Arvostelu: God of War on kaiken hehkutuksen arvoinen – upea seikkailu ansaitsee täydet pisteet

25.04.2018 12:00 | Tuukka Hämäläinen

God of War -sarja saapuu nykyiselle konsolisukupolvelle viimeiseen asti hiottuna toimintapelinä, joka tekee vaikutuksen joka ikisellä osa-alueella. Näyttävä seikkailu tarjoaa erinomaisen tarinan, upeat grafiikat ja kylliksi viihdyttävää pelattavaa.


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: SIE Santa Monica Studio / Julkaisija: Sony / Pääkehittäjä: Cory Barlog / Saatavilla: PlayStation 4 / Testattu: PlayStation 4 Pro / Pelaajia: 1 / Ikäraja: 18 / Peliä pelattu arvostelua varten: n. 15 tuntia


God of War on PlayStationin tunnetuimpia pelisarjoja, mutta se vietti pitkään hiljaiseloa. Nyt viime viikolla ilmestynyt sarjan tuorein osa on viimein tuonut SIE Santa Monica Studion mytologisten toimintapelin konsoleiden nykyiselle sukupolvelle.

Peli kantaa yksinkertaisesti nimeä God of War, mutta mistään rebootista tai uusintaversiosta ei ole kysymys. Uusi God of War aito jatko-osa pitkälle sarjalle, mutta samalla se on hyvin avoin ja helposti lähestyttävä uusillekin pelaajille.

Tähän mennessä pelaajat ovat varmasti jo ehtineet kuulemaan ylisanoja God of Warista. Kyseessä on nimittäin yksi PlayStation 4:n kaikkein kehutuimmista peleistä, mikä on paljon sanottu.

Voin omalta osaltani yhtyä kriitikoiden kansainväliseen ylistyskuoroon. God of War on nimittäin yksinkertaisesti huikea pelikokemus, joka tulee varmasti voittamaan koko joukon Game of the Year -palkintoja. Tässä arvostelussa voin oikeastaan vain eritellä, mikä kaikki pelissä toimii ja miksi se on niin onnistunut.

Villi Pohjola

Vaikka God of Warin päähenkilö on yhä Kratos, on tapahtumapaikka ja mytologinen tausta vaihtunut. God of War III:n (2010) tapahtumien jälkeen Kratos on vetäytynyt kylmään Pohjolaan, asettunut aloilleen parisuhteeseen ja saanut pojan nimeltä Atreus. Kreikan raivopää on viilentynyt vuosien varrella, mutta pian kaikki muuttuu.

God of Warin tarina käynnistyy tilanteesta, jossa Kratosin vaimo on juuri kuollut. Jäyhä isähahmo on jäänyt kahden poikansa kanssa, johon hän ei saa mitään yhteyttä. Samassa kaksikon kotimetsään ilmestyy joukko draugreita, sekä tuntematon hahmo, joka ei tunne kipua, mutta väittää tuntevansa Kratosin menneisyyden.

Verisen kamppailun jälkeen aloilleen jääminen ei vaikuta enää turvalliselta, joten Kratos ja Atreus lähtevät täyttämään äidin viimeistä toivetta: hänen tuhkansa tulee sirotella tuuleen valtakunnan korkeimmalta vuorelta. Tämä tehtävä muodostaa pelin pääjuonteen, mutta kuten arvata saattaa, on reitti kaikkea muuta kuin suora, ja vastaan tulee yksi jos toinenkin myyttinen hahmo.

Jännittävä seikkailu upeassa maailmassa

Jos on nähnyt God of Warista mitään kuvamateriaalia, saattaa tuntua itsestäänselvyydeltä todeta, että kyseessä on uskomattoman kaunis peli. Sen maailma tuntuu käsinkosketeltavalta, runsaalta ja yksityiskohtaiselta ilman, että suorituskyky kärsii lainkaan. Santa Monica Studion kädenjälki on viimeiseen asti hiottua, eikä tekniseltä puolelta löydy juuri mitään valitettavaa. Tämä on vielä kunnioitettavampi saavutus, kun ottaa huomioon pelin immersiivisen toteutuksen.

