Uusimmat

Arvostelu: Fallout 76 on ruma peli, joka tekee monta asiaa väärin – ainakin vielä nyt

22.11.2018 11:50 Joonas Pikkarainen

Bethesda tuo Fallout-pelisarjansa ensimmäistä kertaa moninpelattavaan muotoon. Valitettavasti lähestymistapa on väärä, pelimoottori antiikkinen ja julkaisu ennenaikainen.


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Bethesda Game Studios / Julkaisija: Bethesda Softworks / Saatavilla: PC, PlayStation 4 &  Xbox One / Testattu: PC / Pelaajia: 1-24 / Ikäraja: 18 / Peliä pelattu arvostelua varten: 50+ tuntia


Sota ei koskaan muutu. Reilu kaksi vuosikymmentä vanha roolipelisarja Fallout käynnistää tuoreimman osansa, Fallout 76:n, ikonisilla sanoilla ja vaikka sota itsessään ei ole muuttunut, kaikki muu on. Tuttu postapokalyptinen maailma ei nimittäin ole enää vain henkilökohtainen hiekkalaatikko, vaan leikkipaikan keltakakut jaetaan tällä erää kaikkien muiden kanssa. Mutta onneksi tilaa on riittävästi.

Fallout 76 on siis ensimmäistä kertaa pelisarjan historiassa täysiverinen moninpeli, jota ei voi edes pelata – ainakaan julkaisuhetkellä – täysin yksin. Länsi-Virginiaan sijoittuvaa pelialuetta voi toki tutkia halutessaan soolona, mutta samaa serveriä kansoittavat kymmenkunta muuta pelaajaa, joihin saattaa törmätä omien seikkailujensa aikana. Puhtaasta roolipelielämyksestä onkin siirrytty studion omin sanoin likemmäksi kevyttä selviytymiskokemusta, mutta todellisuudessa kyse on vain rankasti karsitusta Fallout 4:stä.

Bethesda ei ole nimittäin lähtenyt muokkaamaan tuttua pohjaa sen enempää selviytymisgenrelle sopivammaksi, vaan lähinnä poistanut pelisarjalle ominaiset npc:t kokonaan ja jättänyt muutokset siihen.

Fallout 76:n ydin rakentuu täysin tukikohdan rakentelun, resurssien keräilyn ja pelimaailmassa samoilun ympärille. Toisin sanoen juuri selviytymisgenren peruspilareiden varaan. Mukana on tosin ihan kunnollinen juoni sekä liuta sivutehtäviä, jotka avaavat tarkemmin alueen tapahtumia ja opastavat pelin syvempien mekaniikkojen pariin. Dialogien sijaan kannattaa varautua kuitenkin pitkiin monologeihin ja näyttöpäätteisiin, sillä elävien puuttuessa juonta edistetään täysin kuolleiden jättämillä ääninauhoilla ja viesteillä.

Nämä ovat lisäksi lähes ainoa keino saada tarinallista sisältöä muutoin hyvin autioksi jäävään pelimaailmaan. Tekstit ja ääninauhat ovat onneksi varsin laadukkaita ja mielenkiintoisia, mikä toisaalta lisää vain harmitusta tekijöiden päätöksestä jättää peli kansoittamatta. Tämä vahvistuu eritoten alueilla, joista ei löydy minkäänlaista luettavaa – ja näitä on valitettavan paljon. Ilman kerronnallisia lisävirikkeitä mestat muuttuvat helposti pikaisesti ohitettaviksi kulisseiksi, jotka eivät tarjoa kuin samoja lamppuja, tupakka-askeja ja muovikuppeja resursseiksi kuin pelin joka ikinen muukin paikka.

Mistä päästäänkin siihen pelin varsinaiseen looppiin. Jokainen mukaan noukittu kilke, ase ja kasvi ovat Fallout 76:ssa otollista rakennusmateriaalia, jolla kasataan esimerkiksi omaa liikuteltavaa tukikohtaa isommaksi tai parannellaan haarniskaa kestävämmäksi. Puretut varusteet kasvattavat omaa osaamisrepertuaaria, minkä lisäksi pohjapiirroksia voi ostella alueen eri robottikauppiailta. Erilaista kerättävää ja opeteltavaa on sadoittain, joten tekeminen ei varmasti lopu kesken.

Valitettavasti Fallout 76 ei ole kuitenkaan rakennettu tätä varten.

