Arvostelu | Kyllä kannatti kokeilla – Total War Saga: Troy on yksi pelisarjan parhaista osista

16.08.2020 20:40 | Joonas Pikkarainen

Creative Assemblyn kokeilut onnistuvat jo toistamiseen, sillä Total War Saga: Troy tarjoaa yhden pelisarjan parhaimmista uudistuksista vuosiin.


Julkaisupäivä: 13.8.2020
Studio: Creative Assembly
Julkaisija: Sega
Saatavilla: PC (Windows, testattu)
Pelaajia: 1
Ikäraja: –
Peliä pelattu arvostelua varten: 20 tuntia


Sota. Sota ei lopu koskaan, eikä Creative Assembly voisi olla asiasta sen tyytyväisempi. Suurstrategioistaan tunnettu studio on tehtaillut Total War -saagaansa jo vuodesta 2000 lähtien kattaen niin Napoleonin sodat, taistelevien valtioiden Japanin kuin Games Workshopin Warhammer-universumin. Yhteensä neljätoista emosarjan osaa on sovittanut taistelunäyttämöitä läpi historian digitaalisiksi teattereiksi, joista tuorein vie pelisarjan kauimmaksi menneisyyteen kuin koskaan aikaisemmin.

Total War Saga: Troy kääntää tiu’un noin 1200 vuotta ennen ajanlaskumme alkua Pariksen tuomioon. Vieteltyään Afroditen avulla maailman kauneimmaksi naiseksi mielletyn Spartan Helenan Troijan prinssi seilaa tyytyväisenä Aigeianmeren yli takaisin kotikonnuilleen. Tämän vanavedessä saman ylityksen tekevät pian myös aiheesta jostain syystä vihastuneet kreikkalaiset ja itse Spartan kuningas Menelaos, jolle siippansa kidnappaus on riittävä syy anella veljensä ja mykeneläisten kuningas Agamemnon mukaan sotaan troijalaisia vastaan.

Näin siis Homeroksen kirjoittaman Iliaksen mukaan, jota myös Creative Assembly käyttää lähteenään sovittaessaan Troijan sodan tutumpaan formaattiin. Tapahtumien todenperäisyydestä on tosin kiistelty tutkijoiden keskuudessa, mutta studio ei ole antanut tämän hidastaa, vaan päättää sen sijaan ammentaa runoelman myyttiset ainekset omaksi historialliseksi näkemykseksi.

Total War -sarjan kannalta ote on sama kuin viime vuonna julkaistussa Three Kingdomsissa, jossa todenmukaista sodankäyntiä väritetään elämää suuremmilla sankareilla. Pelin kahdeksan osapuolta ovat kiitettävän erilaiset pelityyleiltään ja tavoitteeltaan, jotta näillä pelaaminen tuntuu mielekkäältä. Akhilleus joutuu esimerkiksi tasaisin väliajoin puolustamaan omaa mainettaan kaksintaisteluilla, joihin mies saattaa häippästä jättäen armeijansa odottamaan. Haastajien kukistamisesta saatavat bonukset ovat usein sen arvoiset, mutta kesken kiivaan sodan oman parhaimman kenraalin menettäminen muutamaksi vuoroksi on silti tuntuva menetys, jota punnita.

LUE MYÖS: Arvostelu: Total War: Three Kingdoms on loistava stategiapeli – piristää tuttua pelisarjaa onnistuneesti

Kullekin sankarille on lisäksi sovitettu oma odysseia, joka lainaa Iliaksen tapahtumia ja toimii yhtenä mahdollisena keinona kampanjan läpäisylle – toinen on Total War -saagalle tuttu täydellinen dominanssi. Tarinalinjat kerrotaan tosin edelleen lyhyiden saatetekstien kautta, joten mistään merkittävästä kerronnallisesta kokemuksesta ei voida puhua. Ne antavat silti riittävän syyn potkia pelaajat omista suunnitelmista poikkeaville poluille, joskin omalla peluukerralla Akhilleus vietti silti enemmän aikaa kinastellen muiden spartalaisten kanssa kuin käyden sotaa merten takana odottavien troijalaisten kanssa.

Vaihtoehtoinen – ja usein parempi – ratkaisu on pitää välit kunnossa naapureihin, sillä Total War: Troyn uudistettu resurssijärjestelmä muokkaa pelisarjan strategista puolta merkittävästi parempaan. Yhden yleisvaluutan sijaan elintärkeitä resursseja on viisi: vilja, puu, kivi, pronssi ja kulta. Näiden arvoasteikko kulkee jokseenkin vastaavassa järjestyksessä, jolloin parhaimmat yksiköt ja rakennukset vaativat valmistukseen kiveä, pronssia ja harvinaisempaa kultaa. Yksiköiden kohdalla puhutaan myös jatkuvasta ylläpidosta, jolloin raskaita yksiköitä varten on hyvä olla kuparikaivokset hallussa.

