Uusimmat

Arvostelu: Horizon Zero Dawn on hyvää scifiä ja uskomattoman kaunis peli

06.03.2017 12:00 Tuukka Hämäläinen

Tekijä: Guerrilla Games
Julkaisija: Sony Interactive Entertainment
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PlayStation 4
Pelaajia: 1
Arvostelija: Tuukka Hämäläinen

 

Killzone-peleistä tunnetun Guerrilla Gamesin Horizon Zero Dawn herätti jo ennakkoon runsaasti huomiota kauniilla grafiikoillaan ja kiinnostavalla lähtökohdallaan. Postapokalyptisessa open world -pelissä seikkaillaan maailmassa, jossa valta on siirtynyt ihmiskunnalta dinosaurusmaisille jättiläiskoneille.

Odotukset kunnianhimoista Horizon Zero Dawnia kohtaan olivat korkealla. Siksi onkin positiivinen yllätys, että peli onnistuu täyttämään odotukset lähes täydellisesti.

Lähtökohta on kutkuttava: Ihmiskunta on kutistunut pieniksi heimoiksi, ja luonnontilaan palannutta Maapalloa hallitsevat jättiläisrobotit. Tapahtumien keskiössä on Aloy, Nora-heimosta jo syntyessään karkotettu nainen, joka lähtee selvittämään oman menneisyytensä sekä koneolentojen keskuudessa leviävän korruption salaisuuksia.

Yksinkertaisesti upea

Jo ensi metreiltä käy selväksi yksi asia: Horizon Zero Dawn näyttää todella upealta. Se on varmasti yksi PS4:n kauneimpia pelejä, ellei kaikkein kaunein. Pelin visuaalisesta ilotulituksesta kertoo jo se, että se lumoaa jopa 32-tuumaisella perustöllöllä ilman PS4 Prota tai HDR-ominaisuuksia.

Grafiikat ovat terävät ja tekstuureja myöten aidontuntuiset. Yhtä lailla koneiden metalliset pinnat kuin ympäröivä erämaa tuntuvat käsin kosketeltavilta, ja luontoa onkin harvoin kuvattu peleissä yhtä elävästi – mitä nyt eläinlajeja voisi olla hieman useampia.

Avoimessa pelimaailmassa liikkuessa myös piirtoetäisyys on huikea, ja esimerkiksi jättiläismäisten Tallneck-koneiden voi nähdä piirtyvän vasten taivaanrantaa kaukana horisontissa. Tämä on vielä kunnioitettavampaa siksi, että pelimaailma on saumaton, eikä peli pysähdy lataamaan kuin Aloyn kuollessa ja pikamatkustusta käyttäessä. (Testissämme peli tosin vilautti pari kertaa latausruutua silloinkin kun ei pitäisi.)

Horizon Zero Dawn nostaa rimaa myös pelihahmojen ja etenkin kasvojen mallinnuksessa. Henkilöt ovat persoonallisia ei vain ulkonäköä, vaan ilmeitä myöten. Kasvojen animaatio on niin sulavaa, että dialogikohtauksissa tuppaa aluksi unohtaa seurata, mitä hahmot edes sanovat. Vain muutamissa puhekohtauksissa saattaa huomata hetkiä, joissa huulisynkka ei ole aivan kohdallaan tai pelihahmon suu ei avaudu puhuessa täysin luonnollisesti. Näihin pieniin kauneusvirheisiin ei esimerkiksi Fallout-pelissä kiinnittäisi kuitenkaan mitään huomiota.

Vielä graafista kauneuttakin tärkeämpää on kuitenkin se, että Horizon Zero Dawnilla on persoonallinen visuaalinen ilme. Robottien suunnittelu, menneen maailman rauniot, ihmisheimojen varustukset ja villi luonto yhdistyvät omaperäiseksi kokonaisuudeksi, joka ei muistuta liikaa edes muita postapokalyptisia pelejä tai elokuvia.

Kokemus vesittävät hieman pelin HUD-elementit, joita tuntuu ajoittain olevan liikaakin ruudulla. HUD:tä voi onneksi muokata haluamallaan tavalla, ja valikossa on tarjolla myös kuvakaappauksiin suunniteltu Photo Mode, jonka parissa pääsee todella mehustelemaan pelin kauneudella.

Hyvää scifiä

Horizon Zero Dawn muistuttaa ensi kättelyssä enemmän fantasiaroolipeliä kuin maailmanlopun jälkeistä tieteisfiktiota. Maailmassa kamppailevat useat heimokunnat, joilla on omat uskomusjärjestelmänsä, ja jotka aseistautuvat jousin ja keihäin. Tarinan edetessä ulkokuoren alta paljastuu kuitenkin vahvasti scifistinen tarina.

Horizon Zero Dawnin tarina seuraa kahta linjaa. Alussa Aloy tulee miltei tapetuksi monien muiden heimolaisten kanssa, ja hän lähtee jäljittämään hyökkäyksen takana olevia tappajia. Samassa rytäkässä Aloylle selviää, että hänen oma henkilöhistoriansa liittyy jotenkin menneen maailman mysteereihin. Tarinan keskeinen jännite muodostuu yhtäältä salaisuuksien selvittämisestä ja toisaalta syyllisten jäljittämisestä.

