Arvostelu: Dissidia Final Fantasy NT on haastava mättöpeli, joka ei todellakaan sovi kaikille

21.02.2018 20:03 | Skye Borg

Dissidia Final Fantasy NT kasaa yhteen vaikuttavan joukon legendaarisia hahmoja eri Final Fantasy -pelien joukosta. Se tarjoaa nopeatahtista taistelua ja paljon silmänruokaa, mutta on muille kuin pelisarjan faneille turhauttava kokemus.




Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Team Ninja / Julkaisija: Square Enix / Saatavilla: PlayStation 4 / Testattu: PlayStation 4 / Pelaajia: 1 (moninpeli verkossa) / Ikäraja: 12 / Peliä pelattu arvostelua varten: 12 tuntia


Myös Dead or Alive -pelisarjan kehittäjänä tutuksi tullut Team Ninja on ottanut haasteekseen kehittää arcade-pelin, joka toimii jatko-osana Dissidia Final Fantasylle ja Dissidia 012 Final Fantasylle. Siinä sivussa Dissidia Final Fantasy NT:n pitäisi toimia myös niille, jotka eivät välttämättä kuulu Final Fantasy -pelien fanijoukon ytimeen.

Työ ei ole täysin onnistunut, sillä vaikka pelissä on paljon tuttuja RPG-elementtejä, on se puhtaimmillaan nopeatahtista mättämistä, jota on vaikea ottaa haltuun.

Sellaiselle pelaajalle kuin allekirjoittanut, joka ei ole paljon tallustanut Square Enixin Final Fantasy -maailmassa, Dissidia NT on hyppy jääkylmään veteen ilman mitään valmisteluja. Peli tuntuu kaoottiselta, vaikeasti hallittavalta ja  melkein mahdottomalta oppia. Jo pelkästään alkututoriaalin ensimmäinen perussetti meinaa viedä voimat ja uskon siihen, että pelityylistä ulkona olevalla pelaajalla on mitään mahdollisuuksia koskaan pärjätä varsinaisella kentällä.

Dissidia Final Fantasy NT:n hahmogalleria on vaikuttava, sillä se tuo peliin 28 hahmoa kaikista merkittävistä Final Fantasy -peleistä. Näin FF-faneille tarjoillaan herkullisia yhdistelmiä, joissa pelaaja voi pistää vastakkain tunnettujen pelien pahikset ja sankarit, sekä vihdoinkin selvittää, kuka seisoo kukkulan huipulla.

Niille, joilla ei ole hajuakaan suurimmasta osasta hahmoja, on päätösten helpottamiseksi hahmot jaettu neljään eri kategoriaan: Assassins, Marksmen, Specialists ja Vanguards. Jokaisella on luonnollisesti omat vahvuutensa, ja tämä antaa pelaajalle mukavasti jonkinlaista valinnanvapautta pelata omien vahvuuksiensa mukaisesti.

Assassinit ovat hahmoista nopeimpia, kun taas Marskmenit nimensä mukaisesti keskittyvät hyökkäämään kauempaa erikoisiskuja käyttäen. Vanguardit ovat voimaa käyttäviä ja iholle tunkevia hahmoja, Specialistien ollessa yhdistelmä monenlaisia kykyjä, jotka määräytyvät kyseisen hahmon mukaan.
Kokeilemalla eri hahmoluokkia oma pelityyli ja mieltymykset muodostuvat melko nopeasti, mutta tämä ei välttämättä helpota itse pelaamista.

Dissidia Final Fantasy NT nojaa monimutkaiseen ja jopa liikaa vaihtoehtoja tarjoavaan taistelujärjestelmään.

Jos on tottunut mätkimään vastustajaa eri komboilla kunnes tämä on kanveesissa kuten allekirjoittanut, on Bravery-systeemissä pureskelemista. Iskut jakautuvat HP- ja Brave-hyökkäyksiin. Brave-hyökkäys vähentää vastustajan samannimistä mittaria, joka ilmaisee hahmon mahdollisuuden jakaa Brave-hyökkäyksiä sekä kykyä vastaanottaa niitä. Samalla se antaa hyökkääjälle lisää voimaa tämän omaan Bravery-mittariin.

