Uusimmat

Arvostelu: FlatOut 4: Total Insanity on peruskivaa romurallia, vaikka suomalainen sisu puuttuukin

30.03.2017 13:01 Jukka O. Kauppinen

FlaOut 4Tekijä: Kylotonn Racing Games
Julkaisija: Bigben
Testattu: Xbox One
Saatavilla: PlayStation 4, Xbox One
Pelaajia: 1, 2-8 (internetissä)
Arvostelija: Jukka O. Kauppinen

FlatOut-pelisarja oli pitkään suomalaisen peliteollisuuden tärkeimpiä kulmakiviä. Nykyään Flatout-sarja seilaa maailmalla eri kehittäjien käsissä, eikä jälki ole ollut kummoista. Yllättävintä uusimmassa Flatoutissa onkin se, ettei se ole kerta kaikkisen täydellisen kamala.

Bugbearin neljän FlatOut-pelin jälkeen sarja on päätynyt pahasti tuuliajoille. FlatOut Wii, FlatOut 3 ja FlatOut Stuntman olisivat täydellisen unohdettavia mitättömyyksiä, ellei FlatOut 3 olisi ollut niin ikimuistettavan kamala ja vuoden huonoin peli 2011. Nyt tekijätiimiä on sentään vaihdettu, ja sen huomaa hyvällä tapaa.

Umpipaskan kamaluuden sijaan FlatOut 4 on tasoa ”ihan ok”, ”ei täysin huono” ja ”pelaahan tätä”.

Yleensä tällaiset termit pudottaisivat pelin kuin pelin unohduksen mereen. Rakkaan FlatOutin kohdalla asia on kuitenkin monimutkaisempi. Viimeisestä kunnon isosta FlatOutista, eli Ultimate Carnagesta, on jo 10 vuotta, eikä vastaavaa kunnon rehevää romurallia ole sittemmin nähty. Ja kolmosen kauheus oli niin totaalista, että siihen verrattuna mikä tahansa on kuin paratiisin avautuvat portit.

Joten kun FlatOut 4 tarjoaa ihan toimivaa, jossain määrin Bugbearin romuralleihin verrattavaa ajohurvittelua, niin kyllä sillä jo pääsee pitkän matkaa plussalle.

FlaOut 4

Bugbearin lainailua

Ranskalaisen Kylotonn Games on tehnyt vuosien mittaan kaikenlaista pikkuhuttua, ja firman taannoiset WRC 5- ja WRC 6 -rallipelit olivat ihan ok rallisimulaatioita. Eivät erityisen hyviä, mutta kyllä niitä ajeli. Mikään autopelifirma Kylotonn ei silti ole, ja se näkyy myös FlatOut 4:ssä. Firmalla on jonkinlainen taju siitä mitä he ovat tekemässä, mutta tekniikka tai taito eivät riitä nappisuoritukseen.

Vanha FlatOut-fani kiinnittää huomiota erityisesti kahteen seikkaan. Bugbearin loiston päivinä firman tekniikkapääjehu oli todellinen vanhan koulun huippukooderi, demoskenevelho, joka osasi taikoa raudasta irti ihmesuorituksia. FlatOutien PC- ja konsoliversiot olivatkin aikaansa nähden älyttömän hienoja ja sulavia. Visuaalinen tykitys oli sitä luokkaa, että oksat pois. Toisekseen firmalla oli todella hyvä käsitys siitä mitä he olivat tekemässä. Tiimi oli huippukunnossa ja läjäsi pelejä, joissa kaikki oli kohdallaan. Romurallien ajosimulaatio oli makean nautittava puolirealismillaan, yksityiskohtiin kiinnitettiin huomiota ja ratasuunnittelu oli oivallista. Peleissä oli väkevä visio, jonka tuonti peliruuduille onnistui hienosti.

Kylotonnilta nämä tekniikka- ja design-taidot puuttuvat. Firmalla on ollut yritystä mutta ei näkemystä. Käytännössä FlatOut 4 yrittää vain kopioida Bugbearin FlatOuteja. Tällä konseptilla on kuitenkin päästy melko pitkälle. Peli toimii, uratilaa on kiva ajella ja raamit pysyvät kasassa.

FlaOut 4

Tietty pihalla oleminen näkyy etenkin peruskisailun kaveriksi väsätyissä pelitiloissa, jotka ovat suoraan sanoen mälsiä.

Räsynukke-olympialaiset ovat niin kamalat, että vihaksi pistää. Suljetuilla areenoilla ajettavat ”vain yksi ajaa ulos omilla renkaillaan” -taistelut on kopsittu suoraan PS1:n Destruction Derbystä ja entäs sitten se yksi ajotila, jossa FlatOut-kisaa väritetään aseilla? Niin kamalaa, ettei kirjoitetuksi saa!

Ja jos pelimaailmassa jaettaisiin Razzie-palkintoja, niin paskimman äänisuunnittelun palkinto menisi ehdottomasti FlatOut 4:lle. Kuka helvetin idiootti keksi, että laitetaanpa autoihin automaattisesti tööttäävä töötti, joka tykkää tööttäämisestä ihan liikaa, liian äänekkäästi ja liian ärsyttävästi?

FlaOut 4

Romurallia ja adamantiumia

Romurallin ainekset ovat sentään kasassa.

