Arvostelu: Divinity: Original Sin 2 on parhaita roolipelejä miesmuistiin
Vaikka tietokoneroolipelejä on maailma pullollaan, oikeasti roolipelaamisen sallivat esimerkit ovat aika vähissä. Yksi hyvä tällainen oli Divinity: Original Sin. Kickstarter-hitissä oli paljon hyvää, mutta myös ongelmansa. Onkin erinomaisen hienoa, kun jatko-osaa korjaa niistä käytännössä kaikki.
Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Larian Studios / Julkaisija: Larian Studios / Saatavilla: PC / Testattu: Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce 1080 / Laitevaatimukset: Windows 7 tai uudempi, Intel Core i5, 4 Gt muistia, GeForce GTX 550 / Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella), 2-4 (internetissä) / Ikäraja: 16
Belgialaisen Larian Studiosin Divinity: Original Sin keräsi Kickstarter-yhteisörahoituspalvelussa suuret summat rahaa, jonka avulla tehtailtiin erinomaisen hyvä roolipeli. Oli siinä silti ongelmansa. Tarina oli vähän mitä sattui ja taistelu, niin kivaa kuin se olikin, kärsi tasapainotusongelmista. Divinity: Original Sin 2 kuitenkin korjaa ongelmat kertaheitolla.
Divinity: Original Sin 2 sijoittuu fantasiamaailmaan, jossa magia on äärimmäisen vaarallista. Ei vain sen takia, että sen avulla voi vaikka polttaa naapurinsa hengiltä, vaan koska maagit voivat joko vahingossa tai tarkoituksella avata oven toisessa ulottuvuudessa vaaniville varjohirviöille, jotka sitten pistävät naapurin ohella pari lähintä korttelia pakettiin.
Paikallisen uskonnollisen järjestön ykkösmies on vannonut pistävänsä velhojen edustaman uhkakuvan kuriin vaikka sitten voimatoimilla. Espanjalaisen inkvisiition fantasiaversio repii vaikka vauvatkin äitinsä sylistä jos on syytä epäillä, että liikenteessä on kahlitsemattomia velhoja. Kiinni saadut kuljetetaan sitten vankisaarelle, lyödään rautoihin ja kidutukseen, kunnes syntiset oppivat katumaan tarpeeksi.
Pelaaja on tuoreeltaan kiinni saatu velho, joka yhdessä kavereidensa kanssa lähtee matkalle kukistamaan uskonnollista järjestöä, mutta joutuu keskelle vielä suurempia tapahtumia, joiden määränpäänä hohtaa asema koko maailman jumalana. Matka sinne on kuitenkin hyvin pitkä – itseltäni läpipeluuseen kului aikaa reilut 60 tuntia, enkä edes nähnyt sen aikana läheskään kaikkea pelin sisältöä.
Divinity: Original Sin 2:n hahmot ovat paljon kiinnostavampia kuin edellisessä osassa. Vaikka pelaaja voi halutessaan luoda hahmonsa puhtaalta pöydältä, se ei kannata. Tarjolla on nimittäin myös kuusi valmista esimerkkihahmoa, joista jokaisella on omat persoonallisuutensa ja taustatarinansa. Sankarikuusikosta löytyy vallasta syösty liskoprinssi, merten kuningattaren kanssa kähinöivä kääpiömerirosvo, muistinsa menettänyt muinainen luurankomies ja suosittu näyttelijätär, jonka pään sisällä tuntuu asustavan myös kaikkien demoneiden kuningas.
Ryhmäänsä saa valita oman hahmonsa ohella kolme näistä kiinnostavista tyypeistä, joiden omat tarinat sitten avautuvat suurempien kuvioiden myötä. Tarinat eivät ole mitään pelikirjoituksen mestariteoksia, mutta toimivat hauskoina motivaatioina hahmoille, jotka eivät todellakaan tunnu miltään perinteisiltä fantasiakliseiltä.
Edellisen Divinityn tavoin myös nyt ne suurimmat houkuttimet ovat silti ne lukemattomat pienet tehtävät ja tarinat, joita suuren seikkailunsa aikana pääsee kokemaan. Kuolleista herätetty kirjastonhoitaja haluaisi päästä ikuiseen lepoon ja pyytää pelaajaa etsimään itselleen helpotusta. Paha velho on muuttanut ovelleen tulleet kaupustelijat lehmiksi ja sitten itse kadonnut. Kovin H.P. Lovecraft -henkisessä tarinassa taas käy ilmi, että rantakaupungin laitamilta kadonneet kauppiaat ja kiertolaiset eivät suinkaan ole päätyneet aluetta asuttavien merirosvojen saaliiksi, vaan heitä on odottanut ikävämpi loppu.
Yllätyksiä odottaa joka kulman takana ja niiden takia Divinity: Original Sin 2 on erinomaisen hauska pelikokemus. Pelaaja pääsee myös itse todellakin roolipelaamaan hahmoaan, sillä useimpiin tilanteisiin on tarjolla useita eri lähestymistapoja ja lopputuloksia. Ongelmia voi kiertää – tai hankkia lisää – puhumalla, hahmosta riippuen keskusteluissa voi olla tarjolla ylimääräisiä vaihtoehtoja ja kun pahis on kukistettu, mikään mahti maailmassa ei estä lyömästä hynttyitä yhteen tämän kanssa murhaamisen sijaan.
