Arvostelu: Titanfall 2 nostaa pelisarjan yllättäen räiskintöjen eliittiin
Tekijä: Respawn Entertainment
Julkaisija: EA
Testattu: Xbox One
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Pelaajia: 1, 2-16 (internetissä)
Arvostelija: Kalle Laakso
Jatko-osan kirousta ei ole helppo rikkoa, kun kaiken pitäisi olla paremmin ja isommin. Titanfallin jälkeen Respawnin edessä oli iso urakka ja nyt on aika lunastaa odotukset.
Ensimmäinen Titanfall oli kaikin puolin iloinen ilmestys. Se tarjosi pelaajille jotain tuttua, mutta silti myös jotain uutta. Ulkoasun alla piilotteli jämäkän pelattavuuden ja kävelevien tankkien kiehtova kombinaatio, joiden ansiosta peli erottui muusta FPS-rintamasta.
Titanfallissa oli oikeastaan vain yksi ongelma: se ei ollut tarpeeksi monipuolinen eikä ole siksi kestänyt aikaa.
Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin asiat ovat muuttuneet suuresti. Titanfall 2:ssa ensimmäisessä pelistä on jäljellä enää idea ja pelattavuus. Kaikki muu on pistetty uusiksi, tai vähintään tuunattu uuteen uskoon. Respawn rikkoi jatko-osan kirouksen ja loi pelin, joka haastaa kaikki syksyn suuret räiskintäjulkaisut.
We had no other options
Titanfall 2:n ensimmäinen uudistus on paljon kaivattu yksinpelikampanja. Pelaaja on rokkitähdeksi nimetty Jack Cooper. Onneton rivisotilas on jostain ihmeellisestä syystä pirun potentiaalinen jantteri, joka pääsee legendaarisen titaanipilotin hoivaan. Cooper saa kokeilla hetken aikaa elämää pilottina, kunnes velvollisuus kutsuu.
Pelimaailmalogiikalla hommat menevät totta kai reisille, eikä mitään ole tehtävissä. Cooper on tietysti oikeassa paikassa väärään aikaan ja pääsee BT-7274-titaanin puikkoihin.
Tarina avautuu tilanteeseen, jossa avaruuden rajaseutuplaneettojen Frontier Militia, siis eräänlaiset kodinturvajoukot, ottavat yhteen avaruusnatsijärjestö IMC:n kanssa uuden tulevaisuuden herruudesta. IMC hakee absoluuttista oikeutta kaikkeen resursseista sotatoimiin ja ekonomiaan, mitä Militia koettaa parhaansa mukaan estää.
IMC:n pääjehu käyttää tuhottomasti rahaa asiansa ajamiseen ja viis piittaa ihmisistä – kaikki ovat korvattavissa. Siispä pätäkällä värvätään palkkasotilaita tykinruuaksi ja vastaantulijoiden kiusaamiseksi, ja minimoidaan samalla IMC:n omien joukkojen tappiot. Kuin sattuman kaupalla Cooper titaaneineen on IMC:n unelmien tiellä, joten tarinan mittaan näiden sukset menevätkin koko ajan ristiin palkkisten kanssa.
Kliseiden alun jälkeen loppupeli on puhdasta popkornijuhlaa. Elämää suurempia kysymyksiä ei kysellä, eikä peli muutenkaan kyseenalaista päivän polttavia aiheita. Sen sijaan se on kevyt toimintapläjäys, jollaisena se toimii loistavasti. Noin kuuden tunnin mittainen yksinpelietappi on hyvin rytmitetty ja tarjoaa vaihtelua laidasta laitaa. Mukana on muutama yllätyskin.
Välillä Titanfall 2:ssa on myös aikaa keskittyä Cooperin ja BT:n yhteiseloon, johon on selvästi nähty vaivaa. BT:n järkkymätön robottimaisuus pistää ajoittain hymyn huulille ja ehkä vähän hymähtämäänkin, kun ihminen ja robotti esimerkiksi juttelevat uudesta löydetystä aseesta. Muutaman kerran homma meinaa lipsahtaa turhan inhimilliseksi, mutta parhaimmillaan BT on jopa Portalin GLaDOSin tasoinen persoonallisuus.
Harmittavasti kampanja loppuu kuin seinään, vaikka sitä osaakin odottaa. Lopulla haetaan selvästi jatkoa sarjalle. Kokonaisuutena tarina tyydyttää ja jättää nälän saada lisää, mikä on hyvä merkki.
