Uusimmat

Arvostelu: Killing Floor 2 on toimivaa K18-räiskintää

11.01.2017 13:34 Matti Leinonen

Killing Floor 2Tekijä: Tripwire Interactive
Julkaisija: Tripwire Interactive
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PC, PlayStation 4
Pelaajia: 1, 2-6 (internetissä)
Arvostelija: Matti Leinonen

Unreal Tournament -modina syntynyt Killing Floor (2009) sai jatko-osan loppuvuodesta 2016. Dome testasi PC:ltäkin tutun pelin PS4-version – ja havaitsi sen hyväksi lahtausviihteeksi.

Dome testasi vajaa vuosi sitten Killing Floor 2:n varhaisversion. Silloin peli ei vielä ihan vakuuttanut, mutta kehitystä on tapahtunut siinä määrin, että nyt Tripwiren luomus voitti jo puolelleen.

Juonella ei Killing Floor 2:a ole pilattu. Pelin tapahtumat sijoittuvat kuukausi ensimmäisen osan jälkeen. Zed-hirviöt ovat levinneet ympäri maailmaa ja viestiyhteydet, hallinnot ja kaikki ovat kaatuneet. Jäljelle on jäänyt harvapäinen joukko ihmisiä, jotka pistävät vielä viimeisillä voimillaan kapuloita zedien rattaisiin.

Kartalle heitetään kourallinen pelaajia, joita vastaan vyöryy useita hirviölaumoja. Kun yksi aalto on tuhottu, vedetään hetki henkeä, lataillaan aseet rauhassa ja toivotetaan seuraava vihollislauma tervetulleeksi.

Pelkkään hirviöiden lahtaamiseen ei sentään tarvitse tyytyä. Versus Survival -tilassa pelaaja voi hypätä monsterin haalareihin ja lahdata muita pelaajia. Parhaimmillaan Killing Floor 2 on moninpelinä. Yksinäisille susillekin on tarjolla pelattavaa, mutta sooloilu on enemmänkin harjoittelua, jolla välttyä pahimmalta itsensä nolaamiselta nettipelissä.

Killing Floor 2

Sisältöä Killing Floor 2 tarjoaa mukavasti. Pääosaan nousevat 12 karttaa ja 14 erilaista hahmoa, joissa on skaalaa ruotsalaisesta motoristista keskiaikaan hurahtaneeseen heppuun. Siihen päälle tulee vielä 10 erilaista hahmoluokkaa ja hirveä läjä monsterinpieksemiseen tarkoitettuja tuliaseita. Hahmoille voi antaa erilaisia asusteita ja ulkoasujen väriäkin voi muokkailla haluamakseen, minkä myötä oman hahmon saa erottumaan piristävästi muusta joukosta.

PC-version useamman kymmenen pelaajan custom-karttoja ei ikävästi ole konsoliversioon saatavilla, joten konsolikerroksen rankaisijat joutuvat tyytymään alkuperäiskarttoihin ja pienempiin porukoihin.

14:a hahmoa voi kustomoida hahmoluokkaa vastaavilla perkeillä, jotka tuunaavat tyyppejä erilaisiin tilanteisiin ja taktiikoihin, heikkouksineen ja vahvuuksineen. Medic parantaa muita pelaajia, mutta on heikko isompia hirviöitä vastaan. Support-perkillä jaetaan enemmän rankaisua vihollisille, mutta aseiden lataus kestää pidempään. Tarkka-ampuja aiheuttaa täystuhoa pääosumillaan. Jokaisella luokalla on oma tehtävänsä, ja yksi tärkeimmistä läksyistä onkin tietää oma roolinsa ja siinä sivussa tukea muita tiimin pelaajia. Näin viimeistään siinä vaiheessa, kun vastaan asettuu jompikumpi pelin kahdesta pomosta, joiden kaataminen ei todellakaan suju käden käänteessä.

Pelattavuus on Killing Floor 2:ssa kohdillaan.

Padiohjaus toimii hyvin ja kontrollit iskevät nopeasti konsolipyssyttelyjä pelanneen selkäytimeen. Silmäkarkkiakin on tarjolla, kun liian lähelle työntyvältä monsterilta saa tussauttaa raajat kohti kiertorataa hidastuksen saattelemana ja rokin pauhatessa taustalla. Vaikeustaso on helpoimmalla normal-tasollakin korkeahko, sillä ainakin yksin pelatessa vihua hönkii päälle joka suunnalta. Korkeimmilla vaikeustasoilla netissä pelatessa meno onkin sitten sellaista hurmosta, että Mertarannaltakin loppuisivat sanat kesken.

Lyhyestä virsi kaunis:

Virheet on korjattu ja Killing Floor 2 suositeltava valinta kaveriporukalle, joka nauttii hirviöiden lahtaamisesta porukalla. Peli avautuu hyvin myös ensimmäistä kertaa sarjaan tutustuvalle. Vuoden 2009 peliä Killing Flooria ei siis ole tarpeen kaluta ensin läpi.