Sama mainio vapaus ulottuu myös niihin mukaan lyöttäytyviin hahmoihin, joita saa täysin vapaasti kehittää haluamiinsa suuntiin. Ketään ei ole sidottu tiettyihin hahmoluokkiin tai arkkityyppeihin, vaan pelaaja saa valita itse kaiken – ja halutessaan sijoitella kaikkien kykypisteet uudelleen niin monta kertaa kuin huvittaa.
Edellinen Divinity keräsi paljon huomiota taistelusysteemillään, joka toimii edelleen mainiosti. Pyörää ei ole keksitty jatko-osaa varten uusiksi, vaan ainoastaan hieman tuunailtu. Tarjolla on siis edelleen taistelua, joka tuntuu itsenäisen taktiikkapelin arvoiselta kokemukselta. Mitään satunnaiskohtaamisia ei ole tiedossa, vaan jokainen taistelu on ennalta suunniteltu pähkinä.
Taistelut tuntuvat usein ensisilmäyksellä miltei mahdottomilta, ja ne voivat myös olla sitä. Kokemustasot painavat Divinityssä todella paljon, ja jos viholliset ovat tasonkin pelaajaa ylempänä, turpaan tulee, jotta kolisee. Tämä on ehkä pelin suurin ongelma, sillä usein on pakko koluta kaikki viimeisetkin nurkat läpi saadakseen kahmittua tarpeeksi kokemuspisteitä, jotta pääsisi tekemään niitä asioita, joita oikeasti haluaa. Tässä ongelmassa jonkinlaiset satunnaistaistelut voisivat auttaa paljonkin, mutta minkäs teet.
Vaikka tasot olisivat tasoissa, taistelu on silti todella haastavaa. Vihollisilla on käytössään samat kykyvalikoimat kuin pelaajallakin, ja tekoäly osaa käyttää niitä murhaavan tehokkaasti. Niinpä tie voittoon kulkee tarkan suunnittelun kautta. Hahmon kykypisteiden sijoittelusta riippuen käytössä voi olla jos jonkinlaisia kykyjä, eikä niitä ole sen tarkemmin rajattu. Jos on sijoitellut pisteitä vaikka tulimagiaan, taistelija voi aivan hyvin heitellä tulipalloja ja vastavuoroisesti velho huitoa vastustajiaan keihäällä.
Normaalin ”varas puukottaa selkään” -kaman ohella tarjolla on todella erikoisia tärppejä, kuten muodonmuutosmagia, jonka avulla voi vaikka kasvattaa kaiken ympäriltä jähmettäviä käärmehiuksia Medusan hengessä tai muuttua hämähäkiksi, joka sinkoilee ympärilleen seittejä ja kiipeilee kuin itse piru.
Alkuperäisen pelin elementaalimagia toimii yhä monipuolisesti ja suorastaan kannustaa kokeilemaan ja kombottelemaan. Jos vihollisensa vaikka kastelee ensin, sähkömagia tehoaa niihin paljon normaalia paremmin. Sähkön, veden ja tulen avulla taas voi tehdä vaikka sähkötettyä höyryä, joka leviää ja lamauttaa kerralla useammankin jantterin – oli sitten kyse omista tai vihollisista.
Kyvyt ovat äärimmäisen voimakkaita, ja käytännössä ainoa suoja niitä vastaan löytyy panssaroinnista. Varusteet antavat kahdenlaista suojaa, maagista ja fyysistä. Ne toimivat buffereina efektejä vastaan, sillä hahmoa ei voi esimerkiksi hurmata taistelemaan kollegoitaan vastaan niin kauan kuin tällä on maagista panssaria. Tämä tuntuu joskus hieman keinotekoiselta, mutta kun systeemin kanssa oppii elämään, se on itse asiassa oikein hyvä juttu. Vihollisilla on vain harvoin paljon molempia panssareita, joten monipuolisen ryhmän avulla voi iskeä kovintakin pomohirviötä tämän heikkoon kohtaan ja nauraa räkäisesti päälle. Ainakin, jos pomo ei tee niin ensin itselle.
Divinity: Original Sin 2 on parhaita roolipelejä miesmuistiin. Se on valtavan suuri ja kiehtova paketti, joka koukutti minut välittömästi ja piti otteessaan kunnes lopputekstit pyörivät. Oikeastaan vähän kauemminkin, sillä suunnitelmissa on jo kahden pelaajan co-op-uusintakierros eri hahmoilla. Pitäähän niidenkin tarinat kokea!
Mukana on myös kiinnostavan kuuloinen pelinjohtaja-pelitila, jossa yksi pelaaja voi peluuttaa itse suunnittelemiaan – tai netistä imuroimiaan – skenaarioita maksimissaan neljän hengen ryhmälle. Sitä ei arvostelun puitteissa päästy testaamaan, mutta peukkua silti senkin mahduttamisesta mukaan peliin.
Sopuisaan 44 euron hintaan julkaistu Divinity: Original Sin 2 on ehdoton pakkohankinta roolipelien ystäville, sillä laadussa ja viihdearvossa mitattuna se olisi paljon kalliimmankin hintalapun arvoinen. Steam Workshop -tuen ansiosta pelattavaa tulee riittämään vielä paljon enemmänkin, joten roolipelien ystäville on edessä oikein kiva loppuvuosi
DIVINITY: ORIGINAL SIN 2
“Valtavan suuri ja kiehtova seikkailupaketti, joka koukuttaa ja tarjoaa pelattavaa pitkäksi aikaa.”