Speed of a pilot and devastating size of a titan
Loput Titanfall 2:n uudistukset löytyvät moninpelin puolelta ja niitä on paljon.
Pilotit ovat saaneet neljä uutta kykyä. Phase Shiftin kanssa voi vaihtaa pariksi sekunniksi ulottuvuutta, mikä tekee pilotista näkymättömän. Heittoveitsen tapaan heitettävä Pulse Blade puolestaan näyttää hetken aikaa osumakohtansa lähellä olevat viholliset omille tiimiläisille. A-Wall-suojalla syntyy hetken kestävä suojamuuri, jonka läpi pystyy ampumaan. Vinkein kyky on kuitenkin Grapple Hook -koukku, joka tuo liikehtimiseen vauhtia ja uusia ulottuvuuksia.
Pilotin ominaisuudet tuovat pelaamiseen huomattavaa syvyyttä, mutta niiden käyttöä on myös rajattu – kyvyillä on tietty kesto, joiden lataukseen menee oma aikansa. Niinpä kykyjä ei voi spammata miten haluaa, mikä pitää homman kurissa.
Erilaisia aseita Titanfall 2:ssa on 28, joissa riittää opittavaa ja vaihtelua. Tussareihin löytyy pirusti avattavia tähtäimiä ja muita kilkkeitä. Anti-titaani-aseita on muokattu Titanfallista sen verran, että osa raskaista aseista on siirretty pääaseblokkiin, jolloin toiseksi aseeksi ei voi ottaa kuin toisen titaaniaseen neljästä vaihtoehdosta, tai käsiaseen.
Uusia titaaneja on kolme, mikä nostaa niiden yhteismäärän kuuteen. Yhtään ensimmäisen Titanfallin tankkia ei päässyt enää jatkoon, joskin muutama muistuttaa etäisesti menneitä esikuviaan.
Aseita ei titaaneille voi enää valita erikseen, vaan jokaisella kuudella on oma tussarinsa, samoin kuin tapoista ja pelimuodosta riippuen esimerkiksi aluevaltausonnistumisista kerääntyvä erikoisominaisuus. Nämä keskittyvät nyt pelkästään toisten titaanien tuhoamiseen, siinä missä edellisessä pelissä mittarilla sai omalle titaanilleen vahvemman suojakentän.
Jokaisen titaanin erikoishyökkäys poikkeaa huomattavasti muista: yksi niistä pystyy lentämään hetken ja lanaa raketeillaan sileäksi koko pitäjän. Toisen ytimestä purkautuu laseriloiste, jota on vaikea paeta. Yksi titaaneista pystyy järäyttämään maata niin väkevästi, että maan halkeamista pursuaa tulta vihollisten kiusaksi. Kaikista raskain titaani voi hetken aikaa ampua minigunillaan automaattitähtäyksellä kaikkea näkemäänsä yhtaikaa.
Erikoisin titaaneista on Ronin, joka on aseistettu lähitaisteluun sopivalla miekalla ja haulikolla. Ronin ei kestä paljoa runtua, mutta se on vastaavasti sitäkin vikkelämpi liikkumaan ja todella tappava lähelle päästessään.
Titaanilauma on jaettu kolmeen luokkaan, joissa on kussakin kaksi sotakonetta: kevyet, keskiraskaat ja raskaat titaanit. Kevyillä liike on nopeaa ja pakollista, sillä tulitaisteluissa ne eivät pärjää isommilleen. Keskiraskaat ovat suhteellisen hyviä jokapaikan höyliä, ja raskassarjalaiset saapuvat paikalle hissuksiin mutta muita näyttävämmin. Titaanien yksilölliset ominaisuudet huomioiden jokaiselle pelaajalle löytyy varmasti oma suosikkinsa.
Suojia titaaneilla ei enää ole eikä menetettyä energiaa saa takaisin, ellei pilottina pölli pattereita vihollistitaaneilta. Pattereita ei enää siis yritetä ampua vihollisen selästä, vaan nyt niitä varastetaan, jolloin kohde menettää palkin verran energiaa.
Pöllityn patterin voi käyttää kaverin titaaniin, jolloin se saa joko energiaa taikka suojakenttää, jos energiat ovat täynnä. Energian loppuessa koneet eivät ole kuitenkaan tuhoon tuomittuja, vaan titaani voi operoida vielä hätäenergialla, kunhan vain ei ota enempää osumaa vihollistulesta. Vahingonkestoa on tosin laskettu, joten titaaneilla joutuu taktikoimaan aikaisempaa enemmän.
