Arvostelu: Corruption 2029 on Mutant Year Zeron tekijöiden rimanalitus, josta edes halpa hinta ei tee houkuttelevaa

03.03.2020 21:09 | Joonas Pikkarainen

Corruption 2029 korruptoi nimensä mukaisesti ruotsalaisstudion hienon ja ilmeikkään strategiapelipohjan harmaalla tusinamilitarismilla.


Julkaisupäivä: 17.2.2020
Studio: The Bearded Ladies
Julkaisija: The Bearded Ladies
Saatavilla: PC (Windows, testattu)
Pelaajia: 1
Ikäraja: K18
Peliä pelattu arvostelua varten: 10 tuntia


Länsinaapuristamme ponnistanut The Bearded Ladies yllätti reilun vuoden takaisella Mutant Year Zero: Road to Edenillä, joka yhdisti XCOM-pelisarjasta tutun taktisen strategian pöytäroolipeli Mutantin postapokalyptiseen universumiin.  Haastavaa pelattavuutta siivittivät persoonalliset hahmot ja kutkuttava maailma, jotka nostivat kokemuksen genrensä parempien joukkoon.

Nyt ruotsalaisstudio yllättää uudestaan, vaan valitettavasti vastakkaisessa mielessä. Vaivihkaa julkaistu Corruption 2029 talsii lähes identtisiä jälkiä pitkin, mutta pöytäropen mieleenpainuva maailma on päätetty korvata omalla. Hyvästi mutantoituneet eläimet ja tervetuloa toisistaan erottamattomat kyberneettiset sotilaat, jotka taistelevat keskenään jo toistamiseen sisällissotaan ajautuneessa Yhdysvalloissa. Tosin 1800-luvun alkuperäisessä kahinassa osapuolten välillä oli sentään selkeästi eroavat ideologiat, toisin kuin vajaan kymmenen vuoden päästä käytävässä kasvottomassa toisinnossa.

Kolutusta sotilasfiktiosta lainalaisuudet nappaava Corruption 2029 jää juuri niin persoonattomaksi kuin se ensikuulemalta kuulostaa. Myös visuaalinen ilme tuntuu lainaavan lähes jokaisesta viime vuosina ilmestyneestä sotilasräiskinnästä vain alleviivatakseen omaperäisyyden puutetta. Silti pelaajan tulisi välittää oman äänettömän kolmikon matkaa läpi vihollislinjojan ja yllättyä pelin ennalta-arvattavista juonenkäänteistä.

Myönnettäköön kuitenkin, etteivät tämän genren pelit pohjusta olemassaoloaan juoneen tai maailmaan, mutta juuri nämä tekijät onnistuivat tekemään Mutant Year Zerosta positiivisen yllättäjän – sekä edesauttamaan pelin heikompien osa-alueiden sietämistä. Joita ei ole muuten vieläkään korjattu. Ja oikeastaan niitä on vain heikennetty entisestään.

Corruption 2029 tuntuu nimittäin monin paikoin nopeasti kyhätyltä rahastukselta, joka on rakennettu mahdollisimman pienin muutoksin edeltäjänsä luurangolle.

Aseita ei voi esimerkiksi päivittää edellispelin tapaan, eivätkä hahmot kerää lainkaan kokemusta, joskin näihin voi kytkeä passiivisia ja aktiivisia kykyjä antavia moduuleita, kuten hyppyboosterin tai luoteja läpäisemättömän suojakentän. Pelissä on lisäksi vain muutama kartta, joita kolutaan kyllästymiseen saakka reilun kahdenkymmenen tehtävän mittaisessa kampanjassa – ja enemmälti, jos täysin turhia haasteita lähtee metsästämään omaa tosipelaajaegoa pönkittääkseen.

Pelin suola on onneksi edelleen taktinen taistelu, jossa pelaajan kolmihenkinen kokoonpano saa vastaansa määrällisesti isommat vihollisjoukot. Ideana on yhä soluttautua hiiviskellen alueelle ja harventaa yksittäiset harhailijat äänettömästi, jolloin lopullinen yhteenotto sujuu aavistuksen tasalukuisemmissa merkeissä. Osa tehtävistä on läpäistävissä jopa täysin hiiviskellen, minkä lisäksi myös kaikkien vastustajien eliminointi onnistuu monissa tapauksissa ilman hälytyskellojen sointia.

Käytännön toteutus saattaisi olla tosin aavistuksen nautinnollisempaa, jos samoja kenttiä ei joutuisi pelaamaan uudestaan noin viidettä kertaa. Kun myös vihollisten sijoittelu pysyy käytännössä identtisenä tehtävästä toiseen, karttojen putsaus käy liki samoja polkuja ja häiriöitä hyödyntäen toistamaan itseään hyvin nopeasti. Loppua kohden pelaajan kätösiin lyödään vielä niin ylivoimaisen tuhovoimaisia aseita, joilla lanaa helposti puolisen tusinaa sotilasta yhdellä pyyhkäisyllä.

Varsinainen räime on sen sijaan tuttua joko XCOM-sarjan tai Mutant Year Zeron ystäville. Kullakin hahmolla on pari aktivointipistettä, joita käytetään liikkumiseen, ampumiseen ja erikoiskykyihin. Korkealta osuu paremmin ja suoja antaa nimensä mukaisesti suojaa, joten ympäristöä kannattaa hyödyntää taktikoinnissa. Erilaisia vihollistyyppejä on vain muutama, joten vaihtelua ei tarvitse odottaa myöskään tältä puolelta. Eikä heidän tekoälykään juuri palkintoja keräile.

Huvittavintahan tässä kaikessa on lopulta se, että vaikka Corruption 2029 ainakin näennäisestä panostaa täysin hyväksi havaittuun strategiapuoleen, siitä huolimatta Mutant Year Zero on silti noin kymmenen kertaa taktisempi ja monipuolisempi peli myös tällä osa-alueella.

Omaksi onnekseen Corruption 2029:ää myydään normipyyntiä edullisempaan hintaan, joskin nykyään Mutant Year Zeroakin saa edullisesti alennuksesta. Henkilökohtaisesti suosittelen siis kääntymään ruotsalaisstudion aiemman tuotoksen pariin, mutta jos välttämättä haluat sen karsitumman, persoonattomamman ja ankeamman sisarteoksen, mitä minä olen siihen vastaan väittämään.

CORRUPTION 2029

”Taktisen harmaata strategiaa paljon värikkäämmän isosisaruksen varjossa.”