Arvostelu: Dead Cells on viiden tähden napakymppi, jossa Dark Souls kohtaa Metroidin

15.08.2018 21:03 | Henrik Savonen

Dead Cells tekee kuoleman pelaajalle tutuksi jo pelin ensiminuuteilta alkaen. Roguelike-lajityypin verta kiehauttavat elementit yhdistettynä metroidvania-peleistä tuttuun tutkimiseen ja kaluston päivittelyyn tekevät Motion Twinin tasohyppelystä eittämättä yhden vuoden mielenkiintoisimmista tulokkaista.


Julkaisupäivä: Julkaistu / Studio: Motion Twin / Julkaisija: Motion Twin & Merge Games / Alustat: PlayStation 4 (testattu), Xbox One, Nintendo Switch, PC (Windows, macOS, Linux) / Lajityyppi: Tasohyppely & toiminta / Peliä pelattu arvostelua varten: 17 tuntia


Alkujaan vielä vuosi takaperin Steamin keskeneräisten Early Access -pelien hornassa virunut – ja myös tuolloin Muropaketin arviossa nähty – Dead Cells on ilmestynyt vihdoin täysvalmiina julkaisuna niin PC:lle kuin konsoleillekin.

Dead Cellsiä voisi pitää eräänlaisena Dark Soulsin ja Metroidin risteytyksenä. Pelaaja saa ohjattavakseen mystisen sielumöykyn, joka aloittaa seikkailunsa uudessa kehossaan vankityrmän uumenista. Sivuvinkkelistä kuvattu 2D-toiminta saattaa tuntua ensinäkemältä vain uudelta tusinaretroilulta. Pinnan alla piilee kuitenkin yksinkertainen, mutta moniulotteisesti hyödynnettävä taistelujärjestelmä, jossa maltti on valttia pelitavasta riippumatta.

Päätti pelaaja siis edetä yksitellen kohteitaan surmaten tai vihollismassan sekaan aseet laulaen, on tällä hyvä olla vastustajan liikeradat tiedossa ja edes jonkinlainen strategia puituna. Mikäli homma ei mene nappiin, voi pelaaja syyttää häviön tullessa ainoastaan itseään. Perushyppy- ja väistöliikeanimaation lisäksi hahmolla on käytössään kaikkiaan neljä varusteslottia, jotka on täytettävissä omaan pelitapaan parhaiten istuvalla kalustolla. Alussa hahmolle on saatavilla perustason miekka ja sen rinnalle valittava jousipyssy tai lähitaisteluun sopivampi kilpi.

Kenttien välissä pelaaja voi lunastaa matkan varrella ansaituilla kokemuspisteillä paranneltuja aseita sekä muita seikkailua helpottavia esineitä.

Pikselimäisestä ulkoasustaan huolimatta pelialueet eivät suinkaan tyydy tarjoamaan vain lineaarista juoksua.

Kentistä jokainen näkyy aluksi kartassa vain mustana tyhjiönä, jonka labyrinttimaiset kerrokset alkavat paljastua näkyviin sitä mukaan, miten pelaaja alueita kartoittaa. Roguelike-lajityypille ominaiseen tapaan pelissä ei ole lainkaan varsinaisia tallennuspisteitä, joskin peliä on kuitenkin mahdollista jatkaa siitä, mihin on viimeksi hengissä selvinnyt. Lisäksi pelaaja voi pikamatkustaa kentältä löydettyjen teleportaalien välillä, mikä helpottaa samojen alueiden välillä ravaamista.

Dead Cellsin nykyinen versio tarjoilee koluttavaksi 13 kenttää, joista kaikki tarjoavat jotain uutta nähtävää ja löydettävää vielä ensimmäisen läpipeluun jälkeenkin. Kaikkiaan seikkailusta pitäisi irrota hupia kymmenestä tunnista jopa yli 30 tuntiin riippuen pelaajan taidoista ja siitä, kuinka perusteellisesti mielii kunkin kentän kätkemiä alueita kahlata.

Seikkailun alkutaipaleilla pelaajaa ei liiemmin kuumotella, vaan vaikeustasoa nostetaan hiljalleen vääjäämättä seikkailun edetessä. Pelin vihollisista kaikkia on hyvä pitää lähtökohtaisesti kerrasta tappavina, mikäli mielii säilyttää henkensä pitkäänkin.

Pelin viholliskööri kasvaa matkan edetessä parilla uudella kasvolla, joista on kohdattavissa vain tietyissä kentissä. Näistä osa pyrkii tuottamaan vahinkoa lähietäisyydeltä, kun taas osa tyytyy pitämään välimatkaa esimerkiksi jousen tai kaukaa ammuttavan loitsupallon avulla. Kaikilla vihollisilla on siis oma hyökkäystekniikkansa, jonka liikeradan ennakointi helpottaa vastapuolen peittoamista entisestään.

Valtaosa vastaantulevista mölleistä on parilla osumalla hoidettavissa. Parin kentän välein pelaaja saa myös vastaansa lähes kertalaakista tappavia pomovastuksia, jotka pistänevät kovimmankin Souls-pelaajan puremaan hammasta.

Dead Cells on roguelike-pelien mukaisesti vaikea, isolla v-kirjaimella, jossa pelaajan tekemät virheet tuntuvat ja kovaa. Mikäli kuolema siis lopulta koittaa, joutuu seikkailun aloittamaan uudestaan tyrmän uumenista.

Kaikki tasot ja pomovastukset on täten koluttava lähtöruudusta ilman saavuttamiaan kykyjä ja varusteita. Myös eri reittien ulkoa opettelun voi unohtaa tyystin kokonaan, sillä kenttien eri alueet ja niiden sijainnit luodaan osittain satunnaisesti uudestaan.

Aivan kaikkea ei kuitenkaan lähdetä pelaajalta pyyhkimään. Kokemuspisteillä löydettäväksi avatut sälät pysyvät nimittäin ennallaan. Tämän ansiosta pelaajan mahdollisuudet parannella arsenaaliaan kasvavat jokaisen uudelleen aloitetun pelikerran myötä, mikä kannustaa osaltaan myös yrittämään samoja kenttiä yhä uudelleen.

Dead Cells on kaiken kaikkiaan haastava, mutta yritteliäisyyden lopulta palkitseva indie-seikkailu, mikä tekee siitä samaan aikaan sekä turhauttavan että koukuttavan. Sopivissa määrin nouseva vaikeusaste yhdistettynä helposti omaksuttavaan pelimekaniikkaan tekevät pelistä kiistatta yhden parhaista tämän vuoden julkaisuista.

DEAD CELLS

“Dead Cells on vahva suositus jokaiselle haastetta ja vankkaa pelattavuutta hakevalle.”