God of War ei nimittäin sisällä lataustaukoja (paitsi kuoleman jälkeen), eikä edes varsinaisia leikkauksia. Kamera liukuu orgaanisesti pelikuvasta välivideoihin ja taas takaisin, eikä toteutus sakkaa missään vaiheessa. Kuvauksella on tavoitetaan yhtenäisyyden ja välittömyyden tunne, jonka ansiosta tarina pitää otteessaan perinteistä pelikerrontaa tiukemmin.

Eipä sillä, että tarina kaipaisi tehokeinoja tuekseen.

God of War on nimittäin erinomaisesti kirjoitettu juonesta aina henkilöhahmoihin ja dialogiin. Sen rytmitys on erinomainen, sillä tarina ei juuri tarjoa suvantovaiheita. Pelaajalla on aina selkeästi motivoitu tavoite, ja kertomuksen taustat paljastuvat vähä vähältä niin, että tarinan draivi pysyy intensiivisenä.

Paljoa en halua tarinasta ja hahmoista paljastaa, enkä kaikkea voisikaan, sillä olosuhteiden pakosta en pelannut peliä loppuun saakka ennen arvostelun kirjoittamista. Tämä johtui osittain siitäkin, että God of War tarjoaa yllättävän paljon vapaaehtoista lisätekemistä, ja pelimaailmaa haluaa oikeasti syventyä tutkimaan ajan kanssa. Tämä ei ole peli, jonka läpi haluaa kiirehtiä.

Tarinaa kannattelevaa näyttelijätyötä täytyy myös kehua, ja peliin onkin värvätty koko joukko tunnettuja nimiä. Kratosin roolissa mörisee Tähtiportti­-sarjasta tuttu Christopher Judge, Atreusin roolin hoitaa hämmästyttävän ponnekkaasti nuori Sunny Suljic (mm. The Killing of a Sacred Deer), ja muista rooleista löytyvät esimerkiksi Lostista tunnettu Jeremy Davies, Middle-earth -toimintaroolipeleissä kuultu Alastair Duncan, sekä pelinäyttelemisen konkarit Nolan North ja Troy Baker.

Näyttelijätyötä tekee mieli korostaa, sillä se todellakin pitää tarinan koossa. Pelin välivideot on taltioitu performance capture -tekniikalla, ja väittäisin, että se näkyy lopputuloksen luontevuudessa. Hyvän käsikirjoituksen ja näyttelijöiden ansiosta jopa pelitilanteessa kuultava, miellyttävän runsas dialogi on jotain ihan muuta kuin turhaa filleriä. Kratos, Atreus ja muut hahmot ovat samalla tapaa inhimillisiä ja aitoja kuin The Last of Usin (2013) päähenkilöt, mikä on korkeimman luokan kohteliaisuus.

Täytyy myös nostaa hattua tavalle, jolla God of War käsittelee skandinaavista mytologiaa. Pelin tulkinta Thorin, Lokin ja Odinin maailmasta on rikas, mutta tarinamaailma avautuu pelaajalle luonnollisesti, ilman tolkutonta infodumppausta.

Mytologia kuvataan tummanpuhuvasti, vähän samaan tapaan kuin viime vuotisessa Hellblade: Senua’s Sacrificessa, mutta ei suinkaan vailla huumoria. God of War osaa nimittäin halutessaan olla jopa hauska ja itsetietoisen ironinen.

Rutkasti syvyyttä ja pelattavaa

Vaikka olen korostanut God of Warin tarinallista puolta, tämä ei tarkoita, etteikö peli tarjoaisi tuhdisti myös pelattavaa. Vaikka kyseessä onkin ”tarinavetoinen” peli, on se sydämeltään toimintapeli, jossa riittää purtavaa fantasiamäiskinnän ystäville. Välivideot ovat lopulta lyhyitä, ja niitä annostellaan sopivalla rytmillä.

Suurimmat pelilliset muutokset sarjan aiempiin osiin verrattuna ovat kamerakulma ja Kratosin pääasiallinen ase. Fiksattu kamerakulma on vaihtunut moderniin olanylikuvakulmaan, ja uutena aseena toimii Leviathan-kirves, jota voi käyttää sekä lähitaistelussa että heittoaseena – hyvin samaan tapaan kuin Thorin vasara toimii Marvelin elokuvissa.

