Arvostelu: Doom osoittaa, että Nintendo Switch ei ole pelkkä lasten konsoli
Doom oli vuoden 2016 järisyttävin peliyllätys. Myös eeppisen räiskintähitin saaminen Switchin kaltaiselle pikkukonsolille on jokseenkin järisyttävää. Luvassa on hillitön matka, jonka varrella ei tarvitse himmailla rakettihippailun tai raivokkaan räiskeen suhteen.
Julkaisupäivä: Julkaistu) / Tekijä: Bethesda / Julkaisija: Bethesda / Saatavilla: PC, PlayStation 4, Switch, Xbox One / Testattu: Switch / Pelaajia: 1, 2-12 (internetissä) / Muuta: Moninpeli vaatii ison päivityksen / Ikäraja: 18
Viime vuonna julkaistu Doom vakuutti niin nopealla räimeellä kuin huikealla ulkoasulla. Peli myös kunnioitti upeasti Doomien perintöä piilottaen modernin räiskintäpelin uumeniin valtavasti sarjan historiallista lorea ja yksityiskohtia.
On hämmästyttävää ajatella, että vuonna 1993 alkaneen pelisarjan aineksia voitiin käyttää niin tuoreilla tavoilla tänäänkin, ja että peli ei tietystä vankasta perinteisiin nojaamisesta huolimatta tuntunut millään tapaa vanhentuneelta. Päinvastoin, uuden Doomin ankaruus ja vanhoihin kaavoihin luottaminen tuntui suorastaan piristävältä nykyajan pelidesignin hoivaavassa maailmassa. Peli, joka ei taluta kädestä ja jossa elinpojot eivät palaudu kulman takana hengähtäessä, onkin yhtäkkiä jotain erilaista ja siksi piristävää.
Mutta miten ihmeessä tämä räiskeorgia saataisiin muka paketoitua Switchin kaltaiselle käsikonsolille? Siinä iso kysymys, johon vastaus on yllättävän iloinen.
Doom toimii Switchilläkin – ainakin sitten, kun peli on saatu päivitettyä. Vaikka Switch-versio toimitetaankin Switch-pelikortilla, vaatii se silti liki kahdeksan gigan päivityksen lataamisen ja asentamisen. Tähän on tultu: käsikonsolit ovat ottaneet isot pelikoneet kiinni tälläkin rintamalla.
Switchin Doom on tarkoitettu selvästi pelattavaksi isolta näytöltä. Käsikonsolitilassa valikot, merkinnät ja etenkin tekstit ovat aivan liian pienet. UI ja fontit eivät skaalaudu luettavammiksi, vaan vaativat lähinnä laserzoomkatsetta, jotta niitä olisi mukava tiirata. Telakkaan ja verkkovirtaan asetettuna, isolta telkkarilta nautittuna peli näyttää reilusti paremmalta, minkä lisäksi tekstit ja graafiset elementit erottuvat tihrustamatta. Lisäksi telakoituna konsoli pyörii täydellä tehollaan, minkä erottaa esimerkiksi mobiilitilaan verrattuna tarkemmista tekstuureistaan. Switch-versiossa on myös oivallinen motion blur -säätömahdollisuus, jonka avulla pelin saa näyttämään pehmeämmältä ja näyttävämmältä.
Switch-Doomin toinen pulma on ohjaimissa.
Joy-con-ohjaimet eivät tunnut oikealta tavalta pelata Doomia, ainakaan minun käsissäni. Konsoliin kiinnitettynä ohjaimet tuntuivat epäloogisilta ja liikkeet oudoilta. Tähtäys oli mitä sattuu, usein yliampuvaa sohlausta. Joy-Con gripin kanssa peli totteli jo paremmin mutta ei vieläkään täysin tyydyttävästi. Olettaisin, että ainakin näin isompien pelikoneiden ohjaimiin tottuneille vasta Pro Controller antaa sellaisen tuntuman, jolla meininki saadaan raiteilleen, tähtäys kohdalleen ja laavavirtojen yli suuntautuvat hypyt kantamaan perille saakka.
Nämä pikkujutut pois lukien Switchin Doom on sitä itseään. Pikkukonsoli pyörittää peliä sulavalla 30 FPS:n nopeudella, mitä kehtaa kutsua melkoiseksi saavutukseksi. Päivitysnopeus nyksähtää vain harvoin, joten toiminta on pääsääntöisesti räväkkää, näyttävää ja taitavasti rytmitettyä.
Vaan eihän grafiikka ole tässä pelissä tärkeintä, vaan räimiminen. Ja sitä myös Switchiltä löytyy.
Doom on yhä Doom. Pienelle konsolille käännettäessä pelistä ei ole menetetty mitään oleellista, eikä käsikonsolipainosta ole myöskään pilattu turhilla liikeohjainten kikoilla ja ravisteluilla. Pelaaminen on sitä puhdasta itseään, matkaa halki Marsin ja Helvetin syövereiden, kohti cyberdemoneja, loppubosseja ja ihmiskunnan pelastusta. Jos joku haluaa verrata tätä PC:n tai isojen konsolien Doomeihin, niin olkaa hyvä vain. Ovathan ne parempia, mutta ei tätä PC-pelaajille olekaan tarkoitettu – vaan niille switchisteille, jotka haluaisivat huvitella myös hyvän räiskintäpelin parissa.
Doom on huikea osoitus siitä, että Switchillä voidaan toteuttaa myös todella raskaan sarjan megapelejä, mikä tarjoaa sen pelaajille upeaa kontrastia Marioihin, Zeldoihin ja seuraleikkeihin. Eikä voi kuin hattua nostaa, sillä käännös on tehty taidolla. Se vain, että ei tätä tärisevässä bussissa pelaa, sillä eihän tähtäämisestä tule silloin mitään. Muutoin: nyt olisi BFG:tä tarjolla.
DOOM
”Doomin räyhäkkä räiskintä toimii upeasti myös uudella Nintendolla.”