Jo Fallout 4 osoitti, mitä tukikohdan rakentelu ja pelaajan oma kleptomania saavat pahimmillaan aikaiseksi, kun taskut pursuivat krääsästä jo ensimmäisen rakennuksen jälkeen. Koska Fallout 76 keskittyy vain ja ainoastaan tämän ympärille, ongelma on moninkertaisesti pahempi. Eikä asiaa auta se, että varastotila oli testipelaamisen aikana aivan naurettavan pieni ja täyttyy jo ensimmäisten tuntien aikana.

(Bethesda on jo luvannut korjata ongelman tulevissa päivityksissä)

Siinä missä useimmat selviytymispelit pyörivät noin kourallisen resurssin ympärillä ja useimmiten niistäkin vaaditaan yhteen esineeseen vain muutamaa, Fallouteissa näiden määrä lasketaan lähemmäksi sadoissa ja vastaavasti tavaroihin menee neljästä kuuteen eri resurssia. Kun varastoon ei sovi ensimmäisten tuntien jälkeen enää yhtään mitään, ei vihollisilta tippuvia aseita tarvitse edes katsella alun jälkeen. Ellei sitten halua madella tuskallisen hitaasti ylikuorman vuoksi ja menettää oikeuden pikamatkustukseen.

Niin, mainitsinkos jo muuten, että Fallout 76:ssa on noin neljä kertaa isompi kartta kuin Fallout 4:ssä?

Vaihtoehtona on tietty jättää koko resurssipyörittely toisille ja keskittyä muihin aktiviteetteihin, mutta kun käytännössä koko peli rakentuu juuri lootin ympärille, ei ratkaisua voi pitää järin mielekkäänä.

Painorajoitteet eivät edes jää pelkästään pelilliseksi riesaksi, vaan niiden vaikutus näkyy myös omassa hahmonkehityksessä. Fallout 76 muuttaa tutun järjestelmän korttipohjaiseksi. Hahmon ominaisuudet ovat edelleen sidottu SPECIAL-arvoihin, joita nostetaan tasojen myötä aina yhdellä pisteellä. Näiden lisäksi pelaaja saa valita itselleen yhden perk-kortin, joilla on niin ikään oma pistearvo. Esimerkiksi neljän karismalla voit käyttää yhteensä neljän pisteen edestä karisman alaisuudessa olevia perkejä, joten sinulla voi olla vaikka neljä kappaletta yhden pojon arvoisia kortteja tai yksi neljän pisteen arvoinen tehokkaampi kortti käytössä. Näitä voi vaihdella vapaasti lennosta.

Kunkin SPECIAL-arvon kyvyt ovat lisäksi uniikkeja. Esimerkiksi älykkyyden alaisuudessa ovat kaikki väsäämiseen, hakkerointiin sekä energia-aseisiin liittyvät perkit, kun taas karisma keskittyy pääsääntöisesti avittamaan pelaajien välistä yhteistyötä. Arvaatko mitä löytyy voiman takaa? Luonnollisesti lähitaisteluun liittyvien kykyjen lisäksi sinne on sullottu kaikki varusteiden painoja pienentävät kortit, jotka ovat käytännössä pakollisia, jos haluat juosta useamman kuin yhden aseen kanssa. Ja koska kortteja ei voi olla kerralla voimassa kuin vain tietty määrä, valinnanvaraa ei juuri ole.

Ongelmaahan ei tietenkään olisi, jos varastotilaa olisi riittävästi ja kaiken ylimääräisen voisi jättää aina huoletta talteen. Tällöin myös kykyjärjestelmä toimisi niin kuin sen kuuluisikin, sillä muutoin uudistunut hahmonkehitys on oikeastaan varsin toimiva systeemi. Valitettavasti sitä ei vain pelin nykymuodossa pääse testaamaan kunnolla.

Fallout 76:n nykymuoto jää tosin jo lähikuukausien aikana historiaan, sillä monen muun viimeaikaisen pelin lailla kyseessä on palvelumallin peli, jota on tarkoitus kehittää ja tukea vuosien saatossa. Bethesda onkin jo luvannut liudan kaivattuja parannuksia tulevissa päivityksissä, minkä lisäksi peliin tuodaan lisää sisältöä yksittäisistä vaateparsista uusiin pelialueisiin. Jälkimmäisiä ei nyt ole suoranaisesti vielä julkistettu, mutta pelimaailmasta löytyy lukuisia lukittuja alueita – kuten uusia holveja – jotka todennäköisesti avataan pelattavaksi vasta ajan saatossa.