Ammattitaitoinen ääninäyttely tukee kokonaisuutta. Ei tulekaan suurena yllätyksenä, että Aloyn roolissa kuultava Ashly Burch on kokenut, muun muassa Life is Strangesta (2015) tunnettu pelinäyttelijä. Mukana on myös muun muassa The Wiresta (2002-2008) tunnettu Lance Reddick, joka nähtiin videopelien puolella Remedyn viime vuotisessa Quantum Breakissa (2016).

Päätarinan sivujuonteena Aloy päätyy keskelle Carja-heimon valtakamppailua. Tämä on tavallaan tarinan turhinta antia, sillä se voisi olla mistä tahansa fantasiakertomuksesta. Parasta sen sijaan on tieteisfiktiivinen taustakertomus, joka on perinnetietoinen, muttei kliseinen. Se onnistuu jopa hieman yllättämään.

Kun peliin pääsee syvemmälle käy ilmi, etteivät ohjaaja Mathijs de Jonge ja käsikirjoittaja John Gonzalez ole halunneet ainoastaan kierrättää scifi-tarinoiden tuttuja elementtejä, vaan myös viedä genreä eteenpäin. Pelin keskeinen, teknologian ja luonnon konfliktiin keskittyvä tematiikka on yllättävän monisyinen ja puhutteleva.

Tarinamaailmassa arveluttaa tosin hieman sellaisten käsitteiden kuin ”primitiivinen” ja ”raakalainen” (eng. savage) käyttö yhteydessä, jossa ne voi helposti yhdistää Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoihin. Polygon onkin kertonut pelin hollantilaisten kehittäjien joutuneen jo vastaamaan kritiikkiin asiasta. On kurjaa, jos pelin maine tulee kärsimään kehittäjien sanavalintojen johdosta.

Kevyttä roolipelattavaa

Horizon Zero Dawn on toimintaroolipeli, muttei samalla tapaa monimutkainen kuin Dark Souls -tyyliset pelit, joiden pelijärjestelmät vaativat syvällistä perehtymistä. Pelissä kerätään kokemuspisteitä ja noustaan tasoja, mutta näillä ei varsinaisesti kehitetä hahmon kykyjä. Sen sijaan kehittymällä pelaaja saa taitopisteitä, joilla voi lunastaa uusia taitoja. Taidot maksavat yhdestä kolmeen pistettä, eikä niitä ole tolkuttoman paljon.

Taitojen lisäksi pelissä kehitetään varusteita. Keihäs on Aloyn vakioase, mutta jousia ja asuja löytyy useampia erilaisia, ja lisäksi käytössä on muutama erikoisase. Eri varusteilla on omat bonuksensa: Esimerkiksi metsästäjälle tarkoitettu asu tekee Aloyn vaikeammaksi havaita ja soturin asu taas lisää kestävyyttä eri vahinkotyyppejä vastaan. Lisäksi varusteita voi tuunata modifikaatioilla, jotka tuovat lisää efektejä.

Horizon Zero Dawnin roolipelielementtejä on suunnittelussa annosteltu säästeliäästi.

Pelaajan ei ainakaan perusvaikeusasteella tarvitse perehtyä kaikkiin ominaisuuksiin, hankkia parhaita taitoja ja viilata parhaita mahdollisia varusteita pärjätäkseen pelissä. Pääpaino on seikkailulla ja tarinalla, joka Horizon Zero Dawnissa on lineaarinen, eikä tehtävissä yleensä ole tarjolla etenemisvaihtoehtoja. Hienosti näyteltyjä keskusteluja käydään valitsemalla repliikkejä, mutta tehtävien etenemiseen nämä eivät vaikuta samaan tapaan kuin vaikkapa Fallout-peleissä. Horizon Zero Dawn onkin roolipeli vain niissä rajoissa, kuin Aloyn kertomus sen sallii.

Jouhevaa toimintaa

Horizon Zero Dawnin pelituntuma on enimmäkseen vakaa ja intuitiivinen. Aloyn ohjaaminen muistuttaa hieman Assassin’s Creed -pelejä, vaikkei hän olekaan yhtä innokas kiipeilemään kuin kaikkialle pääsevät assassiinit.

Pientä kritisoitavaa kuitenkin löytyy. Ensinnäkin Aloyn selän takana leijuva kamera on usein turhan lähellä pelihahmoa, mikä haittaa joskus sisätiloissa suunnistamista ja kiipeilykohtauksia. Lisäksi taisteluissa pelattavuus on hetkittäin aavistuksen kömpelöä. Jousella ampuminen on näppärää, mutta lähitaistelussa tulee usein hutkittua väärään suuntaan, sillä Aloyn liikkeet ovat hitaita ja vihollisiin ei voi lukittautua.