Useammalla resurssilla tasapainottelu lisää pelin strategisen puolen tärkeyttä, sillä omat varannot riittävät harvoin kaikkeen. Diplomatia nouseekin Troyssa entistä suurempaan osaan. Naapurivaltioista voi pyytää itselleen säännöllistä kuparilähdettä ja antaa vastavuoroisesti ylitsepursuavaa viljaa takaisin, jolloin oman armeijan voi päivittää kevyistä alkupään yksiköistä raskaampaa panssaria kantaviin eliitteihin.

Tai sitten tarvittavat louhokset voi valloittaa vain voimalla.

Joka tapauksessa Total War Saga -sivusarjan aiempi osa, Thrones of Britannia, vei lääninhallinnan strategisuuden jo uudelle tasolle eriyttämällä resurssit omiksi alueiksi, ja nyt Troy jalostaa idean entistä monipuolisemmaksi. Pelityylistä riippuen osa Aigeianmeren rannikkoalueista onkin huomattavasti kriittisempiä kuin toiset näistä saatavien resurssien vuoksi.

Valtioiden välinen voimankäyttö todennetaan puolestaan tutussa taktisessa näkymässä, joka toimii yhdestä merkittävästä muutoksesta huolimatta hyvin tuttujen oppien mukaisesti. Aikakaudesta johtuen ratsuväki on Troijan sodassa vielä verrattain tuntematon käsite, joten ylläpitääkseen pelisarjalle ominaisen ksp:n toiminnassa yksiköt on luokiteltu kevyisiin, keskiraskaisiin ja raskaisiin. Nämä poikkeavat paitsi arvoiltaan ja kyvyiltään, myös nopeudeltaan, joten kevyet joukko-osastot ovat omiaan härnäämään vihollisia sivusta ja iskemään selkään, kun raskas kalusto vastaanottaa vihollisarmeijan massan.

Kokemus ei tosiaan poikkea hirveästi aiemmasta, vaikka toiminta on ratsuväen puuttuessa huomattavasti hitaampaa. Voitot lunastetaan yhtä taktisella peliälyllä, joten koukkaukset, maaston hyödyntäminen ja motitus ovat edelleen parhaat keinot poistua tantereelta voittajana. Etevä kenraali hyödyntääkin mahdolliset suistoalueet tai kevyet yksiköt kätkevät heinikot edukseen omien tappioiden lieventämiseksi.

Troyn tapauksessa kreikkalainen mytologia tuo oman säväyksen myös taisteluihin, sillä tarustosta tutut olennot on sovitettu aavistuksen inhimillisempiin mittoihin. Minotauros on esimerkiksi häräntaljaan pukeutunut kookas soturi, kun taas kentaurit ovat aikakauden harvoja hevosratsastajia. Kukin myyttinen otus on oma erikoisyksikkö tai -agentti, joita saa ainoastaan tietyiltä alueilta tai lahjaksi jumaltenpalveluksesta. Näiden saatavuus on tosin aavistuksen yltäkylläinen, minkä seurauksena yksiköt eivät tunnu aivan niin uniikeilta kuin olisi suotavaa.

Vaikka Total War Saga on suunniteltu pienemmän mittakaavan kokeellisiin sovituksiin, Troy tuntuu silti melkein kuin emosarjansa peliltä. Aigeianmeri ja sen lähiseutu on pelialueena valtava – ja kaunis – joskin valtaosa siitä on luonnollisesti meren peittämää. Tämä olisi ollut oiva tilaisuus lisätä pelisarjaan tyydyttävät meritaistelut, mutta sen sijaan armeijoiden kohtaaminen laineilla vie nämä taistelemaan läheiselle rannikolle.

Troy ottaa takapakkia myös muutaman muun osa-alueen kohdalla. Three Kingdomsin oivan diplomatian ja perhesuhdekiemuroiden jälkeen pronssikauden vastaavat ovat masentava paluu aiempaan yksinkertaisuuteen. Sama koskee myös armeijoiden kasaamista, joka on vanhaan malliin sidottu yksiköiden osalta läänissä oleviin rakennuksiin ja vaatii useita vuoroja ennen kuin se on kasassa. Myös agentit tekevät paluun, mikä näkyy pienoisena spämminä kartalla.

Näistä huolimatta Total War Saga: Troy on lopulta suurempi askel eteenpäin kuin taakse, kiitos lähes yksinomaan erinomaisen resurssiuudistuksen. Saga-sivusarja on toiminut alusta lähtien Creative Assemblyn kokeellisena leikkikenttänä uusille ideoille, ja molemmilla kerroilla studio on onnistunut vakuuttamaan jollain osa-alueella. Tällä kertaa edullisempaan hintalappua vastaan saa onneksi myös lähes emosarjan veroisen pelikokemuksen.

TOTAL WAR SAGA: TROY

”Troijan sota johdattelee Total War -sarjan (toivottavasti) entistä monipuolisempaan tulevaisuuteen.”

Muropaketin uusimmat