Arvostelu: Life is Strange: Before the Storm on edeltäjänsä tavoin hieno peli, mutta tarjoaa liian vähän tekemistä

Hillitty ja tarinavetoinen Life is Strange: Before the Storm onnistuu toistamaan ensimmäisen pelin taian, mutta jättää samalla pelaajan puhtaasti sivustakatsojaksi. 

Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Deck Nine / Julkaisija: Square Enix  / Saatavilla: PlayStation 4 , Xbox One, PC / Testattu: PlayStation 4 / Pelaajia: 1 / Ikäraja: sallittu / Peliä pelattu arvostelua varten: noin 10 tuntia

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia ensimmäisestä Life is Strange -pelistä.

Ensimmäisen Life is Strangen kehittäjä Dontnot Entertainment on astunut syrjään, ja toisen pelin eli ”kauden” tekemisestä on vastuussa Deck Nine. Pelaajien onneksi uusi tiimi onnistuu pitämään yllä tutun seesteisen tunnelman ja luomaan yksinkertaisuudessaan taidokkaan tarinan. Haasteeksi Life is Strange: Before the Stormin kohdalla muodostuu kuitenkin se, kuinka kertoa tarina mielenkiintoisesti, kun sen keskeisimmät käänteet ja loppu ovat tiedossa jo ennen aloitusta.

Life is Strange: Before the Stormin protagonisti on ensimmäisestäkin pelistä tuttu, kapinahenkinen ja hieman arvaamaton Chloe Price (jonka ääninäyttelijäksi on vaihtunut Rhianna DeVries). Fiktiiviseen Arcadia Bayn kaupunkiin sijoittuva ensimmäinen Life is Strange oli toimiva sekoitus yliluonnollista etsivämysteeriä ja herkkää kasvutarinaa. Se keräsi paljon kiitosta niin pelaajilta kuin kriitikoiltakin. Hentoisen hiljainen kerrontatapa, erinomainen musiikki sekä koukuttavat juonenkäänteet tempaisivat mukaansa, ja tarjosivat toiminnantäyteisemmistä genrekumppaneistaan poikkeavan elämyksen.

Before the Storm sijoittuu aikaan ennen ensimmäistä Life is Strangea, ja kertoo uuden tarinan.

Chloe Pricen elämä on seikkailu itsessään. Nuori tyttö ei ole vielä täysin elämän kovettama kukkoilija, vaan astetta herkempi ja alttiimpi vaikutuksille. Tuttua on on lapsenkaltainen innostus asioihin. Chloen isä on jo kuollut, ja ensimmäisestä osasta tuttu isäpuoli jo astunut tytön ja tämän äidin elämään. Koulussa Chloe tutustuu Rachel Amberiin, joka on myös jo surullisen tuttu hahmo. Pelaajalla on näin heti tarinan alussa ymmärrys siitä, kuinka kahden tytön ystävyys tulee kehittymään ja päättymään. Tämä lisää Before the Stormin tarinan traagisuutta taitavasti luoden pahaenteisen tunnelman kehittyvän juonen ylle.

Rachel on koulun tähtioppilas, lähtöisin hyvästä perheestä, kaunis ja kaikkea sitä mitä Chloe ei koe olevansa. Vastakohtaisuuksista huolimatta, tai juuri niiden vuoksi, tytöt ystävystyvät. Before the Storm kertoo kolmen jakson kautta tarinan aikuistumisesta ja ihastumisesta. Se käsittelee hienosti ystävyyden eri puolia ja teemoja, ja kuvaa rohkeasti myös keskinäistä riippuvuutta ja varjopuolia, joita ystävyys voi aiheuttaa ihmisen elämässä

Toisesta kaudesta on poistettu Maxin mukanaan tuomat yliluonnolliset elementit, joten pelaajan tehtäväksi jää ainoastaan reagoida prompteihin valitsemalla kommenteista vaihtoehto, jolla ohjata juonta. Ajan taaksepäin kelaamisen puuttuminen jättää pienen aukon peliin, sillä pelaajasta tulee entistä puhtaammin sivustakatsoja. Chloella on mahdollisuus yrittää puhumalla manipuloida ”vastustaja” tiettyyn päämäärään. Ns. backchat ei kuitenkaan tarjoa tarpeeksi tekemistä, vaan tarinan ohjaaminen on hienovaraista taiteilua eri keskustelujen välillä ilman, että pelaaja täysin tietää mitä lopussa odottaa. Lisäksi näitä hetkiä ei ole montaa, joten piirre tuntuu hieman väkisin mukaan keksityltä.

Tietämys Rachelin ja Chloen ystävyyden luonteesta ja sen intensiivisyydestä on asia, joka taidokkaasti ohjaa myös pelaajan motiiveja pelin aikana. Nuorten tyttöjen ystävyys voi kukoistaa pelin aikana rakkaustarinaksi, ollen näin teemoiltaan looginen jatkumo Life is Strangen antamille kehyksille. Tässä Before the Storm onkin parhaimmillaan; hahmojen kasvun kuvaamisessa ja tunteessa siitä, että pelaaja on aidosti tyttöjen mukana kulkemassa.

Tytöt tutustuvat toisiinsa, tutkivat Arcadia Bayn ympäristöä, keskustelevat ja törmäävät pian pieneltä tuntuviin, mutta suuriksi muuttuviin ongelmiin. Jokainen jakso päättyy paljastukseen, täkyyn, jotta pelaaja siirtyy seuraavaan osaan – ja homma toimii. Before the Stormin suurimmaksi ongelmaksi muodostuu, kuten usein tarinavetoisissa peleissä, mielenkiinnon ylläpitäminen. Tämä ei tarkoita, etteikö tarina olisi hieno, mutta kun tekemistä on vain tilkkeeksi, on huomio vaarassa herpaantua.