Taktikoimista vaativat myös boostit, jotka olivat Titanfallissa burning-kortteja. Niitä voisi sanoa lähinnä killstreak-palkinnoiksi, jotka näyttävät viholliset hetken aikaa kartalla, häiritsevät vastapuolen tutkaa ja niin edespäin. Siinä missä kortteja oli aiemmin kymmenittäin, on niitä nyt tasan 12. Lisäksi pilotille voi valita vai yhden jeesin aikaisemman kolmen kortin sijasta, eikä apua voi käyttää, ennen kuin mittaria on tehosteesta riippuen tarpeeksi.
Ilahduttavaa on se, että pääperkeleellinen automaattitähtäävä SMART-pistooli ei ole enää normaaliase, vaan tehosteen takana.
Entistäkin parempi
Kenttäsuunnittelun saralla Respawn on petrannut hyvin. Kaikkien yhdeksän kentän tasapaino on parempi kuin Titanfallissa, joskaan nyt yksikään kentistä ei varsinaisesti nouse ylitse muiden. Kenttien huomattavasti suuremman koon ansiosta titaaneilla on enemmän tilaa temmeltää. Osa kentistä on myös tehty selkeästi raskaaseen taisteluun, joskin jokaisessa kartassa on muutama solmukohta, joissa piloteilla mättävät mano-a-mano.
Pelimuodot ovat perinteiset tappomatsit, lipunryöstöt ja alueiden hallinnat, mutta uuttakin on mukana kahden muodon verran.
Bounty Huntissa kerätään rahaa tapoista aalloissa toista joukkuetta vastaan. Aalloissa hyökkäävät pääasiassa tietokonevastustajat, mutta niihin voi liittyä itsekin päänahkoja hakemaan. Markat tallennetaan aina erien välissä mutta pelitilan twistinä kuollut pelaaja menettää puolet rahoistaan.
Toinen uusi pelimuoto on Coliseum, jossa kaksi pilottia ottaa toisistaan mittaa paras kolmesta -menetelmällä. Coliseumia ei pääse pelaamaan ilman lippuja, joita saa suorittamalla haasteita muissa pelitiloissa. Coliseumin palkinnot ovat suurempia kuin pelissä muutoin, mutta muita pelaajia ei tässä pelitilassa paljoa näe. Kolme lippua 60 pelitunnin aikana ei ole paljoa, joten kannattaa käyttää mahdollisuutensa hyvin.
Pelattavuus oli esimerkillistä jo ensimmäisessä Titanfallissa, ja jatko-osassa sitä on viilattu taiten eteenpäin. Komennot ja liikkumisen ymmärtää välittömästi, ja uudet ominaisuudet tuovat pelaamiseen syvyyttä ja uusia mahdollisuuksia. Peli pyörii sujuvasti 60 kuvan sekuntivauhtia niin yksin- kuin moninpelissäkin, eikä tähtäyksessä ole viivettä.
On aika ironista todeta, että esimerkiksi juuri julkaistu Call of Duty: Infinite Warfare on hidastempoisempi ja tähtäyksen osalta viivyttelevämpi kuin Titanfall 2. Riippuu pelaajasta onko se hyvä vai huono asia, mutta Titanfall 2 on parhaimmillaan pirun sujuvaa liikkumista, joka virittää vanhankin pelaajan ADHD-taajuudelle.
Yksi suurista räiskinnöistä
Ensimmäinen Titanfall oli pelinä tasokas, mutta siinä riitti pelattavaa vain pariksi viikoksi. Niinpä Respawnilla oli kova paikka tehdä pelaajiin kunnon vaikutus jatko-osassa. Kritiikistä on onneksi opittu, jopa enemmän kuin olisi uskaltanut toivoa.
Tuloksena on peli, joka on uudistunut riittävästi ja josta näkee, että tekijöillä on vahva näkemys. Ja parempi ollakin, sillä Titanfall 2 haastaa kerralla kolme raskaan sarjan räiskintäpeliä.
Kuukauden sisään on julkaistu Gears of War 4, Battlefield 1 ja Call of Duty: Infinite Warfare. Kilpailijoista nuorin on kymmenvuotias, viiden pelin mittainen sarja. Kaksi muuta ovat 14-vuotiaita ja niitä on tehty yli kymmenen pelin verran. Mutta nyt Titanfallista tuli väistämättä yksi suurista räiskinnöistä, keskelle veteraanien miljoonamyyntejä ja fanikuntia. Se yksinkertaisesti toimii.
