UUSIMMAT

Arvostelu | Demon’s Souls on PlayStation 5:lläkin viiden tähden mestariteos – ”Tuntuu kuin uudelta peliltä”

03.12.2020 21:40 | Joonas Pikkarainen

Souls-sarjan todellinen lähde on 11 vuotta myöhemminkin yhtä nautinnollinen, haastava ja tunnelmallinen kuin ennenkin.


Julkaisupäivä: 19.11.2020
Studio: Bluepoint Games
Julkaisija: Sony Interactive Entertainment
Saatavilla: PlayStation 5
Pelaajia: 1
Ikäraja: 12
Peliä pelattu arvostelua varten: 25 tuntia


Muropaketin parin vuoden takaisen Dark Souls Remastered -arvostelun päätteeksi muuan savolainen irvileuka enteili tulkittuaan hartaasti limumukinsa pohjalle jääneitä kolanjämiä, että seuraavaksi nykyalustoille odotellaan Souls-sarjan käynnistänyttä Demon’s Soulsia. Covid-19 jäi ehkä tulkinnanvaraiseksi rivien väliin, mutta muutoin profetia osui täysin oikeaan – käännöksestä vastannutta studiota myöten:

”Sitten vain odottamaan, että se todellinen Souls-sarjan käynnistäjä, Demon’s Souls, tuodaan viimein nykyalustoille. Mieluusti vieläpä Shadow of the Colossuksen viitoittamalla tiellä.”

En sano, että tuo savolainen vääräleuka olisin ollut minä.

Mutta se olin minä.

PlayStation-konsoleiden luottokääntäjänä jo pitkään toiminut Bluepoint Games tuo FromSoftwaren kokonaisen genren käynnistäneen mestariteoksen PlayStation 5:lle tuoreen konsolin julkaisuun. Vuonna 2018 julkaistun Shadow of the Colossus -uusioversion tapaan myös Demon’s Souls on perustuksistaan lähtien uudelleen kasattu versio vuoden 2009 klassikosta. Painostava henki ja turmiollinen haastavuus on säilytetty ennallaan, mutta nyt kuolo korjaa kahta kauniimmissa merkeissä.

Boletarian kuoleville mannuille ensimmäistä kertaa astuessa onkin vaikea uskoa, että kyseessä on oikeasti 11 vuotta vanhasta pelistä. Demon’s Souls (2020) näyttää ja tuntuu täysin uuden sukupolven kokemukselta. Synkän keskiaikaisessa fantasiamiljöössä on samanaikaisesti vivahdus tuoreutta ja selkäpiitä riipivää kotoisuutta, kun pelaaja askeltaa ensimmäisen kerran usvaportin läpi kohti varmaa kuolemaa. Eikä kuololta vältytä tälläkään erää.

Jopa Souls-sarjan veteraaneille Demon’s Soulsin haaste tulee yllätyksenä. Riviviholliset ovat entistä tappavampia, oikoreittejä jaellaan kitsaammin ja tasojen pomoille ei enää juostakaan nopeasti vihollisten ohi, vaan reitti on raivattava samalla rautahermoisuudella ja tarkkaavaisuudella kuin neitsytkerrallakin. Ja siinä missä myöhemmissä osissa kuolemasta rokotettiin vain menetetyillä sieluilla, muuttuu Demon’s Souls oikeasti vain vaikeammaksi kuolojen kertyessä – mutta tästä myöhemmin hieman lisää.

Pelisarjan käynnistäjä on kevyesti sarjansa vaikein osa, joskin tässäkin oppi ja kärsivällisyys auttavat pidentämään elinikää. Bluepoint Games on onnistuneesti säilyttänyt alkuperäisteoksen uskollisuuden paikoin jopa hermoja raastavalla pieteetillä, mutta samalla se on nautinnollinen paluu uudenvanhojen haasteiden pariin. Osa vaikeudesta juontaa tosin varmasti esikuvansa lähdekoodista napattuun ohjauksen responsiivisuuteen, joka jää paranneltunakin aavistuksen kankeaksi. Silti useimmissa tapauksissa kuolemasta saa kiitää vain omaa kärsimättömyyttään.

