Arvostelu: Dead Rising 4 kosiskelee massoja kehnoin lopputuloksin
Tekijä: Capcom Vancouver
Julkaisija: Capcom / Microsoft
Testattu: Xbox One
Saatavilla: PC, Xbox One
Tulossa: PlayStation 4 (2017 loppuvuodesta)
Laitevaatimukset: PC Windows 10, Core i5-2400, GeForce GTX 760, 6 Gt muistia & 50 Gt kiintolevytilaa
Pelaajia: 1, 2 (internetissä)
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Dead Rising on jo vuosien ajan viihdyttänyt zombeista ja niiden tappamisesta pitäviä Xbox-pelureita, mutta samalla myös jakanut mielipiteitä: osa rakastaa pelisarjaa, toiset eivät voi sietää sitä. Dead Rising 4 osa yrittää miellyttää suurta yleisöä, mutta näin tehdessään peli kompastuu aika pahasti.
Alkuperäinen Dead Rising oli Xbox 360:n alkutaipaleen puhutuimpia pelejä. Pikkukaupungin ostoskeskus ja sen valtavat zombimassat saivat pelaajat kohisemaan, sillä horisonttiin asti piirtyvät zombilaumat olivat jotain, mitä peleissä ei oltu ennen nähty. Kun nämä zombit oli vielä suunniteltu murhattavaksi toinen toistaan mielikuvituksellisemmilla tavoilla, niin hitin ainekset olivat kasassa.
Pelissä oli kuitenkin myös hyvin erikoisia ratkaisuja, kuten tiukat aikarajat. Kello tikitti koko ajan eteenpäin ja oikean ajan osuessa kohdalle tarina liikkui eteenpäin, hahmot kuolivat ja vertauskuvalliset ovet sulkeutuivat, oli pelaaja valmis tai ei. Tämä teki kokemuksesta armottoman, ja Dead Rising olikin suunniteltu pelattavaksi useita kertoja uudelleen. Kun ajautui umpikujaan, peli vain aloitettiin alusta kovemmalla hahmolla.
Kritiikin myötä Dead Risingin aikarajoja on liennytetty peli peliltä. Nyt neljäs osa tekee hyvin erikoisen ratkaisun: siinä ei ole aikarajoja lainkaan. Tämä muutos ei ole suinkaan ainoa laatuaan, sillä koko Dead Rising 4:n suunnittelufilosofiana tuntuu olleen saada massayleisö ostamaan peli hinnalla millä hyvänsä. Valitettavasti massojen suosiota tavoitellessa käy helposti vanhanaikaiset ja tuloksena on peli, joka ei saa oikein ketään huumaan.
Näinkö täällä aina meille käy, käy, käy…
Dead Rising 4 pelaa korttinsa pöytään heti kättelyssä: se on täysin älytön peli. Sankarina häärää ykkösosastakin tuttu Frank West, joka pelin kuluessa pelasti Yhdysvallat zombi-invaasiolta. Tapahtumien jälkeen West yritti saada syylliset (eli Yhdysvaltojen hallituksen) vastuuseen tapahtumista ilman sen suurempia todisteita ja joutuikin itse mustalle listalle.
West ajautuu erikoisten käänteiden kautta taas keskelle zombi-invaasiota, vieläpä samaisessa Willemetten pikkukaupungissa, johon ykkönenkin sijoittui. Kaupunkiin on sittemmin rakennettu tuore superostari, joka on omistettu alkuperäisessä zombi-invaasiossa kuolleiden muistolle. Ironisesti ostarin avajaisissa puhkeaa uusi zombiviruksen aalto, ja pian koko kaupunki on taas täynnä eläviä kuolleita.
”Ei helvetti, miten näin käy aina minulle”, Frank West pohtii jo aivan pelin alussa.
Eikä se älyttömyys suinkaan siitä vähene, sillä Dead Rising 4 nojaa vahvasti hölmöihin juttuihin. Sarjan tavaramerkkejä ovat aina olleet oudot asusteet, joihin päähahmon voi pukea sekä runsaat ja mielikuvitukselliset aseet. Dead Rising 4 tarjoilee molempia koko rahan edestä. Omassa pelissäni Frank pukeutui DarkStalkers-pelistä tutun Morrigan-demonittaren pukuun, palomieheksi, cowboyksi ja ties miksi muuksi samalla kun paukutti zombeja kumoon happoa tihkuvilla nuijilla, ilotulitteita ampuvilla varsijousilla tai vaikka joulukranssilla, johon on kytketty 220 voltin akku ja joka sitten zombin kaulaan ripustettuna sähköttää koko korttelin kerralla raadoksi.
