäviä pikakommunikaatiomenetelmiä pelistä ei tunnu löytyvän.

Battleriten puitteet kaipaisivat muutenkin lisää tuunausta. Pelaajat valitsevat hahmonsa ennen jonoon hyppäämistä, joten mitään mahdollisuutta kasata ennen pelin alkua tasapainoista tiimiä arvottujen tiimikavereiden kanssa ei ole. Battlerite ei myöskään tunnu kantavan itse kamalasti huolta tasapainotuksesta, joten on ihan rutiininomaista joutua peleihin, joissa vain toisella tiimillä on parantaja.

Battlerite

Huonot uutiset siis ovat, että päästäkseen nauttimaan Battleriten toimivasta ja hauskasta pelattavuudesta, on usein kärsittävä reippaasti.

Kun peli turhauttaa vähintään yhtä paljon kuin riemastuttaa, ei sitä voi aivan hirmuisesti hehkuttaa. Toisaalta mikään ongelmista ei ole voittamaton. Matchmakeria voi tuunata, yhteisöä voi valvoa tarkemmin ja pahimmille kusipäille jaella banneja. Kuiskitaan myös ”päivityksistä”, joiden avulla muut pelit ovat tasapainottaneet hahmojaan.

Hullua, mutta mahdollista!

Toivo siis elää, mutta Battleriten tilanne ei ole hirmuisen helppo. Kehitys maksaa, ja rahat pitäisi tienata myymällä pelaajille 20 eurolla peli, jota tullaan julkaisun jälkeen jakelemaan ilmaiseksi. Kun pelin ongelmat tuntuvat pahenevan viikko toisensa perään, ei voi oikein luottaa siihenkään, että fanaattiset pelurit tekisivät pienen studion puolesta markkinointityötä.

Jos on pitkäpinnainen ja varsinkin jos saa suostuteltua mukaansa kaverin tai pari, Battlerite on jo nyt ostamisen arvoinen ja hauska nettimättö. Satunnaisemmalle pelaajalle en voi silti juuri nyt ostosta suositella.

Jukka O. Kauppinen

Muropaketin uusimmat