Arvostelu: Expeditions: Viking on erilainen roolipeli, joka vie hermot ja sydämen

Tekijä: Logic Artists
Julkaisija: Logic Artists
Testattu: Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt keskusmuistia, GeForce GTX 1080
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows 7 tai uudempi, Intel Core 2 Quad Q9400 -prosessori, 4 Gt muistia, DirectX 11 -näytönohjain
Pelaajia: 1
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Expeditions: Viking on kaikkea muuta kuin tyypillinen roolipeli.

Uutuuspelin sankari on nuori viikinki, joka isänsä kuoltua perii koko klaaninsa johdon. Valtaistuin ei ole kovin vakaa, sillä pyrkyreitä riittää. Moni voimakkaampi suku ottaisi mielellään klaanin alaisuuteensa, ja isän mystinen kuolema läntisellä saarivaltiollakin herättää kysymyksiä.

Edessä on kinkkinen seikkailu, jonka aikana pitäisi haalia liittolaisia, luovia viikinkipolitiikan karikkoisilla vesillä, ryöstellä ja riehua sekä tietenkin myös pitää persuksensa valtaistuimella.

Kiinnostava lähtökohta, mutta valitettavasti myös ongelmia riittää.

Isänsä poika

Expeditions: Conquistadorsin tavoin myös Expeditions: Viking on yhdistelmä King of Dragon Pass -tyylistä kevyttä valtakunnanhallintaa, sekä perinteisempää roolipeliä. Pelaaja saa johdettavakseen viikinkiklaanin, jolla ei mene kovin hyvin. Pitkään hallinnut edellinen herttua oli kiinnostuneempi ryöstelemään Tanskan rannikkoa ja meren takana sijaitsevaa rikasta Englannin saarta, kuin pitämään huolta alamaisistaan. Niinpä asiat ovat rempallaan ja pyrkyrit odottelevat rajan takana sopivaa tilaisuutta.

Tilaisuus tulee, kun herttua kuolee tuhoisalla ryöstöretkellä.

Vain muutama haavoittunut soturi palaa kotiin uutiset mukanaan, ja valta päätyy herttuan nuoremmalle pojalle. Tästä alkaa hirmuinen valtataistelu: nuorella herttualla on vain vuosi aikaa etsiä liittolaisia ja rikkauksia, joilla pönkittää asemaansa ja klaaninsa puolustuksia ennen kuin vihamiehet viikinkilakia hyödyntäen jyräävät koko porukan alleen.

Käytännössä Viking on roolipeli, jossa on mukana valtakunnanhallintaa. Pelaaja haalii mukaansa kymmenisen luotettavaa soturia joko pelin valmiista hahmoista tai itse niitä luomalla, ja sitten lähtee tekemään jos jonkinlaisia tehtäviä. Valinnat ja onnistumiset vaikuttavat paitsi seuralaisten mielialaan, myös koko klaanin tulevaisuuteen. Jos onnistuu vaikka solmimaan tuottoisan kauppasopimuksen piktien kanssa, se tietenkin nostaa koko klaanin asemaa.

Valinnat ovat kinkkisiä, eikä niihin usein ole mitään ilmiselviä vastauksia.

Mitä tehdä, kun kaksi kännistä nuorta soturia pistää ranttaliksi ja yrittää murhata nuoren herttuan tämän isän hautajaisissa? Lain mukaan herttualla olisi oikeus tappaa tai karkoittaa koko perseilijöiden suku – naisia ja lapsia myöten – jos niin haluaa. Uskaltaako entisille pettureille antaa armoa, vai olisiko varmempaa pistää kaikki paskaksi ja palamaan?

Valitsi mitä valitsi, seurauksia on tulossa.

Muutaman tunnin mittaisen tutoriaalin jälkeen pelaajan tie vie Englantiin, jossa edessä on vielä kinkkisempää menoa. Pelaajan omat tavoitteet voivat olla monenlaisia, mutta seuraajilla on omat persoonallisuutensa. Valtaosa todennäköisesti odottaa ryöstämistä ja riehumista, joten esimerkiksi poliittisten kuvioiden virittely tai liittojen solmiminen paikallisten kanssa ei miellytä kaikkia.

Seuraajien persoonallisuuksiin ei voi vaikuttaa itse mitenkään, ja on harvinaisen rasittavaa kun kamalalla vaivalla koulutettu ja varustettu luottomies päättää vetäistä itkupotkuraivarit ja häipyä kuvioista, koska pelaaja ei halunnutkaan polttaa kokonaista kylää maan tasalle. Ärsyttävää.

Ongelmat eivät suinkaan rajoitu tähän.

Taistelua koko rahan edestä

Koska Expeditions: Viking on roolipeli ja vieläpä roolipeli, joka sijoittuu väkivaltaiseen aikaan historiassamme, se sisältää runsaasti väkivaltaa ja taistelua. Taistelu on pääosin mukavaa puuhaa. Heksapohjainen taistelusysteemi sisältää paljon vaadittavia juttuja: voitto hoidetaan taktikoimalla, sotureilla on hahmoluokasta ja kykypisteiden sijoittelusta riippuen käytössään jos jonkinlaisia työkaluja ja syvyyttä tuntuu riittävän.

