Uusimmat

Arvostelu: Halo Wars 2 miellyttää tuskin ketään pitkään

27.02.2017 20:35 Miikka Lehtonen

Halo Wars 2Tekijä: 343 Industries / Creative Assembly
Julkaisija: Microsoft Studios
Testattu: Xbox One ja Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 1080
Saatavilla: PC, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows 10, Core i5-2500, 6 Gt muistia, DirectX 12 -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1, 2-6 (internetissä)
Muuta: Play Anywhere -peli, samalla ostoksella PC- ja Xbox One -versiot
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Alkuperäinen Halo Wars nauttii kohtalaista suosiota, sillä konsolipuolella ei kamalasti kelvollisia RTS-pelejä (Real-time strategy) jaloissa pyöri. Nyt käsillä on jatko-osa, jota on työstänyt eri studio. Lopputulos ei ole onneton, mutta ei ihan onnistunutkaan.

Halo Wars 2 on Halo-sarjan vetovastuussa olevan 343 Studiosin ja brittiläisen Creative Assemblyn näkemys siitä, miten Halo, konsolit ja RTS saataisiin yhdistettyä tyydyttävällä tavalla. Tiimille onkin nostettava hattua siitä, että pelaaminen sujuu pääosin ihan asiallisesti. Mukana on paljon pieniä yksityiskohtia, jotka varmasti miellyttävät Halo-faneja ja tuovat peliin omalaatuista tunnelmaa.

Kolikon kääntöpuolella pelissä riittää ongelmia ja turhauttavia asioita, joiden lisäksi on myös kohdattava se valitettava tosiasia, että Halo Wars 2 ei ole kovin syvällinen tai monipuolinen RTS.

Halo Wars 2

28 vuotta myöhemmin

Ensimmäisen Halo Warsin tavoin myös jatko-osa seuraa ihmisten avaruusristeilijä Spirit of Firen tarinaa. Ykkösosan tapahtumien jälkeen aluksen miehistö on asettunut kryo-uneen pitkän matkansa ajaksi. Uni keskeytyy 28 vuotta myöhemmin, kun aluksen tekoäly löytää jotain yllättävää: hentorakenteisen, miltei kukalta näyttävän keinotekoisen planeetan.

Planeettaa tutkimaan lähtevät joukot huomaavat alta aikayksikön, etteivät ole yksin. Brute-armeija ja myös muut, muinaisemmat vaarat, täplittävät planeetan pintaa, eikä Spirit of Fire ole pääsemässä eteenpäin ilman hirmuista taistelua.

Sodan kulkua seurataan 12 tehtävää kestävässä yksinpelikampanjassa, jonka kehityksessä on käytetty mukavasti mielikuvitusta. Vaikka useimmissa tehtävissä toki rakennetaankin tukikohta ja sitten vastustajaa suurempi jyräarmeija, mukana on hauskoja ja erikoisia elementtejä. Joskus ajellaan Warthog-ajoneuvoilla kamalaa kyytiä karkuun vihollisilta, toisinaan komennetaan muutaman Spartan-supersotilaan tiedusteluryhmää vihollislinjojen takana.

Halo Wars 2

Mukana on myös paljon hauskoja Halo-tärppejä. Warthogit voivat esimerkiksi kaasuttaa hana pohjassa jalkaväen yli ja tappaa nämä kerrasta, Spartanit taas voivat siepata vihollisten tankkeja ja ajoneuvoja omaan käyttöönsä.

Valitettavasti mukana on myös turhauttavia osioita, kuten yliskriptattuja pomotaisteluita, joiden aikana ärräpäät lentelivät useampaankin otteeseen.

Kun tarinatila on pelattu illan tai parin jälkeen, edessä on tietenkin moninpeli. Perinteisten ”rakenna tukikohta ja mätä kaveria naamaan” -tilan ohella pelistä löytyy erikoisempi Blitz-pelitila, joka on Creative Assemblyn omien sanojen mukaan yritys tehdä niin nopeatempoinen RTS-pelitila, että se sopii Halo-fanien makuun.

Blitz on yhdistelmä RTS:ää ja korttipeliä. Pelaajilla on ennen matseja kasatut pakat kortteja, jotka kuvaavat erilaisia yksiköitä. Kentälle ilmestyviä resursseja keräämällä ja kontrollipisteitä valtaamalla saa virtaa, jolla sitten pelaillaan kädestä kortteja aikamoisella vauhdilla. Tempo on kova ja Blitz tuleekin todennäköisesti miellyttämään niitä pelaajia, joiden mielestä tukikohdan rakentelu ja hidas armeijan kasaaminen ovat turhan hidasta puuhaa.

Halo Wars 2

Koko ohjain käytössä

Halo Wars 2 on sinänsä hyvä ja asiallinen yritys tuoda monimutkaiset ja usein koko näppäimistön (hieman nyt ehkä liioittelin) vaativat RTS-kontrollit konsoleiden pad-ohjaimille. Pääasiassa tässä on onnistuttu. Koko ohjain on käytössä, mutta pelistä löytyvät RTS-pelien perusvaatimukset, kuten mahdollisuus muodostaa eri yksiköistä pikavalittavia armeijoita, hyppiä nopeasti tukikohtien välillä ja tehdä nopeita reaktioita.

Kyllä minä silti mieluummin hiirellä ja näppäimistöllä pelasin, mikä onnistuukin helposti, sillä Halo Wars 2 on Microsoftin Play Anywhere -pelejä: yksi ostos sisältää pelin sekä Xbox Onelle että Windows 10:lle.