HP-hyökkäyksen voima taas riippuu omasta Bravery-mittarista, tehden HP-hyökkäyksistä parhaimmillaan hyvin tehokkaita. Sompailu näiden kahden eri hyökkäystyylin välillä vaatii totuttelua, ja hahmojen liikkuessa kartalla nopeasti eivät silmät meinaa hahmottaa mittareiden lukemia, jolloin homma menee joskus täydeksi arvailuksi.

Oman Bravery-mittarin kasvattaminen on koukuttavaa, mutta samalla se ei aiheuta juurikaan vahinkoa vastustajassa. Tulee tunne turhauttavasta kierteestä, jossa temppuilulla on suurempi painoarvo kuin iskujen läpi menemisellä.

Brave ja HP-hyökkäysten lisäksi pelissä on EX skillsit (jotka muotoutuvat valitun hahmon mukaan) sekä ns. summon, joita on yhteensä seitsemän erilaista.

Ensimmäinen summon valikoituu täysin satunnaisesti, ja EX skillsejä avautuu pelin edetessä tarjoten enemmän variaatioita.

Summon-mahdollisuus hankitaan pelin tuoksinassa rikkomalla kentälle ilmestyviä kristalleja. Mittarin täyttyessä summon lataa ominaisuuttaan vastaavan megaluokan hävityksen yleensä jonkin jättimäisen hahmon muodossa.

Summon ei yksinään pysty päättämään matsia, eikä yleensä edes tuomaan ratkaisevaa etua sen kutsuneelle tiimille. Se voi antaa tilaisuuden päästä niskan päälle tai ainakin antaa lisää armonaikaa kerätä joukkueen voimat jälleen kasaan. Summonin käynnistäminen vie aikaa, eli yhden loitsutessa paikallaan on muiden pelaajien oltava entistä tarkempana. Jos loitsua tehnyt hahmo saa iskua nahkoihinsa, on loitsu keskeytynyt ja koko homma alkaa alusta.

Summon, joka sinällään on virkistävä lisä mättämisen lomassa, kärsii myös pelin nopeasta tahdista. Kristallien ilmestyminen meni itseltäni varsinkin alussa useimmiten ohi, sillä ruudun ollessa täynnä huutoja, iskuja, hahmoja ja mittareita, ei kimaltelevien kivien satunnaisesti pelikentälle ilmaantuminen erottunut millään tavalla kaaoksesta.

Peruselementtien lisäksi Dissidia Final Fantasy NT tarjoaa kolme vastaan kolme -tyylin, jossa pelaaja ohjaa yhtä hahmoista. Tiimillä on yhteinen HP-mittari, mutta tämän lisäksi jokaisella hahmolla, joista kahta ohjaa pelaajan tiimissä  tekoäly tai verkkopelissä muut pelaajat, on oma HP-mittari.

Jos tiimin yhteinen mittari vähenee tyhjiin, on matsi ohi.

Kun kentälle laitetaan yhtä aikaa peräti kuusi hahmoa, on tuloksena suoraan sanottuna kaaos. Asiaa auttaa automaattinen lukkiutuminen viholliseen, jolloin kamera seuraa uskollisesti omaa kohdetta. Samalla liike tuntuu näin hyvin pakotetulta, ja tahdin ollessa kova taistelun tuoksinassa, voi lukittu kamera tuntua jopa ahdistavalta. Ilman tätä autolockia taistelua olisi kuitenkin täysin mahdotonta hahmottaa, ja suuren osan ajasta pelaajalla ei olekaan täysin käsitystä siitä mitä muualla taisteluareenalla tapahtuu.

Kohdetta voi vaihtaa hyvin helposti yhdellä napautuksella, mutta oman kokemukseni mukaan tämä aiheutti vain enemmän hämmennystä taistelun keskellä. Koska varsinaista käsitystä muista hahmoista ei ole, siirtyminen äkkiä toiseen vastustajaan loi enemmän hämmennystä ja turpiin saamista kuin pysyminen samassa vastustajassa, kunnes homma oli tämän osalta selvä.