Eivätkä raid-luolatkaan (vai -holvit?) nyt aivan poissuljettu vaihtoehto ole, kun otetaan huomioon yhtiön historia Elder Scrolls Onlinen parissa.

Aivan kaikkea päivityksillä ei voi kuitenkaan korjata, ja yksi niistä on pelin ikääntynyt moottori. Fallout 76:n maailma on kieltämättä laaja, mutta kauniiksi sitä ei voi enää kyllä väittää. Toki ydintuhon odottaakin tekevän rumaa jälkeä maisemille, mutta tässä tapauksessa kyse on lähinnä rosoisista tekstuureista ja muutoin varsin aneemisesta ilmeestä. Eritoten viimeaikaisten suurpelien rinnalla Fallout 76 näyttää menneen ajan reliikiltä.

Eikä ikäloppu pelimoottori jää pelkästään kehnoon visuaalisuuteen. Bethesdan Falloutit eivät ole koskaan olleet mitään pelattavuuden riemunhuutoja, mutta aiemmissa tuotoksissa tätä puolta ovat lieventäneet hyvä käsikirjoitus, elävähkö pelimaailma ja mielenkiintoiset sivuhahmot – eli kaikki ne, jotka Fallout 76:sta on revitty pois. Valtaosa peliajasta kuluukin taistellessa, joka on kaikin puolin kankeaa, epätarkkaa ja ei järin nautinnollista. Eikä tätä voida korjata päivityksillä.

Enkä edes jaksa aloittaa bugeista…

Ja jos ihmettelet, miksi en ole maininnut juuri sanallakaan pelin moninpeliä, niin se johtuu siitä, etten reilun 50 tunnin aikana kohdannut muita pelaajia kuin korkeintaan viisi kertaa. Ja tällöinkin kävelimme lähinnä toistemme ohi vaihtamatta sanaakaan. Maailma on niin valtava ja serverin pelaajamäärät niin pienet, ettei toisia pelaajia kohtaa kuin varta vasten heitä jahtaamalla.

Eikä yhteiseen pelaamiseen ole oikeastaan edes mitään syytä, vaikka kavereiden kanssa nyt mieluusti jauhaa jonninjoutavia samalla kun pelaa.

Viholliset kaatuvat tietty nopeammin porukassa, mutta muutoin kanssakäyminen on oikeastaan rajattu vain vaihtokauppaan. Yhdessä pelaaminen on jopa asteen rasittavampaa kuin sooloilu, sillä esimerkiksi tehtävien kaikki yksittäiset vaiheet täytyy jokaisen pelaajat suorittaa itse sen sijaan, että tiimin yksi jäsen voisi hoitaa asiat kaikkien puolesta. Ja vastaavasti kärsivällisyyttä tarvitaan runsaasti, jos kukin meinaa lukea kaikki tekstinpätkät lävitse vuorollaan – koska tietokoneilla ei voi esimerkiksi olla kuin yksi henkilö kerrallaan.

Ainoa poikkeus on toki loppupään sisällöksi tarkoitetut ydinpommit, joilla avataan pelin haastavimmat alueet. Nämäkin voi tosin käynnistää helposti yksin ja jossain määrin jopa viimeistellä itsekseen, sillä väitetystä harvinaisuuksista huolimatta tarvittavia koodiavaimia tippuu taskuun lähes jatkuvalla tahdilla. Ydinalueen varsinaiset viholliset vaativat hieman enemmän tulivoimaa kuin yhdellä henkilöllä on välttämättä tarjota, mutta laskeuma-alue houkuttelee kyllä serverin kaikki kyvykkäät paikalle paremman lootin toivossa.

Fallout 76 on lopulta hyvin outo ja keskeneräinen sekasikiö, joka saattaa mutatoitua tulevaisuudessa joksikin täysin toisenlaiseksi ilmestykseksi. Juuri nyt se on kuitenkin liian tylsä, autio ja sisällötön niin yksin- kuin moninpelattavaksi, että se jaksaisi kiinnostaa muita kuin kaikkein maanisimpia kleptomaaneja. (Lue: Fallout 4:n rakennuspuoleen rakastuneita).

FALLOUT 76

”Fallout 76 aukaisi holvinsa aivan liian varhain.”

Muropaketin uusimmat