Uusimmat

Arvostelu: Heroes And Generals löyhkää pahasti – rahastus pilasi PC:n nettisodan

22.01.2017 12:20 Miikka Lehtonen

Heroes & GeneralsTekijä: Reto-Moto
Julkaisija: Reto-Moto
Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 1080
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, 2 GHz prosessori, 3 Gt muistia, DirectX 11 -yhteensopiva näytönohjain, aktiivinen nettiyhteys
Pelaajia: 2-36 (internetissä)
Muuta: Ilmainen, ladattava peli. Sisältää mikromaksuja.
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Heroes & Generals on kerännyt itselleen paljon huomiota ja myös ystäviä. Tämä ei ole sattumaa, sillä ensisilmäyksellä peli vaikuttaa oikein toimivalta ja kiinnostavalta sotapeliltä. Valitettavasti tämä vaikutelma ei kovin kauaa kestä, sillä verrattain pian ongelmat paljastuvat. Pulmat ovatkin sitten sen verran merkittäviä, että ne vesittävät koko pelin.

Paperilla Heroes & Generals on puhdasta parhautta. Se on toisen maailmansodan puolirealistinen räiskintäpeli, jossa on mukana jalkaväen ohella myös ajoneuvoja ja lentokoneita. Matsien välillä pääsee hyödyntämään monipuolisia mahdollisuuksia kehittää ja kustomoida hahmoaan.

Kun pelattavuuskin on vielä kohdallaan, mikä projektissa sitten oikein on voinut mennä metsään?

Perinteiseen tyyliin tietenkin free to play -pelin rahoitusmekanismit, mitkäs muut!

Heroes & Generalsin aluksi luodaan hahmo joko jenkkien, saksalaisten tai neuvostoliittolaisten riveissä. Aluksi ei voi luoda kuin normaalin jalkaväen jermun, jolle lyödään käteen pulttilukkokivääri. Kokemustasojen karttuessa vaihtoehdot kasvavat ja jalkaväen morttinsa rinnalle voi myöhemmin luoda vaikka panssarijoukoissa tai ilmavoimissa taistelevan soturin.

Useampi paikka hahmoja varten on ihan perusteltu ratkaisu, sillä taisteluista kerättyjen kokemuspisteiden avulla hahmoille avataan uusia kykyjä, varusteita ja Call of Dutyn perkejä muistuttavia kykyjä, joilla voi vaikka aloittaa matsin normaalia runsaammalla ammuskuormalla, sprintata hieman normaalia kauemmas tai olla hieman muita hiljaisempi hiipijä. Ei mitään maata mullistavaa kamaa, mutta kustomointia silti.

Heroes & Generals

Ensimmäisissä taisteluissa Heroes & Generals muistuttaa kovasti mitä tahansa muuta puolirealistista räiskintäpeliä. Loputon letka sotilaita juoksee spawnialueelta kohti kartalla olevaa kiintopistettä, räiskii aseensa tyhjäksi ja kuolee jostain pusikosta lentäneeseen tarkka-ampujan luotiin.

Puolirealismi tarkoittaa tässä sitä, että peli ei pääasiassa ole mitään pupuhyppelyä ja ampuessa täytyy ottaa huomioon esimerkiksi luotien putoaminen pitemmillä matkoilla. Sotilaat eivät myöskään kestä kuin muutamia osumia ennen kuoleman koittamista.

Tässä vaiheessa pelaaminen on vielä oikein kivaa ja sujuvaa, ja sellaisena se jatkuu seuraavat 8-10 tuntia. Tasojen kertyessä voi siirtyä suuremmille taistelukentille, joissa pelaajamäärät kasvavat ja mukaan tulee kevyitä ajoneuvoja, kuten vaikka Kübelwagen-autoja. Tämäkin kaikki on vielä oikein kivaa, ja peli tarjoilee muikean Battlefield-henkisiä hetkiä kun saksalaissotilas vaikka suhaa pusikossa munamankelinsa kanssa kaverin tasapainoilleissa takatarakalla konekiväärin kera, painovoiman lakeja uhmaten.

Sitten kaikki menee pieleen.

Heroes & Generals

Kuten kaikki vähänkään enempää nettipelejä pelanneet tietävät, on ensiarvoisen tärkeää, että pelaajat jaetaan suunnilleen tasaväkisiin porukoihin, joista sitten etsitään vastuksia peleihin. Ei ole kovin kivaa pelata, jos vastassa on hieman kärjistetysti (ja joskus myös ihan kirjaimellisesti) maailmanmestareista kasattu tiimi, joka pyyhkii satunnaisilla pelureilla lattiaa ja niistää päälle.

Erityisen ikävältä tällainen talloma-automaattina pelaaminen tuntuu silloin, kun etu ei tule siitä, että toinen on vain parempi pelaaja, vaan siitä, että toinen on ostanut itselleen ylivoimaista kalustoa. Heroes & Generals karauttaa panzerinsa pusikkoon syyllistymällä molempiin rikkeisiin. Tuntuu siltä, että pelaajat on jaettu kolmeen hyvin karkeaan pooliin, joista ensimmäisessä on pelkkiä nyyppiä, toisessa vähän enemmän pelanneita ja kolmannessa sitten kaikki mahdolliset noin 10 tuntia pelanneista siihen porukkaan, jotka pelaavat Heroes & Generalsia työkseen ja ovat upottaneet peliin satoja euroja.