Halo Wars 2:n selkärankana on vahva kivi-paperi-sakset-mekanismi. Jalkaväki ottaa pataansa 100-0 ajoneuvoilta, jotka taas ovat heikkoja lentäville aluksille. Lentävät alukset taas häviävät helposti jalkaväelle. Ja siinä se sitten suunnilleen olikin. Soppaa toki hämmennetään tarjoamalla tämän asetelman sisällä erikoistuneempia yksiköitä, kuten vaikka panssarintorjuntamiehiä, joiden aseet tekevät ajoneuvoista selvää jälkeä, mutta eivät pysty lainkaan ampumaan lentäviä yksiköitä.

Erikoisuutena mukana on niin sanottuna johtajakykyjä, eli vaikka mahdollisuus kutsua parannuslenturit silloin tällöin parantamaan isoa liutaa yksiköitä, tai paukauttaa ohjusisku vihollisten niskaan. Johtajakyvyt ovat käytössä vain silloin tällöin, mutta ne ovat äärimmäisen voimakkaita.

Halo Wars 2

Halo Wars 2 on RTS-peliksi todella simppeli, sillä kamalasti tämän enempää syvyyttä siitä ei löydy. Taisteluita ei sinänsä ratkaista paremmilla taktiikoilla, vaikka niilläkin on paikkansa, vaan rakentamalla armeija, joka on vastustajan saksille se kuuluisa kivi. Sen jälkeen valitaan koko häröpallo ja hakataan päitä yhteen, kunnes toinen on tuhottu.

Efekti on tietenkin kukkeimmillaan tekoälyä vastaan pelatessa, sillä se ei taktikointiin alennu. Se puskee päälle kerran toisensa jälkeen, ja tuntuu RTS-pelien perustyyliin huijaavan aivan jäätävästi. Tekoäly rakentaa hämmentävän nopeasti ja kerää hirmuiset määrät resursseja, vaikka sen tukikohdasta ei olisi jäljellä kuin palava ladon tynkä.

Mukana on toki myös perinteisiä ongelmia. Omien joukkojen tekoäly on myös kehno, eikä esimerkiksi mitään mahdollisuutta käskeä yksiköitä pitämään asemiaan löydy. Niinpä oma armeija marssii heti pelaajan silmän välttäessä vaikka varmaan kuolemaan yhden kämäisen Grunt-yksikön perässä. Koettu on, kirjaimellisesti. Osa ongelmista on hyvin outoja. Armeijani oli turvallisesti kukkulan laella hyvissä asemissa, mutta yhtä välianimaatiota myöhemmin koko porukka olikin parkissa vihollistukikohdan edessä ottamassa turpaansa 100-0.

Siinä meni sitten se armeija!

Halo Wars on pelikokemus, joka ei tyydytä strategiasta pitävän mielihaluja, vaan pikemmin ärsyttää ja turhauttaa. Kun peli käytännössä kulminoituu siihen, että kerätään kamalat määrät resursseja jotta saadaan aikaan loputon liukuhihna uusia joukkoja ja jyrätään sitten vihollisen tukikohta ihmisaallon alle, ei puhuta mistään strategiapelien uudesta multihuipentumasta.

Halo Wars 2

PC-versio ei vakuuta

Pelasin itse Halo Wars 2:ni pääasiassa PC:llä ja on todettava, että eipä olisi kannattanut. Siinä missä esimerkiksi Gears of War 4 oli suorastaan erinomainen esimerkki Play Anywhere -kampanjan mahdollisuuksista, Halo Wars 2 tuntuu hämmentävän kömpelöltä ja amatöörimäiseltä käännökseltä.

Miltä kuulostaisi vaikka se, että vaikka peliä voi toki pelata näppäimistöllä ja hiirellä, esimerkiksi pysäytysvalikon avaaminen onnistui minulta vain pad-ohjaimen avulla? Tai se, että välillä kamera jumittui lähikuva-etäisyydelle, eikä sitä saanut enää vedettyä takaisin taivaalle ilman – aivan oikein – pad-ohjaimen kytkemistä.

Varmistaakseni että kyse ei ollut mistään ”kun se ohjain nyt kerran on tunnistettu niin sillä mennään” -efektistä käynnistelin peliä myös ilman ohjainta. Ei vaikutusta.

Tuloksena on taas turhautumista. PC-versio kyllä näyttäisi hyvältä ja toki RTS:ää olisi kivampi pelata hiiren ja näppäimistön välityksellä, mutta mukana on aivan liikaa hämmentäviä ongelmia.

Halo Wars 2

Halo Wars 2:n pelaaminen on melkoista vuoristorataa. Välillä pelin parissa oli kivaa, ja niiden parhaiden hetkien aikana olin jo aivan myyty. Nostan Creative Assemblylle ja 343:lle hattua siitä, että Halo-lisenssi ei ole vain paketin päälle lyöty tarra, vaan peli oikeasti tuntuu Halo-universumin osalta.

Parhaimmillaan Halo Wars 2 onkin hyvä ja toimiva konsoli-RTS, mutta turhan usein se on rajoittunut ja liian yksinkertainen peli.

Vielä harmillisemmin se on usein myös äärettömän turhauttava. Creative Assembly on yrittänyt miellyttää liikaa pelaajia, jotka eivät normaalisti RTS:istä pitäisi, ja tehnyt pelin, joka tuskin viihdyttää ketään kovin pitkään. Olisin odottanut strategiaveteraaneilta enemmän.