Arvostelu: Housemarquen uutuuspeli Nex Machina on viiden tähden arcadeherkku
Suomalainen Housemarque on vuosien varrella tehtaillut useita erinomaisia pelejä, jotka yhdistävät retrohenkistä pelattavuutta upeaan ulkoasuun. Firman tuorein peli, Nex Machina, ei muuta tätä kaavaa, vaan tarjoaa huikeaa räiskintäviihdettä.
Julkaisupäivä: Julkaistu / Tekijä: Housemarque / Julkaisija: Housemarque / Saatavilla: PC, PlayStation 4 / Testattu: PC / Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, Intel Core i5-4690, 4 Gt muistia, GeForce GTX 760 / Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella) / Muuta: Ladattava peli / Ikäraja: 12
Kun Housemarque ilmoitti tekevänsä yhteistyötä pelilegenda Eugene Jarvisin kanssa, liitto tuntui kuin taivaassa solmitulta. Onhan Jarvis kuitenkin mies Defenderin, Robotron 2084:n ja monen muun erinomaisen pelin takana. Housemarque taas on lainaillut innokkaasti inspiraatiota juuri näistä peleistä. Esimerkiksi Resogunhan oli käytännössä Defender tuunauksilla ja paremmilla grafiikoilla.
Voisiko yhteistyön tuloksena siis olla muuta kuin puhdasta parhautta?
No, ei ole. Nex Machina on erinomainen peli, joka nousee aivan Housemarquen teosten kärkisijoille.
Mies ja robotit
Nex Machina on pintapuolisesti hyvin simppeli peli. Pelaaja on geneerinen moottoripyöräkypärään ja nahka-asuun sonnustautunut jantteri, joka heitetään pienelle areenalle. Kohti puskee joka puolelta robottikuhnureita, jotka ammutaan kappaleiksi. Vasen tikku liikuttaa hahmoa, oikealla taas ammutaan – perustason twin stick shooter –kamaa, siis. Mausteina mukana ovat kentiltä kerättävät erikoisaseet sekä lyhyt teleportti, jolla voi väistellä pahimpien tilanteiden alta.
Kontrollit ovat siis peruspelattavuuden tavoin hyvin yksinkertaiset, mutta niiden täytyykin olla. Kun Nex Machina vähän pääsee vauhtiin, mihin ei mene kauaakaan, tempo on hengästyttävä ja peli niin nopeaa, että kaiken täytyy irrota suoraan selkäytimestä. Arpomiseen ei ole aikaa tai varaa.
Silti suunnitella pitäisi, sillä mukana on paljon syvyyttä. Kenttiin on kätketty Resogunin tavoin ihmisiä, jotka pitäisi pelastaa murhanhimoisilta roboteilta. Aika ajoin niihin ilmestyy myös erikoisvihollisia tai kätkettyjä radioantenneita, jotka pitäisi myös pystyä tuhoamaan – kunhan ne ensin löytää. Usein kohteet on nimittäin kätketty tuhottavan maaston taakse.
Resogunin tavoin kaikki Nex Machinassa koostuu vokseleista, eli tavallaan kolmiuloitteisista pikseleistä. Kun viholliset ja rakenteet tuhoutuvat, ne räjähtelevät valtavina vokselipilvinä, jotka pian peittävät koko ruudun. Kun mukaan heitetään vielä runsaita partikkeli- ja valoefektejä, silmät saavat ärsykkeitä koko rahan edestä. Välillä on suorastaan vaikea hahmottaa, mikä kaikki ruudulla on vaarallista ja mikä vain harmitonta graafista herkkua. Hyvä ja looginen värisuunnittelu auttaa, mutta ei poista ongelmaa kokonaan.
Hirmuisesta tykityksestä huolimatta Nex Machina pyörii silkkisen pehmeästi, kuten näin nopeatempoisen pelin tietenkin pitääkin, jotta kokemus on nautittava. Taustalla jumputtaa Ari Pulkkisen erinomainen soundtrack, joten audiovisuaalisestikin ollaan taas sillä totutulla Housemarque-tasolla.