Voi kuvitella, miten kivaa ilmaispelaajan on röpötellä menemään jämäkamoillaan, kun vastaan puskee hyvin taitavien pelaajien ohjastamaa huippukalustoa. Voi myös kuvitella, mitä tällainen asetelma tekee yhteisölle: pelaaminen on pelkkää whinetystä, toisten syyttelyä ja ”äitis on” -tason paskapuhetta.

Heroes & Generals

Toisin kuin monissa muissa ilmaispelattavissa sotapeleissä, Heroes & Generalsissa rahalla saa ja panzerilla pääsee. Matsien aikana aivan kaikki ammuksista panssareihin kuluvat käytössä, ja niitä pitää täydentää ja korjata rahalla. Vinkuva luottokortti on myös oikopolku, jolla pitkät ja hitaat grindit saa suoristettua. Normaalisti vaikka raskaisiin konekivääreihin käsiksi päästäkseen täytyy ensin osoittaa kykynsä keräämällä paljon kokemustasoja kehnommilla aseilla. Jos kuitenkin haluaa pistää rahaa tiskiin, voi ostaa vaadittavat kyvyt, aseet ja varusteet suoraan.

Grindit myös tuntuvat siltä, että kehitystiimi haluaa pehmeästi pakottaa pelaajat käyttämään rahaa. Taisteluista saatavilla masseilla ei alun jälkeen pysty kunnolla edes pitämään varusteitaan kunnossa, saati sitten ostaisi uusia. Sujuvan alun jälkeen kaikki kestää, maksaa ja rasittaa.

Ei kannata myöskään kuvitella, että köyhä peliarvostelija siellä nyt taas itkee, kun rikkaat pojat kakkivat silmille. Saimme arvostelua varten viimeisen päälle tuunatun tilin, jonka rahoilla olisi pyörittänyt Wehrmachtin kampanjoita jokusen vuoden ajan. Ei se peli siitä silti kivaksi muuttunut.

Tämä on valtaisa harmi, sillä Heroes & Generalsissa olisi ollut hyviäkin ideoita. Peruspelattavuus on hauskaa ja idea pelaajien pyörittämistä dynaamisista sodista on mainio. Jos jaksaisi grindata tosi paljon kokemusta, voisi perustason sotamiehen sijaan tehdä kenraalin, joka sitten suunnittelisi strategioita ja määräisi sodan kulkua. Kiinnostaisi! Näillä eväillähän esimerkiksi World War II Online on jo pari vuosikymmentä puksuttanut.

Vaan ei auta. Kun peli suorastaan löyhää pay to winiltä ja vaihtoehdot ovat ”maksa tai itke”, valitsen itse sen kolmannen ja poistan Heroes & Generalsin kovalevyltäni.

Heroes & Generals

Toinen mielipide Heroes & Generals -pelistä

Omat pelaamiseni Heroesissa rajoittuvat tuonne varhaisempaan osioon, pääasiassa nyyppäpoolin matseihin. Sitten kävin kuitenkin räimimässä myös korkeammilla tasoilla. Ja tunnustettakoon, minä tykkäsin molemmista kokemuksista. Jälkimmäisestä ainakin arvostelijakollegaa enemmän.

Etenkin nyyppämatsit ovat kivoja. Jalkaväkisotaa jalan, fillareilla ja välillä kuormureilla. Korkeammilla tasoilla ajoneuvoja näkee enemmän ja panssareitakin saattaa vilahdella. Mieleen tulee tavallaan muinainen World War II Onlinen nettisota, joskin tässä toki mennään paljon rajatummilla pelialueilla. Toiminta on sopivan semirealistista ja viihdyttävää – ei mitään refleksihippaa, ja noin 15 kertaa viihdyttävämpää kuin esimerkiksi Verdunin ranteensahaaminen.

Tätähän pelaa ilokseen!

Omalle kohdalleni ei sattunut samanlaista rahaboostatuilla varusteilla mällääviä vihollislaumoja, mutta foorumien perusteella ne ovat koituneet monen muunkin peli-ilon kohtaloksi. Voi siis olla, että liian pitkälle pelaaminen, liian korkeille arvoasteille nouseminen johtaa tilanteeseen, jossa vain ei ole enää kivaa.

Mutta silloin kun homma luistaa, se luistaa hyvin. Väijyntä, toiminta ja tilanteen joskus vaativa refleksiräiskekin tarjoavat hyvää nettisodittavaa monen illan viihteeksi, ja jos meininki muuttuu jossain kohtaa rassaavaksi, niin ilmainen peli on helppo poistaa levyltä. Kyllä Heroes & Generalsia kannattaa siis vähintäänkin kokeilla.

Jukka O. Kauppinen