Pelin tahti taistelukentällä on niin vilkas, että huolimatta keskittymisestä vain yhteen vastustajaan kerrallaan, yleinen fiilis koko matsista on aluksi hallitsematon. Pelaaja pystyy näkemään, jos joku on ottanut sinut kohteekseen: sinisen kaarimainen linkki ilmestyy hahmosi ylle. Samalla näet hyökkääjän ikonin ja pystyt väistämään iskuja linkin muuttaessa väriään. Kun tähän lisätään ruudun täydeltä mittareita, räjähdyksiä sekä kaksi muuta taisteluparia jossain ruudun reunoilla sekä hyvin nopeat hyökkäykset, ei ole ihme ettei moni pelityyliin kunnolla perehtynyt tässä menossa pärjää.

Dissidia Final Fantasy NT paljastuu ensimmäisten turpaan ottamisten sekä suuren hämmennyksen kautta hyvin taktiikkaperäiseksi taistelupeliksi.

Paljon suoraviivaisemman hack’n’slash -tyylisen pelin sijaan se vaatii pelaajalta kärsivällisyyttä, kykyä omaksua erilaisia lähestymistapoja, sekä oppia kaikki mahdolliset käskyt ja iskut. Rehellisesti sanottuna peli on hyvin turhauttava: matseissa ei pärjää sekuntiakaan ilman jonkinlaista käsitystä monimutkaiselta tuntuvista mekaniikoista ja useista eri hyökkäystyyleistä. Tässä ei voi vain mättää menemään, ja nauttia vastustajan HP-mittarin hiipumisesta. Kun perusiskut on otettu haltuun, voi seuraavaksi ruveta harkitsemaan strategioita. Minkä vastustajan perään kannattaa lähteä ja millä taktiikalla. Nakertaako pienemmän Braveryn omaavaa vastustajaa pala kerrallaan täydellistä iskua odottaen vai suunnatako heti vahvemman vastustajan kimppuun kun oma mittari on ainakin toistaiseksi täynnä.

Niinpä varsinaisena rentouttavana viihteenä Dissidia Final Fantasy NT epäonnistuu, mutta se ei edes teeskentele sellaista olevansa. Pelaajan oletetaan ymmärtävän valitun hahmon ominaisuudet ja vahvuudet, tiimin sisäinen viestintä joko on kunnossa tai häviäminen on lähellä, ja terävä taktikointi on kovana ytimenä kaiken keskellä.

Dissidia Final Fantasy NT tarjoaa Gauntlet-moodin, joka on verkkopeliä karttavalle erinomainen tapa keskittyä pelaamiseen kahden pelin ohjaaman joukkuetoverin kanssa. Moodi on myös erinomainen tapa hioa taitojaan ennen moninpeliin ryntäämistä.

Story Mode on epäonnistunut tekele, jonka mukana olemista Dissidia Final Fantasy NT:ssa on vaikea ymmärtää. Tarinamoodi koostuu palasista, jotka täytyy avata ansaitsemalla pelissä kristalleja. Osa paloista on tarinaa kertovia animaatioita, osa sisältää jonkinlaisen pienen taistelun juonta siivittämään. Peliä aloittaessa pelaaja ei pääse ensimmäistä lyhyttä lukua pidemmälle, vaan lompakon ollessa tietenkin tyhjä voi vain jäädä odottelemaan kiltisti seuraavaa kappaletta ja lähteä paukuttamaan peliä verkossa tai offline-moodissa.

Dissidia Final Fantasy NT:n haastavan pelityylin sisäistäminen vie aikaa ja satunnaiset taistelu- ja mättöpeleistä nauttivat voivat yksinkertaisesti luovuttaa ennen pääsemistä kunnolla siihen sisään, saati pärjätäkseen kentällä. Jos pelaaja on valmis tekemään töitä pelin eteen, on palkintona kaunis ja haastava strategiaa vaativa taistelupeli Final Fantasyn ystäville.

DISSIDIA FINAL FANTASY NT

3,5

”Dissidia Final Fantasy NT on haastava ja strateginen taistelupeli, joka ei varmasti ole kaikkien makuun.”