Hieman tylsää on myös se, että Horizon Zero Dawn tarjoaa haasteita vain taisteluissa. Pelin muutamat puzzlet ovat todella simppeleitä, ja kiipeilystä on tehty Assassin’s Creedien malliin naurettavan helppoa. Aloy siirtyy kielekkeeltä toisella pelkästään tattia vääntämällä, eikä edes pidempi hyppy vaadi muuta kuin X-napit painalluksen. Huikeiden kallioseinämien kiipeäminen lakkaa pian olemasta jännittävää, kun tajuaa, ettei pelihahmoa saa putoamaan sitten millään.

Pelillisesti Horizon Zero Dawnin parhainta antia on robottien metsästäminen, mihin pelikehittäjät ovat selvästi panostaneetkin. Pelin moninaisia robotteja voi esimerkiksi sitoa kiinni harppuunalla, lamauttaa sähköansalla ja tehdä heikommiksi tuhoamalla haavoittuvaisia osia.

Haastetta peli tarjoaa myös normaalilla vaikeusasteella sopivasti. Perusasiat ottaa helposti haltuun, mutta pian törmää yhteenottoon, joka ei ratkeakaan yksinkertaisesti hutkimalla. Kamppailut isompien koneiden kanssa kannattaakin suunnitella hyvin ja välttää viimeiseen asti useiden vihollisten hälyttämistä. Lisähaastetta kaipaaville on heti kättelyssä tarjolla myös kaksi korkeampaa vaikeusastetta, ja jos haasteet taas hirvittävät, voi valita normaalia helpomman asteen.

Tekemistä riittää

Horizon Zero Dawnin sisältö koostuu pääkampanjasta, sivutehtävistä, hanttihommista (errands) ja muista pelimaailmasta löytyvistä aktiviteeteista. Tarinallisten tehtävien lisäksi voi esimerkiksi suorittaa metsästyskokeita, puhdistaa korruption valtaamia alueita ja etsiä muinaisia reliikkejä innokkaille keräilijöille, jotka tarjoavat niistä uniikkeja varusteita.

Päätarinan tehtävät voi läpäistä alle 30 pelitunnissa, mutta avoin pelimaailma kutsuu tutkimaan ja seikkailemaan. Parhaimmillaan peli onkin varmasti kiireettömästi pelattuna, jolloin jää aika keräiltävien esineiden etsiskelylle, henkilöhahmojen kanssa keskustelulle ja robottien metsästämiselle.

Päätarinan tehtävät etenevät pitkään kahdessa linjassa, mikä tarjoaa pelaajalle mahdollisuuden valita, mikä juonne kiinnostaa enemmän. Käytännössä tehtävät toistavat hieman itseään: Aloyn pitää mennä johonkin, etsiä vihjeitä Focus-laitteellaan, tappaa joukko vihollisia ja käynnistää seuraava tehtävä. Useisiin päätehtäviin liittyy myös jonkinlainen boss-taistelu.

Pieni toisteisuus ei kuitenkaan häiritse, sillä tarina on kiinnostava ja taistelut eroavat tarpeeksi toisistaan. Aina kaikkia vihollisiakaan ei tarvitse teilata, vaan joitakuita kohtaamisia voi hoitaa myös hiiviskelemällä. Stealth-mekaniikka ei ole aivan Metal Gear Solid -pelien tasolla, mutta se on toisaalta helpompaa ja yksinkertaisempaa. On tosin turhankin simppeliä, että kaikkialla pelimaailmassa Aloy voi piileskellä vain pitkässä heinikossa.

Erinomainen seikkailu

Horizon Zero Dawn ei ole kaikkein edistyksellisimpiä tai monipuolisimpia pelejä. Avoimesta pelimaailmasta huolimatta pelin tarina on lineaarinen, kerronnassa käytetään perinteisiä välivideoita, eikä peli tarjoa erityisesti valinnanvapautta tai erilaisia tapoja pelata hahmollaan.

Tästä huolimatta se on genressään erinomainen, vetovoimainen seikkailu. Tarinan lineaarisuus ei paljon haittaa, kun kertomus pitää otteessaan, pelimaailmassa seikkaileminen on hauskaa ja jatkuvasti tuntuu olevan tarjolla mielekästä tekemistä.

Horizon Zero Dawnin ongelmat ovat pieniä siihen nähden, että Guerrilla Gamesin peli onnistuu monilla osa-alueilla täydellisesti. Se jättää myös pelaajan odottamaan kieli pitkällä mahdollisia laajennuksia ja jatko-osaa.

Lue myös:

Horizon Zero Dawn on nyt julkaistu – 10 vinkkiä aloittelevalle robottimetsästäjälle

Horizon Zero Dawn
Kaikki jutut aiheesta

Tuukka Hämäläinen

"Olen kirjailija ja toimittaja, joka on avustanut Muropakettia vakituisesti vuodesta 2016 alkaen. Juttuja kirjoittelen pääasiassa pelipuolelle, mutta myös leffapuolella voi nimeni näkyä. Pidän eniten seikkailupeleistä, joissa voi edetä hiippailemalla, enkä koskaan lakkaa puhumasta Jurassic Parkista ja Metal Gear Solidista. Olen vannoutunut konsolipelaaja, jonka suosikkipelejä ovat esimerkiksi Outer Wilds, Death Stranding ja The Last of Us Part II."

Muropaketin uusimmat