Arvostelu Bayonetta 3 hipoo täydellisyyttä, mutta yksi vika vie peliltä viidennen tähden
Uhkean vartalon jok’ikistä kurvia nuoleva, mustista hiuksista kudottu haalari. Kirkuvan punaiseksi maalatut huulet. Tappavan tehokkaat pistoolit kenkien korkoina. Videopelimaailman ylivoimaisesti hurmaavin noita, Bayonetta on täällä taas!
Julkaisupäivä: 28.10.2022
Studio: PlatinumGames
Julkaisija: Nintendo
Saatavilla: Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arviota varten: noin 16 tuntia
Toiminnantäyteisen Bayonetta-pelisarjan kolmas osa on toisen osan tapaan Nintendon yksinoikeus. Sen pääosassa on Bayonetta-niminen Umbra-noita, joka horjuttaa vihollisten henkistä tasapainoa nokkelalla huulenheitollaan, ja tuottaa näille fyysistä tuskaa potkien ja nyrkeillä mätkien.
Bayonetta 3:ssa ei taistella enkeleitä tai demoneja vastaan, vaan vihollisen roolissa raivoavat ihmisen luomat Homunculi-humanoidit. Pelissä on oma itsenäinen tarinansa, joten uudet pelaajat pääsevät helposti sisään tapahtumiin.
Pelin alkuasetelma ei kuulosta hyvältä Bayonettan henkikullan kannalta. Homunculi-olennot matkaavat multiversumista toiseen tarkoituksenaan pistää rinnakkaisulottuvuudet tuhannen päreiksi. Yksinkertaisin keino tähän on tietysti jokaisessa ulottuvuudessa asustavan Bayonettan päästäminen päiviltään. Pelin pääosassa keikistelevä versio Bayonettasta ei tätä tietystikään mukisematta niele. Pahiksille tuleekin nyt kuumat oltavat, kun Umbra-noita kumppaneineen ottaa tehtäväkseen maailmojen pelastamisen.
Juoni ei ole Bayonetta 3:n parhainta antia – kahteen aiempaan osaan verrattuna juoni jää kuitenkin hieman ankeaksi – mutta ainakin itselläni kiinnostus tarinaa kohtaan pysyi yllä koko pelin ajan. Pituutta kertomuksella on ihan riittävästi, noin 12-14 tuntia, riippuen tietysti pelaajasta.
Kaksimielistä huumoria ei onneksi ole tälläkään kertaa unohdettu. Itsevarman Bayonettan nokkelat letkautukset nostavat mairean virneen huulille ja saattavat saavat herkimpien posket punoittamaan. Mukana on myös paljon fanipalvelua eli naisia niukassa vaatetuksessa. Siveyden sipuleiden ei kuitenkaan tarvitse hermostua, sillä pahimmat paljastelut voi piilottaa sensuurin taa ottamalla käyttöön Naive Angel -asetuksen. Tällöin esimerkiksi tupakkatuotteet muutetaan karkkipötköiksi.
Bayonetta-pelisarjan ehdottomasti paras ominaisuus on Bayonetta itse. Ulkoisesti upea, ja samalla myös sisäisesti täyttä terästä oleva ”vahva nainen” kannattelee peliä harteillaan. Jos hänen tilalleen vaihtaisi jonkun toisen, vähemmän mielenkiintoisen hahmon, kärsisi pelisarjan hohdokkuus kuolettavan iskun.
Bayonetta 3:ssa esitellään uutena pelattavana hahmona punk-tyylisesti pukeutuva, hieman kömpelö ja hömelö Viola. Tämä sinistä huulipunaa esimerkillisesti käyttävä nuori nainen heiluttaa aseenaan katanaa. Terävän miekan lisäksi häntä avustaa Cheshire-niminen demoni, joka on tietysti hieman friikimpi versio Liisa ihmemaassa -teoksen Irvikissasta. Ja koska kissat ovat parasta ikinä, toimii homma täydellisesti!
