Arvostelu: Uuvuttavan laaja Far Cry 5 olisi viiden tähden räiskintäpeli, jos sen tarinassa olisi enemmän ytyä

03.04.2018 19:00 | Tuukka Hämäläinen | 1

Ubisoftin jättipeli Far Cry 5 on äärimmäisen viihdyttävä, rikas ja kaunis toimintapeli, jonka parissa viihtyy sujuvasti tuntikausia. Ikävä vain, että tarina ei lunasta lupauksiaan, vaikka koko peli lepää viime kädessä sen varassa.


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Ubisoft Montreal & Ubisoft Toronto / Julkaisija: Ubisoft / Pääkehittäjä(t): Dan Hay, Patrik Methe / Saatavilla: PlayStation 4 , Xbox One & PC / Testattu: PlayStation 4 Pro / Pelaajia: 1 (kahden pelaaja co-op verkossa, moninpeli Arcade-moodissa) / Ikäraja: K18 / Peliä pelattu arvostelua varten: yli 26 tuntia


Far Cry 5 on varmasti yksi vuoden 2018 suurimpia ja odotetuimpia pelijulkaisuja, ja viikko sitten se näki viimeinkin päivänvalon. Suositun Far Cry -sarjan kaikkiaan jo 12. peli – ja viides pääpeli – vie pelaajan ensimmäistä kertaa Yhdysvaltain maaperälle, Montanan osavaltioon, kamppailemaan väkivaltaista maailmanlopunkulttia vastaan.

Odotukset Far Cry 5:ttä kohtaan olivat korkealla, ja lopputulos onnistuukin pääasiassa täyttämään pelaajan toiveet.

Ubisoftin hittipeli tarjoilee massiivisen ja viihdyttävän open world -kokemuksen, jota vaivaavat vain muutamat bugit ja lievä itsensä toistaminen. Pelin kehnoimmaksi osaksi paljastuu yllättäen lupaava ja kutkuttavan tulenarka tarina, joka päätyy lopulta haaskaamaan potentiaalinsa.

Taistelu kultisteja vastaan

Far Cry 5 sijoittuu Hope Countyn piirikuntaan, jota pitää otteessaan tuhoisa Eden’s Gaten kultti. Peli käynnistyy, kun pelaajan ohjastama apulaissheriffi on menossa paikallisten poliisivoimien kanssa pidättämään kulttijohtaja Joseph Seediä epäiltynä kidnappaamisesta. Pidätystilanne menee kuitenkin täysin poskelleen, kaikki pelihahmon kumppanit vangitaan, ja yhteenoton vuoksi kultin jäsenet katsovat odottamansa ”romahduksen” alkaneen.

Tästä se riemu vasta repeääkin.

Far Cry 5:n ensimmäinen pelitunti on lineaarinen ja vahvasti tarinavetoinen, mutta tämän jälkeen eteneminen vapautuu täysin. Pelaaja on tuppisuisen hahmonsa saappaissa vapaa etenemään miten haluaa, tekemään mitä haluaa. Tavoitteena on nostattaa vastarintaa Eden’s Gatea vastaan, ja näin tekemällä pääsee etenemään päätarinan tehtävissä.

Laaja pelimaailma on jaettu kolmeen alueeseen, joita hallitsevat Joseph Seedin perheenjäsenet: militantti armeijajohtaja Jacob Seed hallitsee pohjoisen vuoristoista aluetta, häiriintynyt saarnamies John Seed puolestaan lännen maanviljelysalueita, ja petollinen Faith Seed koukuttaa seuraajia hallusinogeenisilla huumeillaan itäisellä alueella.

Kullakin alueella on oma Resistance-mittarinsa, jota täyttämällä päätyy kohtaamaan johtajat muutamaan kertaan ja lopulta taistelemaan heitä vastaan omissa boss-taisteluissaan. Kun kaikki kolme on peitottu, jäljellä on enää itse kulttijohtajan kohtaaminen.

Pelialueet poikkeavat toisistaan selkeästi, mutta pääpiirteiltään pelaaminen on samanlaista kaikkialla. Tarjolla on tarinallisempia tehtäviä sekä monenlaisia sivuhommia, jotka vaihtelevat hyödyllisiä tarvikkeita sisältävien Prepper Stashien etsimisestä aina kalastamiseen, NPC-hahmojen auttamiseen ja hauskojen stunttiajojen läpäisemiseen.

Melkein kaikki tarjolla olevat puuhat täyttävät Resistance-mittaria, eikä sen täyttämiseen kullakin alueella tarvitse läpäistä kuin osa tehtävistä. Valinnanvapautta siis riittää.

Sisältöä löytyy runsaasti myös varusteiden ja hahmonkehityksen kautta. Aseita voi ostaa ja tuunata mieleisikseen, ja erilaisia ajoneuvoja voi ostaa ja tilata käyttöönsä tälle varatuilla asemilla. Ostot onnistuvat pelinsisäisellä valuutalla, ja vaikka Far Cry 5:ssä on myös mikromaksujärjestelmä, ei sillä näytä olevan muuta virkaa kuin etenemisen nopeuttaminen. Aseiden ja varusteiden avaaminen ei myöskään vaadi varsinaista grindaamista.