Dead Rising 4 toimii parhaiten kun pistää aivonsa narikkaan ja lanaa tuhansia zombeja kumoon erilaisilla aseilla ja ajoneuvoilla. Pelimaailma on suunnaton ja avoin. Tavaratalosta lähdetään Willemetten kaduille jo alkumetreillä, minkä jälkeen zombeja voi murhata myös itse tuunaamillaan ajoneuvoilla. Miksi tyytyä vaikka normaaliin maasturiin, kun voi yhtä hyvin rakentaa aura-auton, jossa on vino pino liekinheittimiä, tai yhdistää ruumisauton ja hinausauton katapultiksi, joka imuroi etupuskurista sisään ruumiita ja ampuu niitä takalavalta kohti horisonttia?
Itse vietin valtaosan peliajastani vain etsien uusia aseiden ja ajoneuvojen suunnitelmia ja niitä rakentaen. Dead Rising 4 on edeltäjänsä tavoin erinomaisen hyvä nollailupeli niihin hetkiin, jolloin ei jaksa tehdä mitään hirveän intensiivistä. Kakkosnäytölle joku kiva sarja ja sitten zombeja kappaleiksi. Toimii! Valitettavasti tämä onkin sitten se suunnilleen ainoa tapa nauttia Dead Rising 4:stä.
Erikoisuudet romukoppaan
Dead Rising 4 uhraa liikaa siitä, mikä on vuosien varrella tehnyt Dead Risingista Dead Risingin. Toki hölmöily on ollut osa yhtälöä, mutta vain osa. Aikarajat puuttuvat nyt pelistä kokonaan, ja runko on pistetty muutenkin uusiksi. Peli etenee luvuissa, joista jokaisessa on omat selvät tavoitteensa. Ratkaisu voisi olla ihan toimiva, jos sisältö olisi parempaa. Nyt kaikki on niin kovin geneeristä. Westin ympärillä pyörivät hahmot yrittävät liikaa olla hauskoja, mikä saa koko tarinan tuntumaan merkityksettömältä. Vaikka tapahtumat yrittävät olla dramaattisia, ne eivät tunnu missään, ja täten koko tarinasta ei oikein pysty välittämään.
Pelillinen sisältökin on Dead Rising 4:ssa hyvin vaisua. Valtaosa tehtävistä on identtisiä. Juostaan zombien täyttämän kaupungin läpi pisteeseen A, jossa on yllättävä ja dramaattinen rikospaikka. Sitten kaivetaan esiin Frank Westin uskollinen kamera ja räpsitään valokuvia esineistä, kunnes kaikki johtolangat on kerätty. Joskus täytyy vaihtaa kameran spektrianalyysinäkymään, jotta saa vaikka selvitettyä tietokoneiden salasanat tai koodilukkojen oikeat numeroyhdistelmät. Missään vaiheessa ei itse tarvitse oikeasti ratkoa mitään, ainoastaan ottaa valokuvia ja odottaa, että päättelymittarit täyttyvät.
Valitettavasti – ja täysin käsittämättömästi – pelistä poistettujen asioiden listalle joutuivat myös psykopaatit, eli ne aiemmista peleistä tutut ihmisvastukset. Ihmisiä tulee kyllä yhä silloin tällöin vastaan, mutta vain geneerisinä vihollisina. Aiemmissa peleissä psykopaatit olivat elämää suurempia hahmoja, joita vastaan käytiin hienoja, erikoisia ja pitkään mielessä pysyviä pomotaisteluita. Itse muistan yhä sokeat munkkimestarit, kannibaaliksi ryhtyneet pizzakokit ja muut aiempien pelien psykopaatit. Dead Rising 4:n pomoista en muista enää oikein ainuttakaan.
Dead Rising 4 on myös hyvin helppo peli. En kuollut kertaakaan läpipeluun aikana, eikä se ollut oikeastaan edes lähellä. Tämä sopii hyvin siihen pelin rentoon nollailutunnelmaan, mutta haastetta peleiltään etsivät eivät saa nyt mitään sen kaltaistakaan.
Huono Dead Rising
Lopullinen mielipide Dead Rising 4:sta on ristiriitainen.
Minulla oli pelin kanssa kivaa, ja se sai aikaan myös useita makeita nauruja. Samalla kuitenkin olisin kaivannut siihen lisää niitä Dead Risingista poistettuja erikoisuuksia, jotka ovat aiemmin erottaneet pelisarjan massasta. Nyt tuloksena on peli, joka on oudon mitäänsanomaton. Tiedän, että tämä kuulostaa vähän erikoiselta kommentilta, kun kyseessä kuitenkin on peli, jossa ammutaan ruumisautokatapultilla zombeja toisten zombien niskaan. Näin kuitenkin on. Motivaatio oikeasti pelata peliä, eikä vain jauhaa zombeja kappaleiksi pienissä pätkissä, laski kuin lehmän häntä sateella alun jälkeen.
Dead Rising 4 ei ole huono peli, mutta se on huono Dead Rising. Ihan kivaa zombimättöä kaipaavat saanevat rahoilleen vastinetta, ainakin sitten viimeistään alelaarista, mutta sarjan ystäville jää käteen tyhjä arpa. Ehkä nyt olisi hyvä hetki pelata niitä äskettäin Steamissa julkaistuja PC-versioita?
