Arvostelu: Pehmopornopeli Gal Gun 2 on hirveintä roskaa mitä PlayStation 4:lle on milloinkaan julkaistu

11.04.2018 20:00 | Ilari Hauhia

 

MOIKKA! Tässä sulle feromoneja ampuva laserpyssy. Tuolla ulkona odottaa tuhatpäinen joukko innokkaita, pikkuhousuissa juoksevia koulutyttöjä. Mee sinne ja ammu niitä vähän rakkaudella. Mut ei mitään hätää, ei niitä satu ja ei ne oo pahoja, ne on vaan vähä niinku demonien vallassa. Näin alkaa Gal Gun 2, joka on varmuudella yksi vuoden 2018 erikoisimmista pelijulkaisuista


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Inti Creates  / Julkaisija: Alchemist / Saatavilla: PC, PlayStation 4, PSVR / Testattu: PlayStation 4 / Pelaajia: 1 / Peliä pelattu arvostelua varten: neljä tuskaista tuntia


Gal Gun 2:n idea on, noh, jännittävä. Taivaalliselle AR Core -yritykselle työskentelevä vähäpukeinen enkeli lehahtaa pelaajan luokse ja antaa tälle lahjan: paketin, joka sisältää ”maailman seksikkäimmät virtuaalilasit” sekä laserpyssyä muistuttavan Pheromone Gunin.

Virtuaalilaseilla Gal Gun 2:n miespuolinen päähenkilö pystyy näkemään tämän koulun vallanneet pikkudemonit, jotka tekevät koulutytöistä hieman yli-innokkaita rakastajattaria. Pheromone Gun puolestaan ampuu nimensä mukaisesti feromoneja, joka saa yli-innokkaat rakastajattaret niin rakastavaisiksi, että nämä lamaantuvat ja pääsevät eroon demoneistaan. Pheromone Gunilla voi myös Ghostbuster-tyylisesti imuroida ilmassa leijuvat paholaiset pois tekemästä tuhmuuksia.

Hieno juttu, mikäs siinä, toteaa pelihahmo ja lataa feromonitykkinsä taisteluvalmiiksi. Sitten AR Core -enkeli johdattaa pelihahmon tämän ensimmäiseen tehtävään: rakastuttaa luokkaan ryntäävät koulutytöt.

Pelillisesti Gal Gun 2 on suoraan sanottuna aivan hirveää roskaa, mikä tuskin yllättää ketään. ”Räiskintä” on suunniteltu alusta pitäen PSVR-laitteistolle, joten pelaaja voi liikkua vain ennalta määrättyihin paikkoihin, ja niihinkin vain silloin tällöin. Ainoana tehtävänä onkin tähtäillä vastaan juoksevia vähäpukeisia hentai-tyttösiä ja vetää liipaisimesta, eli hakata X-näppäintä.

Pikkutuhmat pikkuhousuviholliset voi kyllä tainnuttaa muun muassa siisteillä headshoteilla, mutta todellisuudessa millään toiminnalla ei ole mitään väliä. Pelihahmo ei nimittäin voi kuolla, vaan pahimmillaankin tämä löytää itsensä vain makaamasta maasta.

Ja sekin on kehno rangaistus, sillä lattiarajasta voi näppärästi kurkistella päälle hönkivien koulutyttöjen hameiden alle.

Gal Gun 2 on jaettu eri tasoihin, kuten koulun etupihaan tai liikuntasaliin. Noin 10-15 minuuttia kestävät räiskintävaiheet ovat hyvin tuskaisia ja itseään toistavaa, sillä räiskintä ei muutu eri tasojen välillä yhtään millään järkevällä tavalla. Kerrasta toiseen tarjolla on vain feromoniruisku, 1000 demonien riivaamaa koulutyttöä ja arvostelija, joka toivoo kirkkaalta taivaalta iskevän salaman tuhoavan pelikonsolin.

Tarkoista osumista jaetaan kyllä bonuspisteitä, jotka lasketaan mukaan tason kokonaispisteisiin, mutta silläkään ei ole mitään väliä. Kukaan ei nimittäin voi olla niin sekaisin, että pelaisi vapaaehtoisesti jonkin pelin tason uudelleen, eihän?

Gal Gun 2:n tarinassa feromonimies on itse ihastunut naapurissa asuvaan tyttöön. Tyttö on kuitenkin yksi niistä harvoista naisista, jotka pystyvät vastustamaan virtuaalilasien luomaa rakkausvetovoimamagiaa, joten tämän kaataminen tuottaa päähenkilölle suuria haasteita. Sitä, miten rakkaustarina päättyy, on vaikea sanoa, sillä työsuojelulakien puitteissa Gal Gunia ei onneksi tarvinnut pelata loppuun saakka.

Tarinassa on mukana myös koko maailmankaikkeutta uhkaavia juttuja sekä kaikenlaisia muita hommeleita, mutta niilläkään ei ole mitään väliä. Todellisuudessa Gal Gun 2 ei edes yritä olla mikään hyvällä tarinalla ja pelimekaniikoilla varustettu räiskintä, vaan koko pelin ideana on esitellä vähävaatteisia koulutyttöjä niistä kiinnostuneille pelaajille fan servicen muodossa.

Kummallisesti Gal Gun 2 epäonnistuu myös pehmopornoilussa.

Vastaan juoksevien tyttöjen hahmomallit ovat sanken yksinkertaisia, itseään toistavia ja heikosti animoituja. Fan servicen puitteissa internetin ihmeellisestä maailmasta löytyykin todennäköisesti kiinnostavampaakin sisältöä kuin Gal Gun 2. Jo monien ”tavallistenkin” videopelien hahmot ovat reippaasti viehättävämpiä näkyjä kuin suoraan päin näköä rynnivä tuhatpäinen fanilauma kökösti suunniteltuja koulutyttöjä.

Mitä Gal Gun 2:sta jää sitten käteen? Päänsäryn lisäksi ei juuri mitään. Peli on yksinkertaisesti niin oksettavan huono, ettei sitä voi pelata edes huumorimielessä ”läpällä ja kännissä”. Räiskintä on huonosti toteutettua ja puuduttavaa ja liikkuminen tönkköistä, tarinan ollessa tasoa aikuisviihde, pitsakuski ja oven avaava mies.

Gal Gun 2:n kaltaisille peleille lienee olemassa oma tietty kohdeyleisönsä, mutta on vaikea kuvitella, että räiskintä miellyttäisi edes heitä. Mutta varsinkin tavallisen pelaajan kannattaa kiertää Gal Gun 2 äärimmäisen kaukaa.

Yhtä lailla luotaan työntävän Super Seducerin testauksen jälkeen Muropaketti oli jo jakamassa vuoden huonoimman pelin palkintoa. Ikävä kyllä Gal Gun 2 on Super Seducerille niin hyvä haastaja, että molemmat tekeleet vaativat lisätestausta, jotta palkinto voidaan varmuudella antaa jommalle kummalle pelille. Ja ainakin tämä arvostelija tulee olemaan hyvin kaukana siitä tilaisuudesta, jossa päätetään kuka kyseisen homman hoitaa.

GAL GUN 2

”Ei, unohda, älä edes vitsillä. Pehmopornoilu Gal Gun 2 on hirveintä roskaa mitä PlayStation 4:lle on milloinkaan julkaistu”.