Hahmoa taas kehitetään Perk-pisteillä, joita saa esimerkiksi erilaisista haasteita sekä pelimaailmasta löytyviä Perk Magazineja keräämällä. Pisteillä voi lunastaa kykyjä, varusteita ja uusia ominaisuuksia. Esimerkiksi laskuvarjo ja erinomaisen kätevä liitopuku, ylimääräiset asepaikat, sekä kestävyyttä parantavat Health Boostit ovat todella hyödyllisiä, jopa välttämättömiä hankintoja.

Vapaata taistelua, yksin tai yhdessä

Far Cry 5 on perhanan kaunis peli. Montanan villi luonto on toteutettu erittäin näyttävästi, ja dynaamiset HUD-elementit takaavat, että ruudulla ei ole koskaan mitään ylimääräistä: aseen tiedot, tehtävämerkit ja muut tällaiset katoavat aina silloin kun niitä ei tarvita tai käytetä. Pelimaailmasta voi siis nauttia täysin siemauksin.

Visuaalisesti upeimpia ovatkin hetket, joina pelaaja taivaltaa vuoristoisessa maisemassa ja erinomainen piirtoetäisyys paljastaa näkymän kauas horisonttiin asti. Jotkin yksityiskohdat eivät aina realistisen tasolle yllä, mutta Far Cryn tapaisessa valtavassa pelissä sen antaa helposti anteeksi.

Erinomainen lisä peliin on kahden pelaajan co-op, joka onnistuu verkon välityksellä. Ensimmäistä pelituntia lukuun ottamatta koko pelin voi pelata co-opissa, josta molemmat pelaajat hyötyvät rahan, varusteiden ja Perk-pisteiden muodossa, mutta edistys tehtävissä ja tarinassa jää hostina toimivalle pelaajalle.

Testimme perusteella co-op toimii erinomaisesti ja kaksinpeli tuo Far Cry 5:een kokonaan uuden ulottuvuuden.

Tehtävien suorittaminen yhdessä sujuu jouhevasti ja hankalammista yhteenotoista myös selviää helpommin. Pelaajat eivät tosin voi liikkua kauhean kauas toisistaan, ja matchmakingin puuttuminen tarkoittaa, että peliseura täytyy etsiä erikseen tuttavapiiristä tai verkosta.

Todellisen kaverin ohella tarjolla on myös liuta NPC-hahmoja, jotka voi pyytää tuekseen Guns for Hire -järjestelmän avulla. Tämä onkin yksi pelin parhaita ominaisuuksia, ja yhdeksän nimikoitua hahmoa (joista kolme on eläimiä) kannattaa ehdottomasti avata tehtäviä suorittamalla. Etenkin tankkina toimiva karhu Cheeseburger, tarkka-ampuja Grace Armstrong ja jousi-ihme Jess Black ovat todella hyödyllisiä apureita.

Lupaava tarina on pettymys

Far Cry 5:n tarina herätti etukäteen kiinnostuksen ja Yhdysvalloissa jopa jonkinmoista vastustusta. Pelin ajateltiin (tai pelättiin) kommentoivan kiihkouskovaisuutta ja äärioikeistolaista ideologiaa, mikä olisi voinut olla etenkin rapakon takana tulenarka aihepiiri. Pelin kehitys kuitenkin aloitettiin jo vuosia sitten, eikä sitä kehittäjien mukaan ole tarkoitettu kommentoimaan ajankohtaisia tapahtumia, vaan äärimmäisiä ideologioita ylipäätään.

Alku vaikutti lupaavalta, mutta Far Cry 5:n esimerkiksi uskonnollisuutta, aseenkanto-oikeutta, survivalismia ja poliittisia ideologioita koskettava tarina lässähtääkin lopulta aika mitäänsanomattomaksi.

Tekijät ovat varoneet astumasta kenenkään varpaille, ja lopputuloksena peli vaikuttaa käsittelevän tosimaailmasta tuttuja ilmiöitä sanomatta niistä oikein mitään tai tarjoamatta kiinnostavaa näkökulmaa aiheisiin. Dialogi sisältää viittauksia, joiden voi tulkita kommentoivan esimerkiksi Donald Trumpin hallintoa ja suunniteltua muuria Meksikon rajalle, mutta minkäänlainen todellinen kannanotto jää rivien väliin. Tulee mieleen, ettei kehittäjillä ehkä ollut mitään sanottavaa.

Pelin kansainvälisissä kritiikeissä (kts. Polygon) on myös jo huomautettu, että Eden’s Gaten kulttia vastaan käyvä vastarintaliike näyttäytyy pelissä melkein yhtä väkivaltaisena ja äärimmäisenä kuin itse kultti – vapauden nimissä, tietenkin.

Lisäksi kulttiin värvätään väkeä fiktiivisellä Bliss-huumeella, mikä on tylsä ratkaisu, ja toimii köyhänä oikeutuksena kultistien silmittömällä lahtaamiselle. Esimerkiksi Grand Theft Auto -pelien tapa kuvata Yhdysvaltoja satiirisesti ja provosoivasti on paljon parempi ratkaisu kuin Far Cry 5:n puolueettomuuteen pyrkivä, hajuton ja mauton tarinamaailma.

