Arvostelu Call of Duty: Vanguardista huomaa, että uudet ideat alkavat olla vähissä

Call of Duty: Vanguard on jälleen viihdyttävä räiskintäpeli, mutta varsinaiset uudistukset edelliseen CoD: Black Ops Cold Wariin verrattuna ovat jääneet vähäisiksi. 

Julkaisupäivä: 5.11.2021
Studio: Sledgehammer Games
Julkaisija: Activision Blizzard
Saatavilla: PlayStation 4 & 5, PC (Windows, testattu) & Xbox One & Series X/S
Pelaajia: 1-48 
Ikäraja: K18
Peliä pelattu arviota varten: noin 13 tuntia

Call of Duty -sarja on alkanut kärsiä samasta ongelmasta kuin esimerkiksi EA:n NHL ja FIFA: kun pelisarjaan julkaistaan uusi tulokas joka vuosi, ei joka kerralle ehditä keksiä mitään kovin mullistavaa. Call of Duty: Vanguard tuntuukin pitkälti CoD: Black Ops Cold Warin laajennokselta, joka vain vaihtaa räiskinnän aikakauden kylmästä sodasta tuttuun toiseen maailmansotaan. Aikakausi näkyy sotilaiden aseissa, vaatetuksessa ja yleisessä ympäristössä, mutta varsinaiset pelimekaniikkaan asti yltävät muutokset ovat jääneet pinnalliseksi hionnaksi ja viilaamiseksi.

Moninpelin puolella merkittävimpänä ja tervetulleimpana uudistuksena mukana on jo julkaisuhetkellä peräti 16 karttaa. Parannus CoD: Black Ops Cold Wariin verrattuna on selvä, sillä sarjan edellinen osa ilmestyi vain kahdeksan kartan kera. Vanguardin kartat ovat pääsääntöisesti onnistuneita, ja uutena mekaniikkana niissä on rikkoutuvia seiniä ja muita elementtejä. Rikkoutuva ympäristö lisää räiskintään uuden taktisen elementin ja tekee räiskinnästä hieman todentuntuisempaa.

Otteluiden hakemiseen on lisätty uusi ominaisuus, jonka avulla pelaaja voi etsiä joko taktisempia vähäisellä pelaajamäärällä varustettuja otteluita tai jopa 48 yhtäaikaisen pelaajan räiskintäkaaoksia. Harmillisesti ominaisuus ei ainakaan vielä toiminut kunnolla, sillä vaikka pelaajamääräksi valitsi esimerkiksi tason ”tactical” (6 vs 6), laittoi otteluhaku välillä huomattavasti suuremmalla pelaajamäärällä varustettuihin otteluihin.

Aseiden progressio on tuttu kaikille CoD: Black Ops Cold Waria tai CoD: Modern Warfarea pelanneille. Aseita sekä niiden lisäosia aukeaa käyttöön kokemuspisteiden karttuessa, ja grindattavaa sisältöä riittää lähes loputtomasti. Uuden aseen kokeilu voi kuitenkin tuntua hieman tylsältä, sillä ilman parempia lisäosia uusi ase voi tuntua melko tuhnulta.

Moninpeli on edelleen hyvin nopeatempoista. Kahden pelaajan välisen kamppailun voittaa pääsääntöisesti se osapuoli, joka onnistuu yllättämään toisen, sillä pelihahmot eivät kestä kovin montaa luotia ja reagointiaika jää näin pieneksi.

Yksinpelin puolella Call of Duty: Vanguard kertoo kansainvälisestä Task Force Onesta, joka muodostuu eri puolilta maailmaa yhteen paikkaan saapuneista taistelijoista. Iskuryhmä jää natsien vangiksi, ja kampanjan aikana eri osapuolet kertovat aiemmista kokemuksistaan sodan aikana.

Tarinaa kerrotaan pitkien välivideoiden avulla, mutta koska tarinan kiinnostavuus jää korkeintaan keskinkertaiseksi, tekisi pisimmät löpinät välillä mieli ohittaa kokonaan. Itse räiskintä on kampanjankin puolella viihdyttävää, joskaan mitään varsinaisia edistysaskelia ei yksinpelinkään puolella oteta.

Kyse on muutenkin vain reilut viisi tuntia kestävästä välipalasta. Lyhyen yksinpelin pelaa kyllä ihan mielellään kertaalleen lävitse, mutta pelkän kampanjan takia Vanguardia ei kannata ostaa ainakaan täyteen hintaan.

Call of Duty: Vanguardin kolminaisuuden heikoimmaksi osaksi jää tällä kertaa Der Anfang -nimellä kulkeva zombitila, johon on haettu inspiraatiota roguelite-genrestä. Kierrosten välillä omaa hahmoa kehitetään uusilla aseilla ja kyvyillä, joiden avulla pyritään selviämään mahdollisimman pitkälle taistelussa epäkuolleita vastaan.

Kasvavia zombilaumoja vastaan taistelu on hauskaa ensimmäiset pari kertaa, mutta pelimuoto alkaa toistamaan itseään hyvin nopeasti. Mukana ei ole juurikaan yllätyksiä, vaan erät toistavat samaa kaavaa, jossa ensin lahdataan zombeja ja sen jälkeen kehitetään omaa hahmoa, eivätkä saatavilla olevat parannuksetkaan ole kovin mielikuvituksellisia.

Kokonaisuudessaan Call of Duty: Vanguard osaa kyllä viihdyttää, mutta tuntuu alusta lähtien hieman liiankin tutulta. CoD:ien suurimmat fanit upottavat varmasti moninpeliin niin runsaasti pelitunteja, että täyden hinnan maksaminen pelistä on kannattava kauppa. Toisaalta mikäli pelikirjastosta löytyy jo valmiiksi Black Ops Cold War tai Modern Warfare, voi niidenkin pelaamista jatkaa ainakin ensimmäisiin Vanguardin alennusmyynteihin saakka ilman, että jää paitsi mistään kovin merkittävästä.

CALL OF DUTY: VANGUARD

”Call of Duty: Vanguardin räiskintä viihdyttää, mutta varsinaiset uudistukset jäävät vähäisiksi.”