Kolmeen eri autoluokkaan sijoitettuja romuralleja voi ajaa 27 erilaisella autolla, joita voi virittää ajamalla tienattavalla rahalla. Kisoissa pärjäämisestä palkitaan extrahärpäkkeiden avaamisella. Peruskisaaminen on tosin sen verran perusrasittavaa, että uusia kisoja avautuu vain kun pelaaja sijoittuu yksinpeliurallaan 3-5 rallia koostuvien kisakausien top 3:een. Perseen alla on siten koko ajan pienoinen pakkopärjäämisen hätä, sillä jossain vaiheessahan sitä väkisinkin kypsyy samojen kisojen jauhamiseen uudestaan ja uudestaan kärkisijoitusta tavoitellessaan.

Ratojakin on numeraalisesti ihan kiva määrä: 20. Tosin todellisuudessa niitä on vain puolet tästä, sillä kutakin kenttää ajetaan molempiin suuntiin. Helppo mutta mielikuvitukseton tapa tuplata ratamäärä. Toimiihan se tiettyyn rajaan asti, mutta eipä tätä tarvitsee montaa iltaa hinkata kun radat muistaa turhankin ulkoa.

Kaikkein turhauttavin osa ajokokemusta on yhdistelmä alkeellista fysiikka- ja ajomallia sekä kehnoa ratasuunnittelua.

Bugbear-apinoinnissa ei ole ihan hoksattu sitä tyyliä ja taitoa, jolla oikeiden FlatOutien ratasuunnittelu hoidettiin tai millä idealla radoille ja niiden varsille aseteltiin ratataktiikoita muuttavia fysiikkaobjekteja. Ei tämä mitenkään maailman huonoiten nytkään toteutettu, mutta Kylotonn on luottanut enemmän fyssakaman määrään kuin järkeen. Nyt radoilla ja ratojen varsilla lentelee miljardisti noin puolen kilon painoisia objekteja, joilla ei ole visuaalista merkitystä kummempaa väliä. Kama ei ajoa hidasta tai siihen vaikuta.

FlaOut 4

Näkyvän, pomppivan ja lentelevän roinan sijaan ajamiseen vaikuttavat enemmänkin kaikki ne admintiumista ja unobtainumista rakennetut pikkuesteet, joita joka radalla on ihan liikaa, samoin kuin ihan vain kehnon ratasuunnittelun kukkasia. Kaikennäköisiä huomaamattomia tai varoittamattomia pikkuesteitä piisaa ihan liikaa, olit sitten ajamassa tiukasti sisäkurvia sladissa tai hurauttamassa hajoavan esteen läpi. Kyllä pääsee ärräpää, kun auto tyssää kuin seinään ilman mitään ennakointimahdollisuutta.

Fysiikkamalli on muutenkin aika alkeellinen, suorastaan 2D.

Autot pyörivät keskipisteensä ympäri, eivätkä edes yritä mallintaa realistista käyttäytymistä, edes semmoisessa hauskassa arcadehengessä. Kyllähän näillä ajelee, usein ihan tyytyväisestikin, mutta ”tein itse ja säästin” -fyssa aiheuttaa myös kaikenlaisia outoja sivuefektejä, joita odottaisi enemmänkin joltain GTA V:ltä. Lisäksi usein ottaa päähän se, että perskeles kun auto ei piittaa pätkääkään radalla olevista sadasta pikkuroinasta mutta ottaa kyllä upean ilmalennon pikkukivestä tai kuopasta, jota ei tasaiselta näyttävältä radalta edes nähnyt.

Ja vaikka ilmalennot ja kolarit ovatkin usein oikein komeita, niin eipä niillä mitään vaikutusta ole. Autojen ajotuntuma ei muutu pätkääkään, vaikka paikat olisivat miten lytyssä tahansa.

FlaOut 4

Välillä jopa viihdyttävä

Vikoja riittää, mutta ei niistä mikään pelintappajaongelma ole. Ajaminen on yleensä ihan jees, peli näyttää enimmäkseen kivalta ja kisaamisessa on positiivista fiilistä. Osa radoista näyttää oikein kivoilta, ja onhan se hienoa kun pikku rysäytyksen tuloksena ilma on sakeanaan laudankappaleita ja roinaa. Autot tottelevat ohjausta nätisti, ja tuntuma on kohdallaan. Suuremman osan ajasta melkein hymyilyttää. Ei tätä tarvitse väkisin tahkota, vaikka elämys ei maailman hauskinta ajoromurallia olekaan. Ja onhan se lähimmäksi aitoa FlatOutia yltävä esitys PS4:llä ja Xbox Onelle, ainakin niin kauan kuin FlatOut Ultimate Carnagesta ei ole vaikkapa Xbox Onelle sorvattua yhteensopivuusversiota.

FlatOut 4 ei suuremmin ihastuta millään mittarilla, ja hetkittäin vihastuttaa useammallakin. Mutta silti se onnistuu olemaan peli, joka parantaa suunnattomasti kolmosesta ja tarjoaa ihan viihdyttävää ajettavaa.

Silti, jos haluatte oikeaa FlatOut-elämystä, niin katsokaas PC-puolelle Steamiin. Vaikka Bugbearin oma Wreckfest-peli onkin juminut early accessin ikuisuusloppiin, niin se on moninpelinä valtavasti parempi ja hauskempi romurallielämys. Yksinpelikin löytyy, mutta uratilaa ei. Tässä mielessä FlatOut 4 ja Wreckfest jopa täydentävät toisiaan – nelosen moninpeli kun on ollut julkaisustaan lähtien pystyynkuollut, ellei ajosessiosta sovi etukäteen kaverien kanssa.

Jukka O. Kauppinen

Muropaketin uusimmat