Tarinan puitteet ovat siis lahot, mutta pelistä löytyy silti väkeviä kohtauksia ja jopa hyvää, videopeliksi yllättävän hienovaraista näyttelijätyötä. Siksi onkin niin valitettavaa, ettei tarinasta irtoa kunnon konfliktia tai mitään pureskeltavaa. Ja enempää spoilimatta täytyy todeta, että pelin kaksi vaihtoehtoista loppuratkaisua jakavat varmasti molemmat mielipiteitä.

Bugeja, toistoa ja köykäinen Arcade-moodi

Vaikka Far Cry 5 tarjoaa valtavasti tekemistä, vaivaa peliä silti lievä itsensä toistaminen.

Isommista tehtävistä löytyy vaihtelua, mutta sivutehtävät ovat turhan usein keskenään samanlaisia ja etenkin tukikohtien tyhjentäminen muuttuu nopeasti tylsäksi. Onneksi kaikkea ei tosiaan ole pakko tehdä, muuten tämä alkaisi pian ärsyttää. Vaihtelua voi myös luoda itse erilaisia strategioita, varusteita ja apureita hyödyntämällä.

Pelibugit aiheuttavat myös aika ajoin ongelmia. Valtaosa bugeista on vain huvittavia, mutta sattuupa välillä sitäkin, että tehtävä menee pieleen siksi että liitää laskuvarjolla maankamaran läpi tai siksi että peli ei vain rekisteröi tehtävää suoritetuksi. Kerran myös läpäisin tehtävän täysin selittämättömästi, kun puolet jahtaamastani rekasta katosi ja puolet jähmettyi ilmaan.

Bugien ja usein sattuvien kuolemien vuoksi on onnekasta, että pelin autosave-järjestelmä on hyvin armollinen. Kun tulee töpättyä omaa hölmöyttään tai pelin vuoksi, ei joudu aloittamaan uudelleen kovin kaukaa.

Bugien ohella muutamat pelisuunnittelun ratkaisut tekevät hallaa kokemukselle. Pelimaailmassa on esimerkiksi aivan liikaa vihollisia liikkeellä. Teitä pitkin voi edetä hädin tuskin kymmentä sekuntiakaan törmäämättä vihollisiin, ja koko ajan tuntuukin olevan joko tulitaistelussa tai pakenemassa sellaisesta. Tämä ei varsinaisesti tee pelistä haastavampaa, vaan ainoastaan ärsyttävämmän, eikä pelimaailman avoimuudesta pääse oikein nauttimaan. (Pian sitä oppiikin liitämään wingsuitillaan suoraan tehtäväpaikkoihin, jolloin pääsee paljon helpommalla.)

Far Cry 5 sisältää myös Far Cry Arcaden, joka tarjoaa lisämoodina karttaeditorin ja moninpelin. Reilun tunnin testailun perusteella Arcade kuitenkin motivoi todella kehnosti pidempään pelaamiseen. Ubisoftin valmiit tasot ja parhaat pelaajien luomukset ovat ihan hauskoja pikkukenttiä, mutta jäävät vain välipaloiksi – ja osa pelaajien tekeleistä on tietysti lähes pelikelvottomia.

Moninpeli puolestaan tarjoilee tiimipohjaista räiskintää, jonka aloituskynnys on jyrkkä ja asevalikoimat rajattuja. Arcadessa voi tasoja nousemalla ansaita rahaa ja Perk-pisteitä peruspelin puolelle, mutta muuten se ei oikein innosta pidempään pelisessioon. Karttaeditoria olen huono arvioimaan, mutta Arcade-tasojen grafiikat eivät kyllä yllä pääpelin tasolle.

Viimeinen tuomio

Kritiikeistä huolimatta Far Cry 5 on kaunis ja vetävä peli etenkin vapaan open world -räiskinnän ystäville. Se ei lunasta lupauksiaan tarinallisesti, mutta viihdyttää mukavasti niin yksin- kuin kaksinpelinäkin.

Vaikka pienet viat harmittavat, on vaikea moittia peliä, jonka pariin haluaa palata vielä sittenkin, kun on riehunut pelimaailmassa yli 25 tuntia. Monet pienet yksityiskohdat erinomaisesta soundtrackista lähtien – kattaen Dan Romerin sävellyksen sekä erinomaisen biisilistan – tekevät Far Cry 5:stä rikkaan pelikokemuksen. Vuoden pelin palkinnosta se tulee tuskin kuitenkaan kilpailemaan.

FAR CRY 5

4

”Far Cry 5 on erinomaista viihdettä, mutta lattea tarina ei saa puskettua peliä huipulle asti.”

Keskustelu

peli on ihan hyvä kun pelaa ilman mikkiä ja vaimo nukkuu, samoin kuin GRW, kun saa rauhassa mesota niin vielä parempia kummatkin kavereiden kesken, – siis pelit ;)

Muropaketin uusimmat