Arvostelu Dragon Quest Treasures on ehta aarteenetsintäpeli, jonka hinnoittelussa on menty metsään
Dragon Quest Treasuresin tunnistaa Dragon Quest -pelisarjan teokseksi jo kaukaa. Se on iloisen värikäs ja hilpeän humoristinen, eikä vauhdikasta toimintaakaan ole unohdettu.
Julkaisupäivä: 9.12.2022
Studio: Square Enix
Julkaisija: Square Enix
Saatavilla: Nintendo Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: 7
Peliä pelattu arviota varten: noin 20 tuntia
Uutta Dragon Quest -pääsarjan peliä joudutaan odottelemaan vielä jonkin aikaa, mutta pahimpia vieroitusoireita voi hoitaa sukeltamalla tuoreen Dragon Quest Treasures -spin-offin maailmaan. Hieman nuoremmalle pelaajakunnalle suunnattu supersöpö kevytrope keskittyy nimensä mukaisesti aarteiden etsintään, ja siinä sivussa päästään sohimaan vihollisia tikarilla reaaliaikaisten taisteluiden tuoksinnassa.
Dragon Quest Treasuresin paras ominaisuus on se, että sen pääpaino on aarteenetsinnällä – harvemmin tulee vastaan pelejä kyseisellä teemalla.
Erik ja hänen siskonsa Mia asustavat hurjien viikinkien laivassa ja unelmoivat siitä päivästä, kun he viimein pääsevät suureen maailmaan etsimään arvokkaita aarteita. Pian heidän unelmansa toteutuu, kun he tapaavat omituiset otukset Porcuksen ja Purrsulan. Sisarukset päätyvät Draconia-nimiseen maailmaan, joka on täynnä uskomattoman kallisarvoisia aarteita. Heidän ultimaattinen päämääränsä on seitsemän lohikäärmekiven löytäminen, jonka lisäksi kaksikon haaveissa siintää maailman parhaimpien aarteenmetsästäjien joukkoon nouseminen.
Pääjuonessa ei ole mitään vikaa – on tervetullutta vaihtelua, että juoni keskittyy johonkin muuhun kuin maailman pelastamiseen pahuuden voimilta. Omalla kohdalla kertomus jäi nopeasti taka-alalle, sillä kiehtova aarteenetsintä vei huomion pääjuonen seuraamiselta heti alusta alkaen.
Pelihahmoina toimivat Dragon Quest XI: Echoes of an Elusive Age -pelistä tuttu sinihiuksinen Erik ja hänen pikkusiskonsa Mia. Pelaaja saa itse valita kumman vintiön seuraan lyöttäytyy: seikkailemaan pääsee yksi sisarus kerrallaan, ja ohjattavaa hahmoa voi vaihdella mielensä mukaan. Hahmovalinnalla ei ole ulkoisten ominaisuuksien lisäksi mitään merkitystä. Mialla ja Erikillä on samat kyvyt, eivätkä heidän persoonallisuutensa juuri eroa toisistaan.
Dragon Quest Treasuresissa on paljon hyvää, mutta etenkin pelin musiikki ansaitsee arvosanaksi täyden kympin. Kuten niin moni muukin asia tässä teoksessa, myös musiikki on lainattu pelisarjan edellisistä osista. Varsinkin päävalikossa raikuva teemamusiikki tuo muistoja mieleen, ja muutenkin taustalla soivat, eeppiset sävelet hivelevät korvia.
Mia ja Erik eivät seikkaile yksinään, vaan heidän seuraansa lyöttäytyy joukko erilaisia, kilttejä hirviöitä. Otuksia rekrytoidaan erilaisten luonnosta poimittavien materiaalien avulla, ja apulaiset kantavat kerätyt aarteet harteillaan sekä loistavat taisteluissa.
Pelaajalla on apunaan kompassi, joka kertoo missä suunnassa aarre sijaitsee. Kun sankari astelee lähemmäs aarretta, alkaa kompassin neula pyörimään vimmatusti. Tällöin mukana kulkevat hirviöt näkevät näkyjä aarteen sijainnista, ja löytääkseen rikkaudet on pelaajan verrattava ruudulle ilmestyviä kuvia läheisiin maisemiin. Sitten vain siirrytään oikeaan kohtaan, otetaan lapio kauniiseen käteen ja kaivetaan.
