Arvostelu: Leisure Suit Larry tulee taas – Uutuuspeli Wet Dreams Don’t Dry palkitsee 20 vuoden odotuksen kohtalaisen hyvin

14.11.2018 20:00 | Teemu Purhonen

Leisure Suit Larry: Wet Dreams Don’t Dry tuo menneiden aikojen luuserin kirjaimellisesti aikakoneella nykyaikaan, eikä tilanteesta tunnu olevan huolissaan kukaan muu kuin itse Lafferin Larry. Kysymys kuuluukin, mikä ihmeen Larry ja pitäisikö ketään enää kiinnostaa?


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: CrazyBunch/ Julkaisija: Assemble Entertainment/ Saatavilla: PC (testattu) & Mac / Pelaajia: 1 / Ikäraja: 16 / Peliä pelattu arvostelua varten: 10 tuntia


Leisure Suit Larry polkaistiin käyntiin seikkailupelien kulta-aikana, jolloin kehän toisesta nurkasta löytyi Sierra Online. Vastassa oli myöhemmin LucasArtsiksi muuttunut Lucasfilm, ja kummatkin näistä tuottivat täysin toisistaan poikkeavia pelejä – sisällön lisäksi myös pelimekaniikan osalta. Sierran pelit kävivät huomattavasti paremmin kaupaksi.

Sierra puski markkinoille erilaisia Quest-pelejä, kuten Police Quest- ja Space Quest -sarjat. Ensimmäiset olivat todella vakavia realistisuuteen tähtääviä poliisitarinoita, kun Space Questit keskittyivät enemmän vitsihuumoriin. Sierran peleissä kaikki komennot piti näpytellä ruudulle omin pikku kätösin.

Lucasfilmin lähestymistapa oli toinen. Käskyjä ei tarvinnut kirjoittaa vaan ne löytyivät kätevästi ruudun alareunasta. Lisäksi studion pelit olivat pääsääntöisesti slapstick-nauruhuumorin vaikutuksen alaisena, eivätkä ne edes yrittäneet ottaa itseään vakavasti. Lucasfilmin peleissä immersio tuhottiin usein tahallaan, koska näiden hahmot yleensä tiesivät olevansa videopelihahmoja ja kertoivatkin tästä pelaajan suureksi hämmästykseksi. Neljännelle seinälle ilkuttiin toistuvasti.

Sierran vuonna 1987 käynnistämä Leisure Suit Larry -pelisarja on pitkälti samaa huumorin kukkaa, sillä peleissä seurataan onnettoman Larry Lafferin touhuja polttavan kylmässä maailmassa, jossa Larry ei yksinkertaisesti vain onnistu järjestämään naisasioitaan oikein. Lähtökohta on herkullinen, ja pikkutuhmat Larry-pelit ovatkin myyneet miljoonia kopioita. Edellinen Larry-peli eli Leisure Suit Larry: Love for Sail! ilmestyi yli 20 vuotta sitten. Uudella Larry-pelillä ei tosin ole mitään tekemistä Sierran (RIP) kanssa, sillä sen on kehittänyt saksalainen Crazybunch-studio, joka selvästikin tietää mitä tekee.

Hahmona Larry pohjautuu erääseen Sierralla työskennelleeseen kaupparatsuun, jolla oli toimistossa ollessaan tapana retostella naisseikkailuillaan – jotka kaikki tiesivät paskapuheeksi. Valkoiseen vapaa-ajan pukuun pukeutuva limaisen luihu Larry on luuseri ja moukka, ja se tulee nopeasti selväksi pelasi sitten mitä tahansa sarjan peliä. Uusi Leisure Suit Larry: Wet Dreams Don’t Dry on jo sarjan kahdeksas peli.

Wet Dreams Don’t Dry käynnistyy, kun Larry löytää itsensä nykypäivän New Lost Wagesin kaupungista. Maailma on outo, eikä missään tunnu olevan mitään tolkkua. Ihmiset puhuvat mieluummin taskuissa kannettaville ruuduille kuin toisilleen, eikä asioita voi tehdä ilman niiden kuvaamista. Nykyään deittailukin tapahtuu omituisella Timber-puhelinsovelluksella joiden avulla käyttäjät pisteyttävät toisiaan, ja Larryn onkin tartuttava tiukasti luuriinsa naisseuraa havitellakseen.

Leisure Suit Larry: Wet Dreams Don’t Dryssa Larryn päämääränä on kerätä tarpeeksi Timber-pisteitä, jotta treffit unelmien naisen kanssa realisoituvat. Samaan aikaan Larry ponnistelee päästäkseen peuhaamaan muiden Timber-treffattavien kanssa.