Expeditions: Viking on myös mukavan vapaa. Ketään ei ole varsinaisesti sidottu mihinkään, joten jos haluaa opettaa miekalla ja kilvellä varustetulle soturilleen noituutta tai antaa tälle kakkosaseeksi jousipyssyn, se onnistuu mainiosti. Seuraajien joukossa kulkee myös paljon enemmän porukkaa kuin kerralla saa mukaansa taktisiin osioihin, joten valinnanvapautta on tälläkin alueella. Itse tosin kiinnyin nopeasti omaan vakioviisikkooni, jolla oli selvästi paremmat varusteet kuin muulla roskasakilla, joten pienoisena noidankehänä luottoporukka sitten sai myös paljon vastuuta ja sitä kautta enemmän loottia.

Ihan positiivisesti Expeditions: Viking ei sen kummemmin erottele miehiä ja naisia toisistaan, vaan kaikki pystyvät kaikkeen. Tarinassa toki otetaan asioihin kantaa, kun nuoren keihäsnaisen äiti ei esimerkiksi halua, että tytär lähtisi ryöstöretkelle meren taakse, vaan jäisi turvaan kotiin.

Valitettavasti niin paljon kuin taistelussa onkin hyvää, siinä on myös paljon ongelmia, jotka vesittävät nautintoa melkoisesti. Monet ongelmista ovat sellaisia, että ne ovat ihan realistisesti korjattavissa päivitysten avulla, joten tilanne voi parantua. Nyt taistelu kuitenkin tökkii.

Ongelmia riittää käytettävyydessä, tekoälyssä ja monissa muissa osa-alueissa.

Kun taistelu on näin taktista ja painottaa oikeaa sijoittumista, vuorojen suorittamista tietyssä järjestyksessä ja maaston käyttöä fiksusti, olisi ihan kiva, jos nämä osa-alueet toimisivat. Nyt kuitenkin reitinhaku voi ihan hyvin päättää kuljettaa paikkaa vaihtavan soturin nuotion läpi tai suoraan vihollisen vierestä (jolloin tämä saa ilmaisen iskun). Tynnyririvin taakse suojautunut jousimies ei itse näe ampua 10 heksan päässä seisovaa vihollista, mutta on kyllä itse ihan hyvin ammuttavissa.

Taistelulla on usein kovia seurauksia, sillä kun joku tuupertuu taistelussa, seurauksena voi olla hyvin pitkäikäisiä vammoja, joiden seurauksia saa parannella urakalla tai kärsiä nahoissaan taistelusta toiseen.

Expeditions: Vikingissä on mukana myös paljon bugeja ja outouksia.

Joskus vihollisten soturit saavat vedellä putkeen usean vuoron verran toimintoja, yöllä taisteleminen lamauttaa pelaajan ryhmän miltei täysin mutta ei vaikuta mitenkään vihollisiin ja niin edelleen. Monet kyvyt kaipaisivat myös pahasti tasapainotusta. Kun esimerkiksi kämäinen susi voi vuorosta toiseen luotettavasti kaataa sotureita maahan ja näin pakottaa pelaajan vain katselemaan passiivisesti vierestä kun susilauma syö hitaasti avuttomat viikingit kitoihinsa, jossain on ehkä menty metsään.

Myös käytettävyys kaipaisi parantelua. Ryhmäänsä ei saa mitenkään ennakkoon sijoitella muodostelmiin tai edes määrätä, että jousimiehet voisivat vaikka seistä takarivissä. Useimmissa taisteluissa viholliset saavat ensimmäisen vuoron, ja täten useimmissa taisteluissa jousimiehet purevat pölyä ensimmäisellä vuorolla.

Valitettavaa riittäisi enemmänkin, mutta tiivistetään asian ydin näin: jos noin puolet ajasta Expeditions: Vikingin taistelu on kiehtovaa, hauskaa ja positiivisella tavalla haastavaa, sen loppupuoliskon se on ärsyttävää, turhauttavaa ja rasittavaa paskaa, jossa kirosanat ja hämmentyneet hetket seuraavat toisiaan.

Päivityksiä odotellessa.

Hyvin ristiriitainen paketti

Expeditions: Vikingissä on paljon hyvää, alkaen ihan perusideasta.

Viikinkiseikkailu vahvoilla valinnoilla ja niiden seurauksilla on tosi hieno ja kiehtova peli-idea. Kehitystiimi on myös uskaltanut olla sopivan brutaali, joten meno on aika tylyä ja ajan hengelle uskottavaa. Tehtävät ja juoni vievät usein mukanaan, varsinkin kun suuret valinnat ulottuvat siinäkin aika pitkälle. Englannissa saa esimerkiksi valita aika vapaasti, miten asioitaan hoitaa ja kenen kanssa hakee liittoutumia. Näin voisi kuvitella, että uusintapeluukierroksille jäisi todella paljon sisältöä nähtäväksi.

Valitettavasti tuntuu myös siltä, että Expeditions: Viking on nyt suunnilleen betakunnossa. Se kaipaisi vielä paljon tuunausta, kiillotusta ja bugien korjailua, jotta homma toimisi järkevästi. Nyt pelistä nauttimiseksi vaaditaan pitkää pinnaa ja kykyä kestää paljon ärsytystä, tai muuten homma tyssää alkumetreille.

Minulta loppui kärsivällisyys suoraan sanoen jo hyvissä ajoin ennen loppua, mutta samalla jäi myös halu palata pelin pariin kunhan muutamat päivitykset ovat ehkä hioneet niitä pahimpia ongelmakohtia sileämmiksi.