Arvostelu: Bravo Team on hirveä räiskintäkalkkuna ja pahinta mitä PlayStation VR:llä on tarjota

23.03.2018 20:23 | Aleksi Pakkala

Supermassive Games on kehittänyt kuusi peliä menestyneen Until Dawnin jälkeen Sonyn siipien alla. Jokainen peli on rohkeasti kokeillut uusia asioita, mutta yksikään ei ole yltänyt vuonna 2015 julkaistun teinikauhun nauttimaan suosioon. Valitettavasti myöskään Bravo Team ei ole Supermassive Gamesin parhaimmistoa.


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Supermassive Games / Julkaisija: Sony Interactive Entertainment Europe / Saatavilla: Playstation VR / Testattu: Playstation VR – PS4 Pro / Pelaajia: 1, verkossa 2 / Ikäraja: 16 / Peliä pelattu arvostelua varten: kuusi tuntia


Bravo Team alkaa lyhyellä esittelyvideolla, jossa matkustetaan panssaroidun auton takapenkillä pitkin nimetöntä kaupunkia. Räiskintä alkaa, tärkeän näköinen nainen kidnapataan ja seuraavaksi ”Peltimieheksi” nimetty taistelutoverini kehottaa lahtaamaan lähestyvät sotilaat apinan raivolla. Myös monotoninen naisääni korvanapissani kannustaa tähän toimintaan.

Tätä samaa jatkuu muutaman tunnin – ja sitten lopputekstit rullaavat.

Bravo Team lupaa tarjota immersiivistä toimintaa ja viedä co-op-verkkoräiskimisen uusiin ulottuvuuksiin. Mikäli uusilla ulottuvuuksilla ei tarkoiteta jotakin helvetin yhdeksästä piiristä, uskallan sinisin silmin sanoa näitä lupauksia valheelliseksi mainonnaksi.  Co-op-verkkotoiminnoissa ei teknisesti ole moitittavaa, mutta Bravo Teamin yhteispelaaminen ei ole yhtään vähemmän aivotonta räiskintää kuin tekoälyn ohjaaman kaverin kanssa.

Supermassive Gamesin uutuus yrittää yhtä aikaa olla taktinen ja helposti lähestyttävä räiskintä, mutta Bravo Team kompuroi pahasti molempien lähestymistapojen kanssa. Toiminnasta katoaa kaikki strategia, kun huomaa pelin sortuvan vanhojen Call of Dutyjen perisyntiin, loppumattomiin vihollisiin.

Suojassa voi kykkiä aikojen loppuun asti ampuen samoja vihollisten klooneja, joita sikiää loputtomat määrät lähimmän kulman takaa. Aina kun pelaajahahmo etenee seuraavan suojan taakse, vetäytyvät viholliset kauemmas kuin ilmestyskirjan pedon nähdessään. Pelin tekoäly on muutenkin ontuva. Viholliset juoksentelevat päättöminä suojasta toiseen vailla minkäänlaista selkeää suunnitelmaa. Tämän lisäksi tekoäly hämääntyy täydellisesti, mikäli pelaaja juoksee vihollisrintaman ohi suojaan. Parhaimmillaan (?) sotilaat jäävät tuijottamaan pelaajahahmoa 30 sekunnin ajaksi ennen tulitaistelun jatkamista.

Saman suojan takana kyykkiessä, loputtomia vihollisaaltoja ampuessa ja henkilökohtaista kiirastultaan kärsiessä, aika kuluisi huomattavasti mieluisammin, mikäli loputon lahtaaminen olisi miellyttävää. Tässä periaatteessa auttaa Playstation VR -tähtäinohjain, jota myydään yhteispakkauksena Bravo Teamin kanssa 80 euron hintaan. Lisäohjaimen avulla tähtääminen on huomattavasti miellyttävämpää, mutta valitettavasti edes se ei pelasta Bravo Teamia.

Pelin maailmassa ei pääse liikkumaan vapaasti, vaan liikkuminen tapahtuu suojasta suojaan. Siirtymäanimaation ajaksi kuvakulma hyppää ulos ensimmäisestä persoonasta, mikä sekavoittaa pelaamista todella paljon, varsinkin kun kamera hyppää aika ajoin todella kummallisiin paikkoihin. Näiden hetkien aikana pelaaja ei aina edes näe minne hänen hahmonsa ryntää. Ontuva toteutus on arvatenkin tehty ainoastaan pahoinvointia vähentämään.

Virtuaalitodellisuuden aiheuttama pahoinvointi on hyvin pitkälle samanlaista matkapahoinvoinnin kanssa. Kun kehon tasapainoelimen tulkitsema liike, ja silmien tulkinta liikkeestä eroavat toisistaan, keho tulee siihen johtopäätökseen, että elimistössä täytyy olla haitallisia aineita ja ne täytyy poistaa. Matkapahoinvoinnissa aistien ristiriita johtuu siitä, etteivät silmät tulkitse nopeaa liikettä esimerkiksi lukiessa, mutta tasapainoelin tunnistaa liikkeen. Virtuaalitodellisuuden aiheuttama pahoinvointi taas aiheutuu juuri käänteisesti, kun silmät näkevät kehon liikkuvan, mutta tasapainoelin viestittää kehon olevan paikoillaan.

Bravo Teamia pelatessa en yhtäkään kertaa tuntenut pahoinvointia, sillä pelaaja ei missään vaiheessa seuraa ensimmäisestä persoonasta pelaajahahmon liikettä. Ratkaisu pahoinvointiongelmaan on melko toimiva, mutta toteutus on kömpelö.

