UUSIMMAT

Arvostelu | Demonien hakkaaminen on tehty hyvin ja peli näyttää hienolta, mutta muuten Eastern Exorcist jää ainakin vielä ontoksi 2D-mäiskeeksi

20.08.2020 10:10 | Henrik Savonen

Itämaan manaajan matka on päältä kaunis, mutta sisältä jokseenkin ontto.


Julkaisupäivä: 14.8.2020 (Early Access)
Studio: Wildfire Games
Julkaisija: Bilibili
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PlayStation 4 (tulossa)
Pelaajia: 1
Alustat: PC (testattu), PlayStation 4 (tulossa)
Peliä pelattu arviota varten: Yli 10 tuntia


Sivusuunnasta kuvatut sidescroller-toimintaseikkailut ovat tätä nykyä harvassa, joskaan eivät suinkaan tuhkasta tuuleen kadonneita. Kiinalaiskehittäjä Wildfire Gamesin työstämä Eastern Exorcist keskittyy tarjoilemaan idän mytologialla verhottua 2D-toimintaa varmalla otteella. Kolmen vuoden kehitysrupeaman päätteeksi peli on saatu lopultakin Steamiin, joskin enemmän tai vähemmän varoittavana Early Access -versiona. Merkit varhaisjulkaisusta paistavatkin läpi yhdessä jos toisessakin muodossa. Suunta tästä voi kuitenkin olla vain ylöspäin.

Eastern Exorcistissa pelaaja omaksuu roolin miekalla taituroivanana manaajasoturina, joka lähtee putsaamaan kiinalaisvivahteikasta lääniä polkujen varsilla lymyilevistä demoneista, henkiolennoista sun muista otuksista. Vaikka pelistä löytyy toki tarinaakin, jää se erinäisiä, löyhästi kynäiltyjä dialogin rippeitä lukuunottamatta melko lailla sivuun pelin ydinalueen, eli kiivaiden taisteluiden tieltä. Itse taisteleminen onkin pelin parasta antia, joka ei kuitenkaan yksistään riitä pitelemään kokonaisuutta kasassa – ainakaan mielenkiinnon ylläpitämisen saralla.

Vankasti lähitaisteluun nojautuva pelimekaniikka on helppo omaksua, joskin vaikea hallita. Useimmat perusmöllejä vastaan käytävistä taisteluista hoituvat yhden lyöntipainikkeen varassa, kun taas suurempia möllejä vastaan joutuu jo hieman näkemään taktisempaa vaivaa henkensä menettämisen uhalla. Kirsikkana kakun päällä ajavat myös manaajan omaamat voimat, joita kerääntyy seikkailun edetessä useampaa eri lajiketta.

Monet tavallisimmista vihollisista ovat nujerrettavissa parilla miekaniskulla, kunhan muistaa lopuksi viimeistellä työn hengen riistävällä yhden napin loitsulla. Sillä mikäli tämä unohtuu pelaajalta, palautuu vastustajan elämämittari takaisin mittoihinsa, ja vielä jopa pari pisaraa kestävämpänä. Pomovastukset voivat sen sijaan vaatia pelaajalta useammankin tappion ja meno saattaakin yltyä aika ajoin hieman Souls-like-henkiseksi selviytymiskamppailuksi – vaikeustasostakin toki riippuen. Kuoleman korjaamisesta ei tosin rankaista sen ihmeellisemmin, kuin edelliselle tallennuspisteelle palaamisella, joita on ripoteltu sopiville etäisyyksille.

Peli on tahkottavissa niin pc-näppäimistöllä kuin konsolin ohjaimellakin, joista jälkimmäinen osoittautui ainakin omien sormieni lihasmuistille suotuisammaksi.

Kieliasetukset saa säädettyä tekstitysten osalta englanniksi, japaniksi tai kiinaksi hahmojen välisen puhekielen rajoittuessa vain jälkimmäiseen. Englanninkielisillä tekstityksillä pelatessa osa pelin informaatiotaulukoista, kuten varusteen tiedot sekä havainnollistavat tutoriaali-ikkunat on jätetty kielivalinnasta huolimatta alkuperäiskielelleen kiinaksi, mikä hämärsi itsellä muutamien esineiden ja kykyjen käyttötarkoitusta.

Kenttäsuunnittelultaan peli on ulkoisesti hyvinkin vaihtelevaa ja monimuotoista, tarjoten koluttavaksi kiinalaisen taiteen inspiroimia kyliä, joenrantoja sekä lumista vuoristoa. Huolella käsinpiirretyt maisemat näyttytyvät ruudulla kuin taustaa koristavina maalauksina, joita vasten itse pelin hahmot jäävätkin jopa kalpenemaan hieman laadultaan irrallisina – niin yleisilmeen kuin liikeanimoinnin tiimoilta.

Tallennuspaikan virkaa ajavat kenttien varrella vastaantulevat alttarit, joiden luona voi myös nostella hahmotasoa sekä pikasiirtyä paikasta toiseen, mikä osaltaan helpottaa jo koluttujen alueiden välillä liikkumista. Alttarin tienoilla majaillessaan pelaajat voivat myös käydä ottamassa uudelleen mittaa aiemmin päihittämistään pomovastuksista aikaennätyksiä tavoitellen, joiden täyttämisestä palkitaan muun muassa hahmon elinvoimaa kohentavilla rohdoilla ynnä muulla tarpeellisella rihkamalla.

Tehtävien kirjoa värittävät tekoälyhahmojen antamat toimeksiannot, jotka käsittävät pääosin määrättyyn kohdepaikkaan liikkumista ja siellä todennäköisen vihollislauman päästämistä päiviltään. Ylimääräistä puuhaa on yritetty tuoda erinäisillä sivuhaasteilla, jotka eivät liiemminkään poikkea muusta pelistä, jääden näin helposti myös paikasta toiseen suuntaa antavien päätehtävien varjoon.

Teknisesti Wildfire Gamesin esikoisella on kuitenkin kaikki hyvin hallussaan. Suurimmaksi perisynniksi – joskin vaikeasti vältettäväksi – osoittautuu toiminnan nopeasti käyvä itseääntoistavuus, jonka tunnetta vanhoille läpikulkureiteille uudestisyntyvät möllit eivät ainakaan vähennä.

Eastern Exorcist on vähintäänkin kokeilun arvoinen tuotos, jonka hyväksi todettu pelattavuus ei välttämättä yksistään riitä pitämään kaikkien mielenkiintoa yllä. Ajoittain kankeat hahmoanimaatiot, puiseva dialogi sekä joiltain osin puolivalmiiksi jätetty käännöstyö kannustavat osaltaan pelittävästä kokonaisuudesta kiinnostuneiden odottelemaan joko Early Access -vaiheen jälkeistä, palautteen pohjalta viimeisteltyä lopputulosta tai ainakin jonkintasoista hinnanalennusta.

EASTERN EXORCIST (EA)

Eastern Exorcistin varhaisjulkaisu näkyy ja tuntuu, jättäen kuitenkin myös pientä toivomisen varaa tulevasta. 

 

Muropaketin uusimmat