Atreus puolestaan tukee isäänsä taistelussa jousella ja vihollisia tainnuttamalla. Mikä parasta, poika ei muodostu pelaajalle taakaksi, vaan hän pitää useimmiten itsestään huolen taisteluissakin.

God of Warin pelimekaniikkojen perusteet on helppo ottaa haltuun, mutta roolipelimäisistä järjestelmistä löytyy syvyyttä. Kratosin sekä Atreusin varusteita ja aseita voi vaihtaa, päivittää ja tuunata kääpiöseppien Sindrin ja Brokin pajoilla, mikä vaatii paitsi valuuttaa, myös pelimaailmasta kerättäviä raaka-aineita.

Taistelusta ja kaikesta edistyksestä kertyviä kokemuspisteitä taas käytetään uusien, monipuolisten kykyjen ostamiseen molemmille päähahmoille. Mahdollisuuksia on paljon, ja pelaaja voi etsiä itselleen luontevimman tavan pelata.

Vaikka God of War etenee pääasiassa taistelusta toiseen, päästään tämän ohella myös ratkaisemaan puzzleja, keräilemään erilaisia esineitä ja tutkimaan komeaa pelimaailmaa. Ja vaikka pelin tarina on lineaarinen, avautuu God of Warista muutaman pelitunnin jälkeen yllättävän paljon lisätehtävää ja myös ylimääräistä haastetta sellaista kaipaaville. Tosipelaajille on tarjolla myös vaikeampi pelimoodi, ja kokemattomille tarinaa painottava helpompi vaikeusaste.

God of Warissa taisteleminen on jouhevaa, ja viholliset monipuolisia. Perusvihollisia on erilaisia, ja usein löytyy isompia myös mörkkejä, joiden taltuttaminen ei onnistu vain sokeasti hutkimalla. Vain muutamat suuremmat taistelukohtaukset käyvät hetkittäin puuduttaviksi, etenkin jos niitä joutuu yrittämään uudelleen ja uudelleen. Pelin autosave-järjestelmä on onneksi armollinen, eikä pullonkauloja pääse syntymään.

Uusi tuleminen

God of War on kehitetty ajan kanssa ja huolella, ja se myös näkyy lopputuloksesta. Peli tarjoilee niin viimeisen päälle hiottua jälkeä, että valitettavaa saa etsiä täikamman kanssa. Kerran pelimaailman teksuurit latasivat vähän hitaasti ja pari kertaa Kratos jäi isommassa lopetusliikkeessä juoksemaan hetkeksi seinää vasten…

Ja siinäpä ne olivatkin!

Jos pelistä nyt jotain negatiivista haluaa erityisesti kaivella, herättää se huolen God of Warin tulevaisuudesta. Tästä pelistä tulee epäilemättä menestys, mikä tarkoittaa auttamatta jatko-osia, ja niiden osalta Santa Monican kehittäjät ovat asettaneet riman jumalattoman korkealle. Ei voi kuin toivottaa onnea ja menestystä, jos tätä lähdetään tietoisesti ylittämään.

Uusi God of War sisältää pieniä täkyjä siitä, mihin suuntaan pelisarja voisi seuraavaksi liikkua. Myös pelin suunnittelujohtaja vihjaisi haastattelussamme, että ennen skandinaavisiin myytteihin siirtymistä kehittäjät harkitsivat useita eri mytologioita. Ehkäpä jatkossa päästään niihin käsiksi.

Siihen asti voimme nauttia tästä mestariteoksesta. New Game Plus -moodia God of War ei valitettavasti tarjoa, mutta vaikeampi vaikeusaste ja pelimaailman vapaaehtoiset lisähommat tuovat uudelleenpeluuarvoa. Ei sillä, etteikö peli yhdelläkin läpipeluulla olisi hintansa arvoinen.

GOD OF WAR

”God of War on kaiken suitsutuksen arvoinen seikkailu, joka ei petä millään osa-alueella.”