Seikkailupelit ovat täysin niin hyviä kuin niiden puzzle-tehtävät. Uuden Larryn juoni rullaa lähes kokonaan ilman nikottelua, ja siinä pelin ongelman ydin lymyileekin. Se ei tarjoa niin minkäänlaista haastetta. Jos joku pulma ei ole välittömästi selvä, kertoo Larry usein suoraan miten pelaajan tulee toimia edetäkseen. Mukava juttu juonen seuraamisen kannalta, mutta pian pelkkä tekninen klikkailu alkaa turruttaa mieltä.

Pelin pelastaakin sen hauska käsikirjoitus, sillä ilman sitä pelaamisessa ei olisi niin mitään järkeä. Lisäksi sen yleinen hassuttelu yksinkertaisesti toimii kunhan pitää mielessä, ettei kyse ole mistään älykkäästä viihteestä.

Leisure Suit Larry: Wet Dreams Don’t Dryssa tosin on yllättävän moderni ote seksuaalisuuteen ja se ottaa jopa yllättävän hyvin kantaa tasa-arvokysymyksiin ja jopa sukupuolistamiseen. Larry on paikoin hämmentävän valveutunut ollakseen 1980-luvun stereotyyppinen sovinisti.

Pelimekaniikka on tuttua tippuria: hiiren vasemmalla napilla Larry liikkuu nöyryytyksestä toiseen. Sama klikkaus toimii myös toimintanäppäimenä, jolla esimerkiksi avataan ovia, yritetään saada rotta kondomiin juustolta haisevaa dildoa käyttäen ja aloitetaan keskustelut.

Oikealla hiiren napilla Larry tutkailee ympärilleen ja kertoo mitä näkee, ja hiiren rullaa käyttämällä päästään selaamaan inventaariota. Välilyöntiä painamalla pääsee näkemään kaikki ruudun interaktiiviset kohteet, joka voi osoittautua kiroukseksi. Sen avulla ei joudu harrastamaan seikkailupeleistä tuttua pikselinmetsästystä, mutta samalla pelaaminen helpottuu aivan liikaa.

Tästä huolimatta peli luistaakin sulavasti kuten rasvattu kynttilä darkroomissa, sillä sen kaikki puzzlet ovat täysin loogisia. Monet pelinkehittäjät käyttävät luonnonvastaisia pähkinöitä pidentääkseen pelin kestoa, mutta onneksi Crazybunchin väki ei ole tähän lähtenyt. Lisäksi pelistä löytyy terve annos itseironiaa ja sopiva määrä viittauksia Larryn aikaisempiin lemmen perässä juoksemisiin.

Tällaisenaan Wet Dreams Don’t Dry on keskivertoa hupaisampaa ja pikkutuhmaa viihdettä omassa genressään, mutta se olisi voinut olla niin paljon parempi – esimerkiksi Thimbleweed Parkin malliin. Peli antaa todella makoisia vihjeitä mihin suuntaan tarina oikein lähtee. Tämän ansiosta odotukset nousevat auttamatta teltan kattoon saakka. Pettymys maistuukin erityisen sakealta, kun tämä helmeilevän kupliva juonikuvio jää täysin käyttämättä.

Pientä lohtua suo meskaliinipäissään alpakoiden kanssa jutusteleva Larry ja se erikoisen miellyttävä hetki, kun kasarisankari päätyy takaisin pikselimaailmaan jossa itse Donald Trump kehuu Larryn tapaa kohdella naisia.

Wet Dreams Don’t Dry ammentaa visuaalisesti LucasArtsin peleistä, kuten esimerkiksi Day of the Tentaclesta, ja sen maailma on toimivan sarjakuvamainen.

Kaikki on sopivan rempallaan ja saastaista, kuten Larryn pieni likainen mielikin. Peli näyttää todella lumoavalta ja New Lost Wages tuntuu aidolta omassa kämäisessä kontekstissaan. Vaikka itse pelikartta ja sinne aukeavat sijainnit tuntuvat vähäisiltä, kuten Larryn seksuaaliset kokemukset, riittää pelissä touhuttavaa noin kymmeneksi tunniksi.

Kelpo määrä, kun ottaa huomioon, että esimerkiksi The Secret of the Monkey Islandin pelaa läpi huomattavasti nopeammin.

Lisäksi Larryn uusi tuleminen kuulostaa todella hyvältä. Pelin jokaisessa sijainnissa soiva oma musiikki on erittäin viehättävää ja onnistuu tukemaan tapahtumia onnistuneesti. Etenkin klubilla soiva jytke on hämmentävän houkuttelevaa. Pelin äänimaailma tuntuukin odottamattoman hiotulta ja ääninäyttelykin on huippuluokkaa.

Oman lisänsä makoisaan äänisoppaan tuo sankarin ääneksi palannut Jan Rabson, jonka nariseva sössötys kanavoi Larrya täydellisesti.

LEISURE SUIT LARRY: WET DREAMS DON’T DRY

3,5

”Leisure Suit Larryn paluu on yllättävän laadukas ja hupaisa point’n’click -seikkailupeli, jonka olematon vaikeusaste saa sen kompastelemaan ennenaikaiseen syöksyyn.”