Arvostelu: Beautiful Desolation on kiehtova seikkailupeli, joka kompastuu vääränlaiseen 1990-luvun nostalgiaan

05.03.2020 21:46 | Joonas Pikkarainen

Omintakeinen seikkailupeli loihtii mielenkiintoisen ja seikkailuun kannustavan maailman, jonka pelattavuus on valitettavasti suoraan viime vuosituhannelta.


Julkaisupäivä: 26.2.2020
Studio: The Brotherhood
Julkaisija: The Brotherhood
Saatavilla: PC (Windows, testattu)
Pelaajia: 1
Ikäraja: 12
Peliä pelattu arvostelua varten: 12 tuntia


Veljesten Nicin ja Chrisin perustama The Brotherhood on julistanut seikkailupelien ilosanomaa vuodesta 2015 lähtien. Studion tuore peli Beautiful Desolation ei poikkea hyväksi havaitulta linjalta, vaan jatkaa uusien maailmojen esittelemistä potentiaaliselle pelaajakunnalle. Tällä kertaa vuorossa on eksoottinen Etelä-Afrikka – kaukaisessa postapokalyptisessa tulevaisuudessa.

Varsinainen juoni alkaa tosin menneisyydestä. Salaperäisen rakennelman ilmaannuttua mystisesti taivaalle 1970-luvulla, ihmiskunta ottaa valtavan harppauksen eteenpäin teknologiassa. Seuraava vuosikymmen on yhtä läpimurtojen juhlaa, mutta Mark Leslielle Penroseksi ristitty leijuva järkäle on syypää tämän edesmenneen kihlattunsa kuolemaan. Aikomuksenaan paljastaa Penrosen todellinen luonne, Mark lentää veljensä Donin kanssa rakennelman pinnalle ja aktivoi… jotakin.

Pian kaksikon tuntema maailma jää taakse ja edessä siintää uljas tuntematon. Luonto on ottanut omansa takaisin raunioiden täyttämästä lohduttomasta erämaasta, joka muistuttaa maantieteellisesti kovasti veljesten kotikontuja. Kaikki muu on kuitenkin vierasta, sillä maan harvoja asutuksia kansoittavat teknologian voimin elävät groteskit oliot sekä alkukantaiset heimot, jotka ovat löytäneet omat tavat selvitä karusta todellisuudesta.

Mitä oikein tapahtui?

Beautiful Desolationin suurin vahvuus on juuri sen synnyttämä vierauden tunne. Kunnon seikkailupelin tai tieteisfiktion tavoin se tuntuu alusta lähtien nimenomaan jännittävältä seikkailulta suureen tuntemattomaan. Se herättää välittömästi kysymyksiä ja saa janoamaan lisää mystisestä ja kauniin lumoavasta maailmasta, joka on yhdistelmä peleissä harvakseltaan nähtyä afrikkalaista kulttuuria sekä tekijöiden monista lähteistä ammennettua lohdutonta dystopiaa.

Maailman kiehtovuuden lisäksi pelaaja tuntee olevansa samalla hukassa vieraalla planeetalla, mikä välittyy valitettavasti myös varsinaiseen pelattavuuteen saakka. Beautiful Desolation on isometrinen seikkailupeli, jossa kolutaan läpi kauniiden alueiden, jutellaan toinen toistaan oudommille hahmoille ja kerätään taskuun kaikki, mikä maasta vain irtoaa. Tämä on genrensä pelanneille selkeää. Sen sijaan peli ei pidä yllä minkäänlaista kirjaa tapahtumista tai tavoitteista, joten valtaosan ajasta pelaaja on kirjaimellisesti, noh, hukassa.

Aiempia keskusteluja voi toki lueskella uusiksi, jolloin saattaa selvitä, että tavoitteena on löytää hilavitkutin X. Se on henkilöllä Y, joka istuu portinvartija Z:n takana, mutta ovi ei aukene kuin paikallisille. Jos et tässä vaiheessa satu muistamaan – tai selaamaan viestihistoriaa riittävästi taaksepäin – että se kaksi tuntia sitten tapaamasi tusinahahmo Ö mainitsi jossain sivulauseessa olevansa paikkakuntalaisia, huomaat reissaavasi tuntitolkulla ympäriinsä etsien pääsyä eteenpäin. Ja tämä on ongelmista lievimpiä.

Arvostelukoodin kyljessä tullutta läpipeluuopasta tuli lopulta selattua vastentahtoisesti harvakseltaan, kun eteneminen tyssäsi toistuvasti puuttuneisiin esineisiin, vaikka kaikki paikat oli koluttu perinpohjin läpi – tai niin luulin. Etsin esimerkiksi yhtä kriittistä objektia minuuttitolkulla tietäen tasan tarkkaan, missä se sijaitsi, mutta peli ei vaan antanut mahdollisuutta nostaa sitä, koska en seisonut pikselintarkasti juuri oikeassa kohdassa. Itse asiassa koko alue vakuutti minulle, ettei sinne ollut edes kävellen mitään asiaa ennen kuin klikkasin samaa kohtaa aavistuksen eri paikasta.

Vastaavia tilanteita tapahtuu turhan usein, mikä johtaa lopulta päättömään edestakaisin juoksemiseen missatun esineen tai uuden dialogivaihtoehdon toivossa. Tämä itsessään lisää pelikelloon helposti useita lisätunteja, mutta valitettavasti täysin väärästä syystä johtuen. Puhumattakaan siitä, kuinka turhauttavaa tämä on jo itsessään.

Turhautumisesta puheenollen myöskään pelin käyttöliittymä ei ole järin käyttäjäystävällinen ja muistuttaa 90-luvun lopun tuotoksia. Alkuperäisen Falloutin suurena fanina tykästyin aluksi samankaltaisuuksiin, mutta tajusin pian, miksi moiset jätettiin suosiolla viime vuosituhannelle. Käyttiksen kanssa oppii kyllä elämään, mutta muiden rasittavuuksien rinnalla se vain korostaa kokonaisuutta negatiivisesti. Sama koskee laidasta laitaan heittelehtivää dubbausta, mutta onneksi Mick Gordonin sävellykset ovat sentään erinomaisia ja tunnelmaa tukevia.

Jos pelattavuuden kankeudet onnistuu kuitenkin sivuuttamaan – ja se on melko iso jos – Beautiful Desolationin verrattain avoin ja aavistuksen haarautuva maailma on kiehtova kokemus. Juoni jättää ehkä aavistuksen toivomisen varaa suoraviivaisuudellaan, mutta matkan aikana kohdatut hahmot ja meininki yleisesti pelastavat onneksi paljon. Ongelmiensa vuoksi peliä on tosin vaikea suositella muille kuin seikkailupelien ystäville, ja heidänkin osalta vain niille erityisille nicheilijöille: retroseikkailijoille.

BEAUTIFUL DESOLATION

”Rasittava pelattavuus tekee kaikkensa pilatakseen kiehtovan seikkailun ja omintakeisen maailman.”