Suurimman osan arvostelua varten pelatusta ajasta peliä pelattiin Playstation Move -ohjaimia käyttäen, mikä osoittautui huomattavasti heikommaksi vaihtoehdoksi. Pelin immersiota rikkoo eniten virtuaalikäsien ja oikeiden käsien liikkeen synkronoimattomuus.

Useimmissa VR-peleissä mallinnetaan ohjainten liike ruudulle tismalleen siten, kun ohjaimia liikutellaan oikeassa maailmassa. Tämä aiheuttaa aika ajoin hullunkurisen näköisiä liikkeitä peleissä, mutta pelien immersio säilyy selkeästi voimakkaampana. Move-ohjaimia käytettäessä Bravo Team mallintaa pelaajan vasemman käden aina joko aseen viereen tai aseeseen kiinni, vaikka toisen kapuloista veisi kuinka kauas oikean käden ohjaimesta. Kun virtuaalinen käsi ja fyysinen käsi ovat eri paikoissa, immersio särkyy.

Move-ohjaimilla pelatessa tulee kapuloita pidellä ilmassa samassa asennossa, kuin VR-tähtäinohjainta tai oikeaa kahdella kädellä operoitavaa asetta. Hämmentävästi ainoastaan oikealla kädellä tehtävät liikkeet liikuttavat asetta, mikä entisestään rikkoo immersiota Move-ohjaimilla pelattaessa.

Räiskintäpelinä Bravo Team menee sieltä mistä aita on matalin, tökkää aidan kumoon ja hilaa itsensä vaivalloisesti kaatuneen aidan yli. Aseita on vain neljä erilaista: rynnäkkökivääri, haulikko, tarkkuuskivääri ja vaimennettu pistooli.  Peli koostuu kahdesta tilasta, joista molempia voi pelata verkossa kaverin kanssa. Teknisesti verkkopeli toimii ilman suurempia moitteita. Tarinatilassa rymistään kuuden tehtävän lävitse, ja pistetilassa pelataan tismalleen samoja kenttiä läpi tismalleen samoilla vihollisilla, mutta kylmäksi laitetuista vihulaisista pidetään pistesaldoa.

Pelin suojasta-suojaan -liikkumistapa tekee alun perinkin todella putkimaisista kentistä entistä lineaarisempia. Kentissä ei ole kerättäviä esineitä, korkeammat vaikeustasot eivät paranna vihollisten tekoälyä, enkä näe tarinatilan uudelleenpelaamiselle yhtäkään syytä.

Bravo Teamin taistelut tuntuvat jo valmiiksi melko sieluttomilta, itseään toistavalta paukuttelulta, eikä tilannetta auta lainkaan pelimusiikin täydellinen puute. Tuntuu käsittämättömältä, että Bravo Teamin kaltainen kohtuullisen suuri julkaisu voidaan lykätä uunista ulos ilman niinkin oleellista asiaa kuin pelimusiikkia. Pelissä musiikkia on kuultavana ainoastaan alkuvalikossa sekä lopputekstien aikana.

Äänimiksauksessakin tuntuu olevan jotakin pielessä, sillä vihollisten aseet ja huudot kuuluvat huomattavasti kovempina kuin pelaajan kädessä paukkuva reikärauta. Lisäksi äänilähteiden suuntaa on poikkeuksellisen hankala määrittää, mikä hämmentää varsinkin, kun käytössä on Unreal Engine 4 -pelimoottori, joka hoitaa äänten käsittelyn hyvin pitkälle. Suurimman osan peliajasta kuulokkeina olivat Sennheiser IE80 high-end -korvanapit, jonka lisäksi peliä testattiin myös HyperX Cloud 2 -pelikuulokkeilla sekä Sonyn MDR-1000X -kuulokkeilla.

Bravo Teamin graafinen tyyli on tuttu noin vuosikymmenen takaisista Playstation 3- ja Xbox 360 -peleistä.

Kentät koostuvat yksitoikkoisen monokromaattisista väreistä eikä hahmomalleissakaan ole positiivisia yllätyksiä. Vihollisia on neljää eri hahmomallia, jotka käyvät nopeasti vanhaksi, kun vastapuolen sotilaita kaatuu satapäin. Muutenkin samoja graafisia elementtejä on uudelleenkäytetty surutta, eikä esimerkiksi taistelupariani ”Peltimiestä” pysty erottamaan visuaalisesti pelaajahahmosta.

Graafinen taso on suorituskyvyn kannalta sentään kiitettävää. Playstation 4 Prolla peli ei hidastellut lainkaan, ja peli näytti teknisesti hyvältä. Resoluutiota lasketaan näkökentän äärirajoilla, mikä on fiksu tapa pitää ruudunpäivitys tasaisena, graafista kokemusta juurikaan laskematta.

Bravo Team on huonoin VR-peli, jota olen pelannut. Peli pohjautuu täysin yhteen ominaisuuteen, suojan takaa räiskimiseen, ja toteuttaa tämänkin pahasti ontuen. Pelattavaa löytyy noin viideksi tunniksi, eikä pelin suurimpana ominaisuutena mainostettu co-op-tila tuo tarpeeksi lisäarvoa tehdäkseen tästä kuluttajan rahan ja ajan arvoista. Play Station- tähtäinohjain parantaa elämystä merkittävästi, ja mikäli pelin aikoo ehdottomasti hankkia, kannattaa investoida sen sisältävään pakettiin.

BRAVO TEAM

”Ei näin.”