Chloe tutkii ympäristöään, ja pelaaja etsii johtolankoja sekä tarkastelee esineitä, joista suurin on täysin turhia. Näin merkittävä osa toiminnasta on vain ”kävele, katso, siirry eteenpäin” -tyylistä tekemistä. Pelaaja ainoastaan odottelee tarinaa eteenpäin vievän elementin löytymistä. Esimerkiksi Chloen vieraillessa Rachelin luona pelaaja laitetaan kattamaan pöytää kuljettamalla lautasia ja laseja kaapista pöytään muutaman kerran. Tällainen tekeminen tuntuu täysin turhalta. Chloen kommentit tauluista ja laseista eivät tuo peliin mitään sisältöä, vaan tarkoituksena on vain luoda tunnelmaa.

Jaksojen rakenne tuntuu myös epätasapainoiselta. Alun ymmärrettävästi hidas tutustumisjakso kasvaa vasta kolmannessa osassa varsinaiseksi toiminnaksi. Kaksi ensimmäistä jaksoa ovat toisinaan jopa tuskallisen hitaita, eivätkä tarjoa sen kummempia ratkaisevia käänteitä. Kolmas ja viimeinen osa onkin sitten taas täynnä toimintaa. Tämä tekee siitä täyteen ahdetun episodin, jossa päätökset ja seuraamukset heitetään pelaajan niskaan kertaheitolla. Yllättäen pelaaja onkin täysin hereillä. Samaa mielenkiintoa ja energisyyttä olisi toivonut pelin kahteen edeltävään osaan.

Kun tarinalla ja hahmokehityksellä on valtava arvo Life is Strange: Before the Stormissa, tulee osa pelin käänteistä myös täytenä yllätyksenä. Tietyissä kohdissa yksi hahmoista käyttäytyy täysin odottamattomalla tavalla, mikä tuntui oudon irralliselta ja huonosti kirjoitetulta. On kuin kehittäjät olisivat halunneet lisätä draamaa ymmärrettyään, että tarina on liian yllätyksetön, ja päätyneet äkkinäiseen hätäratkaisuun pistääkseen hommaan hieman vauhtia.

Tarinan lopussa jäljelle jää melkein mahdottomalta tuntuvia vaihtoehtoja, joihin pelaaja on ohjannut itsensä huomaamatta. Before the Stormin lopussa näkyvät tilastot siitä, kuinka moni pelaaja on kulkenut kohti samoja ratkaisuja ovat valaisevia. Osa ratkaisuista on sellaisia, joihin et edes ole tiennyt olevan mahdollista päätyä. Ne pistävät pelaajan miettimään, missä kohtaa tarinaa olet kulkenut toiseen suuntaan, kenen kanssa olet kenties jättänyt puhumatta. Tämä turhauttaa, sillä pelaaja pistetään tekemään paljon turhaa työtä katsomassa esineitä, mutta samalla kenties joku merkittävä hahmo on jäänyt jututtamatta tai ratkaisu tekemättä.

Ratkaisut eivät tule eteen sattumalta. Before the Storm ei heitä kierteitä vaan ohjaa toisinaan jopa ärsyttävän selkeästi pelaajan valintoja, hieman kuin olisimme todellakin Chloen liian nuorissa tennareissa. Ohjauksesta huolimatta lopulliset valinnat eivät ole yhtään sen helpompia tehdä, vaan pelaaja joutuu miettimään kuinka kohdella tarinan aikana tutuksi tulleita hahmoja. Kaikkea hankaloittaa se, että pelaaja tietää kuinka Rachelin käy jatkossa, sillä Life is Strangen koko keskus pyörii tytön katoamisen ympärillä.

Before the Stormin päähahmo Chloe onnistuu ärsyttämään persoonallaan taitavasti. Chloe on toisinaan vaivaannuttava kapinassaan, puhetyyli on jopa nolon nuorta täynnä hölmöjä vitsejä ja hyökkäävä asenne vailla todellista pohjaa, johon turvautua tosipaikan tullessa eteen. Päähahmo puhuu paljon ja uhittelee, mutta kun lopussa tosielämä iskee märällä rätillä naamaan onkin kourassa vain kasa teinimäistä uhoa ja mureneva itseluottamus.

Pelaaja toivoisi, että tarina jatkuisi toisin, sillä hahmoihin on hankala olla ihastumatta – heidän varaansa on laitettu niin paljon. Epätasainen tapahtumien ja toiminnan jaksotus, sekä puhtaasti tekemisen puute ovat piirteitä, jotka aiheuttivat myös tylsistymistä. Itse huomasin ajatusteni välillä harhailevan muualle, kun tarina keskittyi tunnelmoimaan Rachaelin ja Chloen kävellessä kuvaruudulla.

Before the Storm on tietyiltä osin pienempi, herkempi ja taidokkaampi kuin edeltäjänsä, mutta se jättää myös pelaajan liian sivuun: häntä tarvitaan vain kun hätä on suurin.

Pelin kolmen jakson lisäksi mukana tulee Farewell -niminen jakso, jossa pelaaja kuljetetaan vielä ensimmäisen kauden tapahtumiin, aikaan jolloin Max muuttaa pois Arcadia Baysta, ja Chloe jää yksin. Tunnelmapala on koskettava, sillä vaikka se kertoo ajasta jolloin ystävykset eroavat, on se myös aikaa jolloin Chloen elämässä kaikki oli vielä omalla tavallaan kohdillaan.

LIFE IS STRANGE: BEFORE THE STORM

”Life is Strangen uusi kausi on hieno peli, mutta pelattavaa olisi saanut olla enemmän.”