Hahmona Viola on varsin onnistunut ja tykästyttävä – mikä onkin hyvä, sillä hänen seurassaan vietetään melkeinpä puolet pelin kestosta.
Myöskin aiemmista osista tuttu Bayonettan lapsuudenystävä Jeanne on mukana uudessa tuotoksessa. Hänen seurassaan päästään seikkailemaan muutaman kerran eräänlaisissa hiipimiskohtauksissa.
Bayonetta-pelisarjan ytimenä toimii nopeatempoinen, spektaakkelimainen taistelu. Tarkoituksena on painella nappeja sormet sauhuten ja luoda erilaisia kombohyökkäyksiä. Aluksi taisteluvälineinä toimivat sankarittaren nyrkit, jalat sekä Colour My World -nimiset pistoolit, mutta pelin edetessä asevalikoima laajenee.
Sangen mainiosti toteutettu taistelu on periaatteessa yksinkertaista, vaikka siihen sisältyykin lukuisia huomioon otettavia seikkoja. Eri tasoiset pelaajat on kuitenkin otettu kiitettävästi huomioon. Tarjolla on kolme eri vaikeustasoa, sekä apuvälineitä, joiden ansiosta teoksesta pystyvät nauttimaan niin aloittelijat kuin genren kokeneet konkarit.
Taistelukohtaukset tuntuvat keskenään virkistävän erilaisilta, sillä vihollisvalikoima on huiman laaja. Muutamia perusmobeja lukuun ottamatta vastustajat vaihtelevat tiheään tahtiin, eikä samoja vihollisia vastaan joudu taistelemaan liian usein.
Kombojen luomisessa käytetään hyödyksi melkeinpä kaikkia ohjaimesta löytyviä nappeja – sormet siis saavat päivittäisen treeninsä tätä teosta pelatessa. Pelaajalle ei suoraan paljasteta, mitkä yhdistelmät tekevät mitäkin hyökkäyksiä. Tieto eri komboista löytyy asetuksista ja harjoitusmoodista, mutta ainakin itselleni yhdistelmien löytäminen ihan itse tuottaa suurta tyydytystä. Erilaisia komboja on useita kymmeniä, ja jokainen niistä saa aikaan visuaalisesti erittäin näyttäviä hyökkäyksiä. Bayonetta 3 nappaakin taisteluiden spektaakkelimaisuudesta täydet 10 pistettä.
Varsinkin vähän vaikeampia vastustajia sekä pomoja vastaan taistellessa uusi Demon Slave -tekniikka tulee enemmän kuin tarpeeseen. Kyvyn ansiosta Bayonetta pystyy hallitsemaan jättimäistä demonia usean sekunnin ajan. Taito polkaistaan käyntiin pitämällä ZL-nappia pohjassa. Tällöin verenhimoinen demoni pöllähtää paikalle, ja pelaaja pääsee ohjaamaan sen hyökkäyksiä sormet suhisten.
Vaikka kyky on oiva apu kamppailuissa, ei se silti ole täysin ongelmaton. Bayonetta joutuu ylläpitämään hyökkäystä tanssimalla puolialasti koko sen keston ajan: nainen pysähtyy paikoilleen ja on haavoittuvainen vihollisten hyökkäyksille. Demoni ei myöskään pysy kentällä ikuisesti, vaan vain sen hetken, mitä sen energia-mittarissa riittää puhtia. Tämän jälkeen mittarin täytyy antaa latautua, ennen kuin demonin pystyy summoamaan uudelleen.
Aluksi demoneita on käytössä kaksi kappaletta: karmiva Gomorrah sekä iki-ihana Madama Butterfly. Pelin edetessä Bayonettan joukkoihin liittyy kuusi muutakin demonia, joista jokaisella on omat erikoisuutensa. Pelin aikana päästään muun muassa vilistämään pitkin maita ja mantuja hämähäkki Phantasmaraneaen selässä sekä lentelemään korkealla taivahalla lintu Malphaksen kyydissä. Demoneita käytetään hyödyksi myös taisteluiden ulkopuolella, sillä joitakin niistä käytetään apuna erilaisten pulmien ratkaisemisessa.
