Arvostelu: Darksiders III on kolmen tähden varmaa viihdettä pelisarjan ystäville

05.12.2018 10:00 | Henrik Savonen

Kolmas ratsumies ei ratsuaan kaipaa.


Julkaisupäivä: julkaistu / Studio: Gunfire Games / Julkaisija: THQ Nordic / Alustat: PlayStation 4 (testattu), Xbox One & PC / Pelaajia: 1 / Peliä pelattu arvostelua varten: 12 tuntia


Darksidersin ratsumiehillä on ollut kivinen tie takanaan. Varsin positiivisesta vastaanotosta huolimatta pelisarjan luonut Vigil Games päätyi lopulta sulkemaan ovensa. Studion lopettamisesta huolimatta joukko alkuperäiskehittäjiä on kuitenkin päässyt takomaan jatkoa Darksidersille vuonna 2014 pystytetyn Gunfire Games -pelitalon uumenista.

Kuten edellisissä peleissä, myös Darksiders III:ssa kylvetään tuhoa yhdellä Ilmestyskirjan ratsastajalla. Ensimmäistä peliä tähdittänyt Sota häpeää tällä kertaa kahleissa, ja pelisarjan toisessa osassa nähty Kuolema on vuorostaan kadonnut muille maille. Pelattavaksi hahmoksi astelee naispuolinen ratsumies, veitsenterävällä ruoskalla ja magialla aseistaunut Raivo (Fury), joka saa tehtäväkseen löytää ja kukistaa Seitsemän Kuolemansyntiä.

Darksiders III:n tapahtumat ajoittuvat ensimmäisen osan tienoille, mikä tekee siitä helposti lähestyttävän myös niille, jotka eivät ole sarjaan aiemmin tutustuneet.

Ensimmäinen Darksiders keräsi julkaisunsa aikoihin huomiota The Legend of Zeldasta poimituilla ja rehdisti rehottaneilla vaikutteilla. Darksiders III ottaa pesäeroa edeltäjistään Dark Soulsista haetulla inspiraatiolla, mikä näkyy niin ohjattavuudessa kuin kenttäsuunnittelussakin. Avoin maailma on vaihtunut astetta putkimaisempiin maisemiin, mikä on myös tarkoittanut hyvästejä pitkissä matkoissa ratsumiestä palvelleelle pollelle.

Peli on jaettu niin ikään erillisiin alueisiin, joista monilla on kuitenkin tarjota kokonsa puolesta yhtä sun toista tutkittavaa ja löydettävää.

Valtaosa pelimaailman kolkista ammottavat kuitenkin pelkkää tyhjyyttä. Ympäristön osittaista elottomuutta korostaa myös pelin harmaantunut ulkoasu. Vaikka lievää karikatyyriä ja DS-vivahteista synkkyyttä sekoittava yleisilme oli omiaan erottamaan kaksi ensimmäistä peliä muista lajityypin kilpailijoistaan, saa se kolmososan näyttämään lähinnä ikäistään vanhemmalta tekeleeltä.

Pelimekaniikaltaan Darksiders III luottaa nopeuteen ja taktikointiin raa’an voiman sijaan. Äkkipikaisella säntäilyllä pelaaja jää satimeen alta aikayksikön jopa perustason rivivihollisten kanssa – pomovastuksista puhumattakaan. Ne tarjoavat harjautuneemmallekin ratsumiehelle kovan palan purtavaksi.

Taistelut ovat aluksi lähinnä pelkkää ruoskalla viuhumista yhden näppäimen taktiikalla. Taitojen karttuessa pelimekaniikka saa kuitenkin lihaa luidensa ympärille. Pelin edetessä avattavat Hollow-kyvyt kasvattavat Raivon liikearsenaalia toisistaan poikkeavilla, tiettyyn elementtiin sidotuilla tempuilla, joiden avulla pelaaja voi palata Zeldojen tapaan haravoimaan entistä laajemmin jo aiemmin koluttuja alueita.

Darksiders III:n pelattavuus toimii valtaosan ajasta ilman sen kummempia teknisiä ongelmia, joskin pelin vänkyilevä kamera sekä aika ajoin notkahteleva ruudunpäivitys voivat aiheuttaa päänvaivaa erityisesti hektisemmissä tilanteissa.

Kokonaisuutena Darksiders III on kaikin puolin mukiinmenevää toimintaa, jonka paikoin eloton, sisällön puutteesta kaikuva maailma voi tosin käydä pidemmässä juoksussa tylsistyttämään. Mikäli sarjan kaksi aiempaa peliä olivat kuitenkin mieleen, osoittautuu myös uusi osa varmaksi hankinnaksi.

DARKSIDERS III

“Darksiders III jatkaa ratsumiesten seikkailua suoraviivaisemmalla otteella.”