Aarteiden tonkiminen on oikeasti todella jännää puuhaa – ikinä ei tiedä, mitä arvokasta mullasta pöllähtää esiin! Olin monesti lopettamassa pelaamisen ja painumassa pehkuihin, mutta päähäni tupsahti ajatus ”jospa vielä yksi aarre”, ja pelihetkeni venyi paljon aiottua pidemmäksi.
Joskus aarteet sijaitsevat korkealla kallionkielekkeellä tai muussa vaikeakulkuisessa maastossa. Tässä kohdin pelaajan kannattaa hyödyntää apurien erikoistaitoja eli forteja. Esimerkiksi Slime-hahmojen avulla sankari pääsee hyppäämään korkealle, kun taas Dracky-lepakon kyydissä pääsee mukavasti liitelemään sieltä alas. Taidot ovat käteviä apuvälineitä ja tulevat tarpeeseen useasti.
Hirviöt pystyvät kantamaan vain tietyn määrän aarteita kerrallaan, joten kun on kerännyt repun täyteen aarteita, käydään ne arvioittamassa omassa tukikohdassa. Maailmasta löytyvät esineet ovat esimerkiksi erilaisia patsaita, kylttejä tai aseita, ja suurin osa niistä on tuttuja pelisarjan aiemmista osista. Tämä historian havina saa herkimpien Dragon Quest -veteraanien silmäkulmat kostumaan ja tuo mieleen iloisia muistoja entisajoista.
Reaaliaikaiset taistelut hoituvat simppelisti, pääsääntöisesti vain yhtä nappia painelemalla. Käytössä on myös muutama erikoistaito, väistöliike sekä ritsa, jonka avulla voi vahingoittaa vihollisia tai parantaa omia joukkojaan. Yksinkertaisuudesta johtuen taistelut tuntuvat helpoilta, joten ne sopivat myös nuoremmille sekä vähän kokemattomimmille pelaajille. Osalle kärhämät saattavat taas vaikuttaa vähän liiankin yksinkertaisilta, joten pienoista tylsistymistä saattaa olla tiedossa.
Innokkaat apurit hoitavat hommansa niin hyvin, ettei pelaajan oikeastaan tarvitse aina edes osallistua konflikteihin – suurimman osan ajasta Mia ja Erik ovatkin vain hirviöiden tiellä.
Graafinen tyyli sekä värikkäässä maailmassa asustavat hirviöt ovat nekin tuttuja menneisyydestä. Olen aina pitänyt Dragon Quest -sarjan hassusti nimettyjen monstereiden ulkonäöstä. Taisteluiden häviäminen ketuttaa tietysti, mutta kun joutuu maireasti hymyilevän limapalleron murjomaksi, ei henkensä menettäminen tunnu enää niin pahalta.
Draconia on jaettu muutamaan eri alueeseen, joista jokainen on ulkonäöltään erilainen. Aarrejahdin aikana päästään telmimään lumessa sekä räpiköimään kuumankostealla suolla – maisemat vaihtelevat siis kiitettävästi. Toisaalta taas samoilla alueilla vieraillaan tämän tästä, mikä alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään.
Suurimmaksi synniksi muotoutuu toisto.
Vaikka aarteiden etsiminen on viihdyttävää, mitään muuta peli ei oikeastaan taistelua lukuun ottamatta tarjoakaan. Mukana on kyllä runsaasti kaikenlaista pikkupuuhaa, kuten resurssien keräilyä, oman tukikohdan rakentamista sekä sivutehtäviä, muttei mikään puuhista tunnu niin mielekkäältä, että niiden parissa viihtyisi hetkeä kauempaa.
Peli tarjoaa taattua Dragon Quest -laatua, ja pelisarjan fanit ovatkin kuin kotonaan tämän spin-offin parissa. Pohtimista aiheuttaa hinta, joka on myyntipaikasta riippuen noin 60 euroa. En ole täysin varma, onko mielekästä sisältöä tuota summaa vastaavaa määrää.
Draconiassa seikkaileminen jättää kuitenkin jälkeensä iloisen fiiliksen, ja se jos mikä on pelaamisessa tärkeintä.
DRAGON QUEST TRASURES
”Söpöyttä uhkuva Dragon Quest Treasures tarjoaa koukuttavaa aarteenetsintää ja kevyttä roolipelaamista perheen nuorimmille.”