Osa demoneista antaa Bayonettan käyttöön erilaisia aseita. Ehkä kaikkein kähein niistä on jättimäinen sahan ja höyryveturin yhdistelmä Dead End Express, jonka kanssa vihollisten mätkiminen on yhtä viihdyttävää kuin kuplamuovin poksautteleminen.
Vihollisten iskujen väistelemisessä ajoitus on kaiken A ja O. Bayonettan väistäessä vastustajan hyökkäystä juuri oikeaan aikaan aktivoituu Witch Time -niminen tila. Tällöin aika hidastuu, ja muutaman sekunnin pituisen pyrähdyksen aikana sankaritar sekä hänen vallassaan oleva demoni pystyvät rökittämään vihollisia ilman sen suurempia keskeytyksiä.
Oman näyttävän lisänsä muutenkin jo niin runsaasti vaihtelua sisältäviin taisteluihin tuovat tyylikkäät kaiju-kamppailut. Näiden kärhämien aikana näpsäkkä noita repii sydämen irti rinnastaan, ja esiin pompsahtaa jättimäinen, kerrostaloa korkeampi kaiju-demoni. Eräässäkin kohtauksessa pelaaja hyppää Godzillaa muistuttavan Sin Gomorrahin puikkoihin, ja pääsee tulittamaan vihollista lasersäteillä!
Vaikka peli keskittyy taisteluihin, löytyy maailmasta muutakin puuhailtavaa. Jokaiseen kenttään on piilotettu kosolti keräiltäviä esineitä, joiden etsiminen antaa kivaa vaihtelua mätkimiselle.
Bayonetta 3 joutui ennen julkaisuaan pienen draaman kouriin sosiaalisessa mediassa palkkakiistoista johtuen. Aiemmista osista tuttu ääninäyttelijä Hellena Taylor joutui sivuun Bayonettan roolista ja hänen tilalleen päätyi alan veteraani Jennifer Hale. Aluksi olin huolissani miten uusi ääninäyttelijä vaikuttaisi pelikokemukseen. Huoleni olivat kuitenkin täysin aiheettomat, silllä Hale hoitaa hommansa paremmin kuin hyvin. Nainen kuulostaa aivan täysin siltä miltä Bayonettan pitääkin, eikä hänen suorituksessaan ole minkäänlaista valittamisen aihetta.
Bayonetta 3 hipoo täydellisyyttä, mutta siinä on yksi ärsytystä aiheuttava seikka. Pelin grafiikka nimittäin näyttää hetkittäin jopa Switchin standardeilla huonolta. Sahalaitaisia reunoja joutuu katselemaan liian usein ja vaikka periaatteessa maailma näyttää kauniilta, ei sen katselu tuota iloista mieltä. Toisaalta taas toiminta on koko ajan niin nopeatempoista, ettei maisemia edes ehdi vilkuilemaan.
Kaiken kaikkiaan matka läpi multiversumin Bayonettan seurassa on uskomattoman hieno kokemus. Peli tarjoaa intensiivistä ja vaihtelevaa toimintaa moniksi tunneiksi, mutta antaa pelaajalle myös pienen pieniä hengähdystaukoja nappien rämpyttämisen vastapainoksi.
Bayonetta 3 on ainakin yhtä laadukas kuin edeltäjänsä, mutta onko se niitä parempi? En oikeasti osaa sanoa, minun täytyy vielä sulatella kaikkea näkemääni ja kokemaani.
BAYONETTA 3
”Isosti pikkutuhma toimintapläjäys Bayonetta 3 tanssii takamus keikkuen syvälle pelaajien sydämiin.”
