Uusimmat

Arvostelu: Blacksad: Under the Skin kärsii niin tuskallisista bugeista, että sarjakuvista tutun kissadekkarin ohjaaminen käy työstä

16.01.2020 20:27 Tuukka Hämäläinen

Blacksad: Under the Skin on parhaimmillaan viihdyttävää noir-seikkailua ja pahimmillaan pelkkää teknisten ongelmien ja kankean ohjauksen kanssa tappelua. Kädenlämpöinen tarina ei saa jaksamaan loppuun asti.


Studio: Pendulo Studios
Julkaisija: Microids
Saatavilla: Xbox One (testattu), PC (Windows) PlayStation 4, Nintendo Switch & Mac
Pelaajia: 1
Ikäraja: 16
Peliä pelattu arvostelua varten: 5 tuntia


Juan Díaz Canalesin ja Juanjo Guarnidon luomaan sarjakuvaan perustuva Blacksad: Under the Skin on ideana lupaava ja hauskakin: 1950-luvun New Yorkiin sijoittuva dekkari, jossa koko ihmiskunta on korvattu eläinhahmoilla. Pääosassa nyreilee yksityisetsivä John Blacksad, ketjupolttava kissa, jonka murhatutkimus johtaa keskelle alamaailman juonitteluja.

Lähtökohdissa on paljon potentiaalia, mutta valitettavasti lopputulos ei yllä samalle tasolle. Pikkupeleistä tunnettu Pendulo Studios ei nimittäin saa peliä toimimaan jouhevasti ainakaan Xbox One -versiona, ja lopputulos on lähinnä tuskastuttava.

Tarina käynnistyy, kun Blacksad pestataan tutkimaan nyrkkeilysalin omistajan Joe Dunnin itsemurhaa ja nyrkkeilijä Bobby Yalen samanaikaista katoamista. Vaikka pelaajan valinnat vaikuttavat jonkin verran tarinan etenemiseen, kulkee tapauksen selvittely enimmäkseen lineaarisesti tutkimusvaiheesta ja juonenkäänteestä toiseen.

Itse pelaaminen on keskustelupuiden navigointia ja pelitilojen tutkimista. Dialogit ja päätelmien tekeminen vielä sujuvat, mutta Blacksadin ohjastaminen on ärsyttävän hidasta, ja pelin pahimmat ongelmat liittyvät todisteiden etsimiseen ja pelitilojen tutkimiseen.

Blacksadin tulee nimittäin olla juuri oikeassa kohdassa pelitilaa, jotta painiketunnus (Xboxilla pelatessa A) ilmestyy näkyviin. Hirveän usein on kuitenkin niin, että hahmo on vaikea saada oikealle kohdalle, jotta painiketta saisi painettua. Kun tällainen toistuu jatkuvasti pelin edetessä, alkaa pelaajaa väistämättä ärsyttää. (Yhtä keräiltävää esinettä en toistuvista yrityksistä huolimatta saanut edes koskaan poimittua, vaikka se on täysin näkyvällä paikalla.)

Lisäksi pelikokemusta kuormittavat monet muutkin tekniset ongelmat: Lataaminen kohtausten välillä on hidasta. Keskustelu tökkii repliikkien välillä. Tekstuurit latautuvat hitaasti. Osa äänistä ei toistu lainkaan. Peli kaatuilee. Blacksad kääntyy kankeasti tai juuttuu. Peli reagoi nappien painamiseen hitaasti.

Käytännössä yksikään kohtaus ei mene läpi ilman joitakin ongelmia. Hyvä jos yhden esineen saa poimittua ilman jotain pientä ärsytystä.

Lopputuloksena Blacksadin pelikokemus onkin perhanan kuormittava. Lopulta täytyy myöntää, että edes tarinan loppuun asti näkeminen ei motivoi enää palaamaan etsiväseikkailuun.

(Nettilähteiden perusteella selvisin pitkälti yli puoliväliin.)

Asiaa ei auta, että Blacksadin tarinan ei ole mitenkään erityinen, ja oikeastaan vain eläinhahmot saavat pelin erottumaan edukseen. Toisaalta eläimetkin jättävät toivomisen varaa, sillä itse pelin perusteella on vaikea sanoa, miksi tämä tarina kerrottaisiin eläinhahmojen avulla. Eri eläinlajeihin viitataan paikoin, mutta maailma on muutoin täysin samanlainen kuin ihmisten maailma, ja pelin ohimennen käsittelemät rotukysymykset muuttuvat lähinnä sekaviksi, kun hahmot ovat eri eläimiä. Jos valinnalla yritetään sanoa jotakin, se jää todella epämääräiseksi.

Päähenkilö John Blacksadista on myös sanottava, että muista eläinhahmoista poiketen hän näyttää pikemminkin kissanaamariin sonnustautuneelta ihmiseltä kuin eläimeltä. Vaikutelma on hieman häiritsevä, muiden hahmojen kasvot kun ovat selvästi ”eläinmäisemmät”.

Tarinassa ja maailmassa ei joka tapauksessa ole sellaista imua, joka saisi ponnistelemaan eteenpäin teknisistä ongelmista huolimatta. Pelikehittäjien itsensä kynäilemä käsikirjoitus yrittää myös olla hauska, mutta lähinnä turhaan. Päähenkilön monologien on tarkoitus irvailla noir-dekkarien melodramaattista tyyliä, mutta teksti ei ole tarpeeksi terävää siihen. Keskinkertainen ääninäyttely yrittää turhaan saada eloa repliikkeihin.

Lopputuloksena Blacksad: Under the Skin tuntuu harmittavan epäonnistuneelta yritykseltä. Siitä saa varmaan enemmän irti, jos on lukenut sarjakuvia, tai jos peli ei muilla alustoilla kärsi vastaavista ongelmista. Etsiväpelinä Blacksad ei myöskään tarjoa kylliksi pureskeltavaa tai tyydyttävää ongelmanratkaisua.

BLACKSAD: UNDER THE SKIN

”Harmittavan laimea eläindekkari, josta tekniset nikottelut tekevät lähinnä rasittavaa pelattavaa.”

Tuukka Hämäläinen

"Olen kirjailija ja toimittaja, joka on avustanut Muropakettia vakituisesti vuodesta 2016 alkaen. Juttuja kirjoittelen pääasiassa pelipuolelle, mutta myös leffapuolella voi nimeni näkyä. Pidän eniten seikkailupeleistä, joissa voi edetä hiippailemalla, enkä koskaan lakkaa puhumasta Jurassic Parkista ja Metal Gear Solidista. Olen vannoutunut konsolipelaaja, jonka suosikkipelejä ovat esimerkiksi Outer Wilds, Death Stranding ja The Last of Us Part II."

Muropaketin uusimmat