Arvostelu: Leffaksikin kääntyvä Detective Pikachu vie Pokémon-pelisarjan aivan uusille raiteille

11.04.2018 09:00 | Ilari Hauhia

Detective Pikachun pääosissa nähdään Risto Reipasta sekä Nalle Puhia muistuttava erikoinen parivaljakko. Risto Reippaan tavoin Tim Goodman on ahkera, nokkela ja reipas nuori mies. Pikachu on puolestaan hieman keski-iän ylittänyt, kahvinsa mustana juova ja kärkkäitä kommentteja heittävä keltainen pallero. Yhdessä he ratkaisevat suuria mysteerejä.


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Nintendo  / Julkaisija: Nintendo / Saatavilla: Nintendo 3DS, 2DS / Testattu: Nintendo 2DS / Pelaajia: 1 / Peliä pelattu arvostelua varten: 11 tuntia


Pokémon-sarjan perinteiset pelit ovat pysyneet jo yli 20 vuoden ajan lähestulkoon samoina. Nuori kokelas nappaa professorilta taskuun kivan värisen taskuhirviön ja lähtee seikkailulle tullakseen maailman parhaaksi kouluttajaksi.

Pokémon-sarjaan kuuluu kuitenkin Pokémon Dashin sekä Mystery Dungeonin kaltaisia, vaihtelevan laatuisia spin-offeja, jotka esittelevät pokémonien maailmaa uudelta kantilta. Äskettäin länsimaissa julkaistu, tulevaan Ryan Reynoldsin tähdittämään elokuvaan liittyvä Detective Pikachu on kuitenkin ylivoimaisesti erikoisin spin-off tähän mennessä.

Detective Pikachun juoni starttaa, kun Pikachu joutuu etsiväparinsa kanssa autokolariin. Pikachu menettää törmäyksessä muistinsa, kun taas etsivä katoaa kuin tuhka tuuleen.

Törmäyksestä selvinnyt Pikachu löytää etsivän pojan, Tim Goodmanin, jonka kanssa tämä pystyy syystä tai toisesta puhumaan normaalisti. Goodman päättää selvittää, mihin etsivä-isä on mystisesti hilpaissut ja Pikachu alkaa tämän työpariksi.

Parivaljakko on jokseenkin erikoinen.

Tim Goodman on Mary Sue -tyyppinen reipas, viisas ja avulias hymypoika, joka tutkinnan sivussa tuntuu ihastuvan joka toiseen matkalla kohtaamaansa naishenkilöön. Ehkä suurempana järkytyksenä Pikachu puhuu selkeästi keski-iän ylittäneen miehen äänellä, kertoen kärkkäitä kommentteja Goodmanin aivosolujen toiminnan tahdista. Toisaalta Pikachulta voi saada myös hyviä vinkkejä muun muassa liittyen siihen, millaista on hyvä musta kahvi, tai siihen kuinka Goodmanin kannattaisi lähestyä tyttöjä.

Goodmanin ja Pikachun ensimmäisessä tehtävässä pari kohtaa ilkikuruisia Aipom-apinoita, jotka varastavat nuoren tytön kaulakorun. Siinä missä henkilöhahmojen ja näiden jokseenkin aikuiseen makuun kirjoitetun dialogin perusteella Detective Pikachun voisi kuvitella soveltuvan hieman iäkkäämmillekkin Pokémon-faneille, on varsinainen tutkiminen viety aivan liian lähelle Dora the Explorer -tasoa.

Detective Pikachu on pitkälti point & click -periaatteella toimiva seikkailupeli. Goodmanin johdolla pelimaailmasta on tutkittava juuri oikeaa kohtaa, josta löytyy käsillä olevaan mysteeriin liittyvä johtolanka. Tällöin esimerkiksi seinässä näkyvästä tassunjäljestä voi tehdä valtaisan johtopäätöksen siitä, mihin suuntaan Aipom on loikkinut.

Itsestäänselvässäkin tutkinnassa eteneminen on kuitenkin välillä melko hidasta.

Pikachu ei päästä Goodmania etenemään, ennen kuin kaikki pelimaailmaan piilotetut, ratkaisuun liittyvät johtolangat ja välivaiheet ovat löytyneet. Jos mustan sulan omistajaksi on neljä eri vaihtoehtoehtoa, täytyy pelaajan löytää neljä erilaista lintupokémonia joihin sulkaa voi verrata, eikä tutkintaa voi lopettaa sen vielä jälkeen kun kolme ensimmäistä lintua eivät täsmänneet. Välillä puuttuvan johtolangan löytämiseen saattaa kulua pidempikin aika, mikä voi tehdä pelaamisesta puuduttavaa piiloleikkiä.

Pikachun avulla Goodman voi kuulustella myös pelimaailmasta löytyvä pokémoneja. Jokaisella pokémonilla on oma persoonallisuutensa – esimerkiksi kyyhkysiä muistuttavilla Pidoveilla on lyhyt muisti, kun taas lehtien suojaan kääriytyvät Burmyt ovat kovin ujoja. Koiran ja hyeenan risteytys, Poochyena, on äkäinen temmeltäjä, kun taas vaaleanpunainen ja herttaisesti hymyilevä Slurpuff on kiltti ja kiva.

Graafisesti ja teknisesti Detective Pikachu on sangen onnistunut suoritus. 3DS ei ole varsinainen tehohirmu, mutta 3D-animaatiot ovat silti sulavia ja näyttäviä. Pelimaailmasta löytyy myös hauskoja yksityiskohtia ja välivideoita, jotka saavat usein hymyn huulille.

Detective Pikachun suurin ongelma on se, ettei sillä ole selkeää kohderyhmää. Huumorilla varustettu ja erikoinen spin-off voisi lähtökohtaisesti sopia hyvin Pokémonien kanssa nuoruudessa varttuneille, mutta nykyään aikuiseksi kasvaneelle yleisölle. Toisaalta ongelmanratkaisun matala vaikeustaso tekee noin kymmenen tuntia kestävästä pelistä melko puuduttavan kokemuksen pelimaailmasta ja sangen hyvin kirjoitetusta tarinasta muuten nauttivalle pelaajalle.

Ja toisaalta nuoremmat lapset jäävät helposti jumiin tutkimuksiin, sillä ongelmien ratkaisu vaatii hyvin usein keskinkertaista parempaa englannin kielen taitoa. Tarjolla on kuitenkin vieläkin suoraviivaistetumpi easy mode, jonka avulla myös lapset voivat leikkiä suurta etsivää.

Kokonaisuudessaan Detective Pikachu on kovin erilainen Pokémon-kokemus. Peliä voi suositella niille faneille, jotka haluavat kuunnella syvällä kurkkuäänellä köhivän Pikachun höpinöitä sekä seurata oikeasti hauskalla dialogilla varustetun tarinan kulkua.

Toimintapläjäystä tai perinteisempää Pokmon-seikkailua etsivien kannattaa kuitenkin jättää Detective Pikachu suosiolla välistä.

DETECTIVE PIKACHU

Detective Pikachu on sangen erikoinen Pokémon-spinoff, jossa yhdistyvät kiinnostava pelimaailma sekä liian helppo vaikeustaso.”