Uusioversio herättää kuitenkin kokemuksen täysin uudella tavalla eloon, kiitos Bluepoint Gamesin hartaudella tekemän käännöstyön. Pelin viisi pelialuetta näyttävät entistä yksityiskohtaisimmilta, elävämmiltä ja tuntuvat siten niin moninkertaisesti uhkaavammilta. Sama koskee myös vihollisia, pomoja ja kaikkea liikkeiden animaatiosta valaisu- ja varjotehosteisiin. PlayStation 5:n nykyaikaisia tehoja hyödynnetään visuaalisesti tavoilla, jotka eivät 11 vuotta olleet teknisesti ylipäätään mahdollista. Tämä osaltaan luo hetkiä, kuten Stonefangin maanalaiseen kaupunkiin ensimmäistä kertaa astuessa, jolloin en voinut kuin pysähtyä ihastelemaan valtavan luolaston laajuutta ja sen laitamilla palavia lukuisia soihtuja asumusten merkeiksi.

…ja jos olisin tiennyt ennakkoon, kuinka monesti kuolo odotti noiden ylhäällä tuikkivien liekkien katveessa, olisin vaihtanut aluetta jo huomattavasti aikaisemmin.

Dark Souls -sarjan peleistä poiketen Demon’s Soulsissa pelialueet on tosiaan jaettu viiteen eri maailmaan, joiden välillä voi liikkua vapaasti ja usein se on myös suositeltavaa. Yhden maailman alkuvaiheilta saatu sormus saattaa esimerkiksi helpottaa toisen maailman suolla tarpomista merkittävästi. Tämä antaa myös pelaajalle melko vapaat kädet edetä pelissä haluamallaan tavata.

Käännöksen uskollisuus yltää myös alkuperäisteoksesta napattuihin maailmojen ja hahmon suuntaukseen, joka vaihtelee puhtaan valkoisen ja pikimustan välillä. Näiden arvot muuttuvat dynaamisesti pelin edetessä muun muassa pelaajan kuollessa ruumismuodossaan sekä kenttien pomoja teilatessa. Suuntaukset vaikuttavat puolestaan varsinaiseen pelikokemukseen avaamalla esimerkiksi uusia alueita tai lisäämällä hahmoja tai vihollisia entuudestaan kolutuille paikoille.

Sen lisäksi suuntaukset voivat konkreettisesti vaikeuttaa pelaamista. Mitä puhtoisempi maailma on kyseessä, sitä heikompia viholliset ovat ja sitä vähemmän ne tiputtavat hyvää kamaa. Vastaavasti pikimustat maailmat tarjoavat entistä tappavampia vastustajia ja parempaa loottia, samalla kun pelaajalla itsellään on entistä vähemmän elinvoimaa jäljellä. Toisin sanoen, jos kuolet pelin neutraalitilan vaikeuden takia liian monta kertaa, peli ei ainakaan sen ansiosta muutu helpommaksi, vaan juuri päinvastoin.

Tätä voi tosin kiertää pelaamalla pelkästään haamumuodossa, jolloin omat kuolemat eivät vaikuta maailmojen suuntauksiin. Tällöin tosin menettää myös puolet käytettävissä olevista hipareista. Minähän sanoin tämän olevan jälkeläisiään haastavampi peli.

Vaan aitoon Souls-pelin tapaan, mitään näitä ei selitetä missään, joten kärryillä pysyäkseen kannattaa tutustua netin lukuisiin eri wikipedioihin.

Mukana on lisäksi pelisarjan kuuluisa moninpelimekaniikka, jossa toisten pelaajien aaveet näkyvät toisinaan pelaajan rinnalla ja maahan jääneet verileiskat kertovat näiden viimeiset hetken ennen kuolemaa. Myös avuliaiden ja valheellisten viestien, toisten pelaajien tunkeutuminen vihollisina pelaajan maailmaan sekä avuksi kutsuttavat toiset pelaajat ovat niin ikään läsnä. Itse asiassa Demon’s Soulsissa on edelleen yksi siisteimmistä pomotaisteluista koskaan peleissä, mikä hyödyntää täysin juuri pelin uniikkia verkkopelimuotoa.

Demon’s Souls (2020) on sanalla sanoen mestariteos. Eikä ainoastaan uusioversion lähteenä toiminut alkuperäisteos, vaan myös itse uusioversio, joka todistaa jälleen Bluepoint Gamesin taidokkuuden käännöstyön saralla. Studion tuorein tapaus seisookin yhtä paljon omilla jaloillaan kuin täydellisen uskollisena käännöksenä esikuvalleen. Se tuntuu, näyttää ja toimii silti kuin täysin uusi peli, mikä on jo itsessään saavutus.

Sitäkin vakuuttavampi suoritus on kuitenkin se, että se onnistuu juurruttamaan pelon takaisin pelaajaan, jolle Demon’s Souls on jo entuudestaan tuttu ja koluttu.

DEMON’S SOULS (PLAYSTATION 5)

”Ilmiömäinen uusioversio, joka tuntuu samanaikaisesti tutulta ja täysin uudelta.”