Uudelleen! Uudelleen!
Nex Machina ei ole suuri peli. Tarjolla on viisi eri teemaista maailmaa, jotka on kaikki jaettu noin tusinaan pienempään areenaan. Yhden maailman läpäisyyn menee aikaa hyvin pelattuna alle 10 minuuttia, joten paperilla koko paketti on taputeltu yhdessä illassa. Totuus on onneksi vähän parempi.
Ensinnäkin kenttiä voi pelata eri tavoilla. Normaalin ”kaikki kentät yksi toisensa jälkeen” -tilan ohella voi hypätä yhden kentän kokoisille areenoille, joista monissa on omia lisämausteitaan. Kun muutenkin nopeatempoinen peli vaikka pyörii tuplanopeudella, aletaan puhua jo hyvin haastavasta suorituksesta!
Mukana on myös jaetun ruudun co-op-tila, joka on niin totaalista kaaosta kuin voisi kuvitellakin. Nex Machina on myös suunniteltu pelattavaksi yhä uudelleen. Pelissä on vahva pistejahdin meininki, sillä suoritukset lyödään järjestykseen maailmanlaajuisille ja kavereiden keskeisille pistetaulukoille. Hyvää suoritusta varten ei suinkaan riitä että tappaa vain kaikki robotit, vaan pitäisi myös osata kombotella.
Normaalin ”pysy hengissä ja ammu robotteja” -kombon ohella peli pitää kirjaa myös ihmiskombosta, joka kasvaa aina kun pelastaa ihmisen hengissä. Kombo ei kuitenkaan pysy kauaa aktiivisena, joten ihmisten pelastaminen pitäisi osata ajoittaa oikein. Kentät päättyvät, kun viimeisen robotin murhaa, joten ensimmäisillä pelikerroilla tämä on hyvin haastavaa. Eikä se siitä hirveästi helpommaksi muutu myöhemminkään, sillä Nex Machinan pelaaminen on koko ajan muuttuvien prioriteettien järjestelyä ja tilanteisiin reagoimista.
Nex Machinasta löytyy laaja valikoima erilaisia erikoisaseita ja power upeja. Erikoisaseet latautuvat aina pienen hetken käytön jälkeen, joten singolla tai kaiken läpäisevällä laserpyssyllä ei voi paukutella aivan tauotta. Melkein kuitenkin. Power upit taas voivat vaikka lisätä pelaajan perusaseen kantamaa tai muuttaa sen viuhkana ampuvaksi haulikoksi. Kun kuolema korjaa, pelaaja pudottaa aina yhden keräämistään härpäkkeistä kentälle, josta sen voi käydä poimimassa takaisin, jos on nopea. Näissä tilanteissa hätiköinti tosin usein muuttuu todelliseksi noidankehäksi, kun kiireessä kuolee uudelleen ja pudottaa taas lisää romua kentälle kerättäväksi.
Todella mainiona ideana high score –listalta pystyy myös katselemaan muiden pelaajien suorituksia, jolloin voi oppia kaikenlaisia yllättäviä niksejä ja kikkoja. Enpä olisi itse välttämättä huomannut, että jos aivan kentän loppuessa tekee teleportin, saa bonuspisteitä. Tai löytänyt välttämättä aivan heti kaikkia vaihtoehtoisiin kenttiin vieviä kätkettyjä uloskäyntejä ja muita salaisuuksia.
Kokonaisuutena Nex Machina on juuri sitä, mitä fanit toivoivatkin, kun Jarvisin ja Housemarquen yhteistyö julkistettiin: erinomaisen pelattava, todella näyttävä ja toivottoman koukuttava arcaderällästys, jossa jokaisen kuoleman jälkeen fiilis on ”uudelleen”.
Uudelleen, uudelleen ja vielä kerran uudelleen!
NEX MACHINA
”Erinomaisen pelattava, todella näyttävä ja toivottoman koukuttava arcaderällästys.”
