Uusimmat

Arvostelu: Kalevalasta ammentava Iron Danger on hyvä peli, joka henkii suomalaisuutta – mutta jättää odottamaan vielä parempaa jatko-osaa

02.04.2020 12:10 Joonas Pikkarainen

Vaka vanha Väinämöinen, siirtävi vastuhinsa, noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla, taktisilla tuonehilla, pettyvillä toteutuksilla.


Julkaisupäivä: 25.3.2020
Studio: Action Squad Studios
Julkaisija: Daedalic Entertainment
Saatavilla: PC (Windows)
Pelaajia: 1
Ikäraja: –
Peliä pelattu arvostelua varten: 11 tuntia


Helsinkiläisen Action Squad Studiosin Kalevala-aiheinen Iron Danger käynnistyi alkujaan elokuvaprojektina. Tarkoituksena oli julkaista kotimainen fantasiaeepos Suomen 100-vuotispäivän kunniaksi vuonna 2017, mutta suunnitelmat venähtivät ja formaatti vaihtui. Leffahaaveista on jäljellä enää proof of concept -video, mutta idea valettiin uusiksi videopelimuottiin. Uusi rautavaara oli syntynyt.

LUE MYÖS: Kalevalasta tekeillä iso tehoste-elokuva – tältä näyttää Iron Dangerin uusi traileri

Iron Danger on ylävinkkelistä kuvattu taktinen toimintapeli, joka yhdistää Kalevalan myytit steampunk-fantasiaan. Pohjan akka Louhin johtama mekanisoitu armeija ryövää Kalevalan hallitsemia läänejä saaliin ja sotilaiden toivossa, kunnes murhanhimoiset joukot saapuvat Kipunan kylään. Kaaoksen keskellä nuori sankarimme kohtaa kuolemansa, mutta Tuonelan sijaan hänelle siunaantuu mystinen voima kelata aikaa taaksepäin. Uuden kykynsä vuoksi Kipuna nostetaankin Kalevalan ainoaksi toivoksi pohjoisen joukkoja vastaan, mutta neito itse soisi haluavan vain viettävänsä elonsa rauhassa ja kaukana sodasta.

Näin ei tietenkään tapahdu, sillä muutoin meillä ei olisi peliä, jota pelata. Kipunan matkaan lyöttäytyy muutama apuri, minkä lisäksi tarinan aikana kohdataan monia Kalevalasta ja Suomen kansantaruista tuttuja hahmoja sekä otuksia. Suomalaisuus onkin vahvasti läsnä Iron Dangerin maailmassa, jossa luonnonläheisyys, ruisleipä, saunakulttuuri ja taistelevat metsot nousevat erityisasemaan.

Harmillisesti itse tarina jää hivenen kuivahkoksi kristallien keruumatkaksi, jonka aikana hahmot toki kasvavat marginaalisesti, mutta josta uupuu eepoksen tarvitsema dramatiikka. Maailmanrakennus jää kanssa aavistuksen puolitiehen ja luottaa pääasiallisesti juuri luonnonläheiseen miljööseen, mutta ilman suonissani virtaavaa suomalaisverta peli uhkaisi helposti hukkua miltei tusinafantasian joukkoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö maailma olisi mielenkiintoinen, mutta se hukkaa lähdemateriaalissa ammenneen potentiaalin ja olisi kaivannut hivenen lisää sinivalkoisuutta.

LUE MYÖS: Suomalaispeli Iron Danger sai hyvän vastaanoton kansainvälisessä mediassa

Sama kahtijakoisuus koskee myös päähenkilön ajankelauksen ympärille rakennettua mekaniikkaa. Varsinkin paperilla kyseessä on todella toimiva ratkaisu, mutta käytännön toteutus jää aavistuksen puutteelliseksi. Ajan manipulointi, kontrollit ja käyttöliittymän selkeys ovat juuri hintsusti väärällään, että niiden käyttö olisi silkkaa nautintoa. Sen sijaan toiminta on jatkuvien virhepainallusten, uusintojen uusintojen uusintoja ja lopulta vain silkasta turhautumisesta sikiävää suoraviivaistamista, joka ei – jälleen kerran – tee kunniaa mekaniikan potentiaalille.

Kyseessä on nimittäin juuri paperilla nerokas ja genressään melko uusi mekaniikka. Reaaliajassa kulkeva aika on jaoteltu puolen sekunnin tahteihin, joita voi kelata eteen- ja taaksepäin milloin tahansa. Transsiksi kutsuttu kelaus sallii vapaan kokeilun, sillä kuolon kohdatessa tai pelkästään vahinkoa saadessa tekemisensä voi nopeasti peruuttaa ja kokeilla toisenlaista taktiikkaa. Jos esimerkiksi kolme tahtia kestävän lyönnin aikana saa rintaansa pahaa vahinkoa tekevän nuolen, voi sen sijaan ensiksi soveltaa kaksi tahtia kestävän suojauksen nuolta vastaan ja vasta sen jälkeen aktivoida oma lyönti kohti vihollista.

Tähän tuodaan matkan edetessä lukuisia eri variansseja niin vihollistyyppien kuin oman alati kasvavan kykypuun turvin. Kipunan matkassa kulkee tehtävissä aina toinen apuri, jolla on yksilölliset kehitettävät kyvyt ja jota voi käskyttää yhtälailla tahtien turvin. Kummallakin hahmolla on lisäksi toisistaan erillään oleva tahtirivi, joten Kipunan liikkeet voi syöttää valmiiksi vaikka kolmeksi sekunniksi eteenpäin, kelata sen jälkeen aikaa kolme sekuntia taaksepäin ja pelata itse tämän rinnalla kulkevalla seppä-Topilla.

LUE MYÖS: Haastattelu: Tuleva suomalaispeli Iron Danger yhdistää Kalevalan steampunkiin

Varsinainen käytäntö ei kuitenkaan suju aivan näin ongelmitta, sillä ajan lailla myös tekoäly reagoi tilanteisiin reaaliajassa. Tuo edellämainittu kolme sekuntia, jonka aikana sait Kipunan ensin jäädyttämään vihollisen ja sitten ampumaan tulipallon kolmen koplaan? Se saattoi toimia täydellisesti nauhoituskerrallasi, mutta kelattuasi aikaa ja liikuttamalla Topia askeleen eri suuntaan kuin aiemmin, saattaa esimerkiksi tuo kolmen kopla hajaantua ja tulipallo lentää tällöin tyhjään tilaan. Tätä tapahtuu turhan usein, jolloin omat iskut viuhtovat toistuvasti ilmaa ja kerrasta tappava varsijousi ammutaankin eri paikkaan kuin 0,5 sekuntia sitten, jolloin pelaaja viettää enemmän aikaa edestakaisin kelatessa optimaalista jalansijaa etsien kuin tuntiessaan olevansa jonkinlainen taktinen nero.

Toteutus on onneksi kaukana katastrofaalisesta ja toimii ongelmineenkin ihan hyvin, mutta kuten sanottua, se johtaa helposti toiminnan virtaviivaistumiseen. Lukuisista kyvyistä huolimatta jatkuva mikromanagerointi täydellisyyttä hipovaan suoritukseen alkaa vain ärsyttämään, jolloin ottaa ennemmin vaikka vähän takkiinsa ja parantelee itsensä sitten jälkeenpäin – etenkin kun hahmoilleen saa aikanaan ilmaisen parannuksen. Rytäkässä on myös toisinaan vaikea saada selvän, kumpi hahmoista on aktiivisena, jolloin entuudestaan ketjutetun kombinaation saattaa vahingossa nollata. Säröinen toteutus harmittaa sitä suuremmin, sillä tekijöillä on selkeästi tässä avaimet varsin mielenkiintoiseen ja taktisesti haastavaan mekaniikkaan.

Vaan puutteineenkin Iron Danger on hieno ja nautinnollinen kotimainen tuotos, joka henkii suomalaisuutta niin tarinan kuin innovoinnin osalta. Ajankelauksen ympärille rakennetussa mekaniikassa on potentiaalia, joka toivottavasti lunastetaan ja hiotaan sammoksi jatko-osassa.

IRON DANGER

”Leffasta peliksi muuttunut Iron Danger on hyvä joskin puutteellinen avaus kotimaisilta tekijöiltä.”