UUSIMMAT

Arvostelu: Little Nightmares on ainutlaatuinen kauhutarina ja kevään ykköspelejä

22.04.2017 12:10 | Jukka O. Kauppinen

Little NightmaresTekijä: Tarsier Studios
Julkaisija: Bandai Namco
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, vähintään i3-tasoinen prosessori, 4 Gt muistia, DirectX 11 -näytönohjain, 10 Gt levytilaa
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava ja boksipeli, hinta 19,99 euroa (digitaalinen)
Arvostelija: Jukka O. Kauppinen

Little Nightmares

Pelikauhu koostuu useimmiten isoista möröistä ja zombeista, jotka rynnistävät päin näköä, mutta aina joskus joku tajuaa, mikä voisi olla todella pelottavaa. Little Nightmares lähestyy kauhun syvimpiä juuria äärimmäisen omalaatuisella ja lumoavalla tavalla. Se luo maailman, joka tulee seuraa pelaajaansa uniin.

Little Nightmares rikkoo kaavaa. Se ei selitä eikä väännä rautalankaa. Peliruudulla ei ole käyttöliittymän osasia, ei elinpojoja, ei mitään. Pelissä ei ole introa, ei välianimaatioita, ei kenttien välisiä tarinoita. Ei edes yhtä ainutta sanaa dialogia. Peli vain alkaa.

Pelaajan on rakennettava oma identiteettinsä, tulkittava maailmaa ja luotava päässään tarina, joka etenee kuin groteskiudella ja syvimmillä peloilla, kaikella vääristyneellä ja epämiellyttävän oudolla lastattu lumoava höyryjuna.

Pelillisessä mielessä Little Nightmres on fysiikkapohjainen seikkailu, jossa yhdistellään sanatonta ja eleetöntä tarinankerrontaa tasoloikkaan ja puzzleihin. Matkan varrella ratkotaan ongelmia ja väistellään outoja olentoja, joskus aivan hiljaa ja huomaamatta hiipien ja toimien, joskus paniikissa paeten. Useimmiten peli on lempeä ja jättää pelaajalleen tilaa haukkoa henkeä, katsella maisemia ja kuljeskella, mutta välillä sen armoton painajaismaisuus lyö kovaa.

Jos olet nähnyt takaa-ajopainajaisia tai pudonnut unissasi loppumattoman pitkiin kuiluihin, niin pahimmillaan luvassa on juuri sitä. Huonosti käy ja sitten herätään vavisten. Ja sitten sama uudelleen, kunnes ratkaisu selviää.

Little Nightmares

Kun silmäsi ummistat…

Ruotsalaisen Tarsier Studiosin pelintekijät alkoivat luoda tarinaansa lapsuuden painajaisista. Siitä, miltä maailma on näyttänyt ja kuulostanut pienen lapsen unien ja mielikuvituksen ajautuessa sivuraiteille. Niistä unista, kun lapsi on vieläkin pienempi ja kun kaikki näyttää oudolta, uhkaavalta ja vaaralliselta.

Little Nightmares onkin seikkailu, joka tapahtuu oudossa unenkaltaisessa maailmassa, jossa kaikki toimii oman unilogiikkansa kautta. Pelaajalla ei ole nimeä eikä historiaa, hän vain on, jossain. Hän rakentaa identiteettiään hiljalleen pelin mittaan, pelimaailmaan tutustuessaan ja sen olentojen kautta. Välillä hän saattaa huomata jonkin yksityiskohdan, joka yllättää, hämmästyttää tai pelottaa – ehkä siksi, että se kertoo jotain hänestä itsestään. Mitä tämä tarkoittaa, kuuluu kysymys.

Tätä sopii kysyä koko matkan ajan, sillä Little Nightmaresin unilogiikka on kaikessa hämmästyttävyydessään uskomattoman hienoa. Ympärillä avautuva maailma on groteski, vääränkokoinen ja oudonmuotoinen. Mikä tämä talo on? Tehdasko? Ahaa, se onkin laiva! Eikun ei olekaan, vaan japanilainen ravintola. Eikun… Maailma muuttuu hämmentävillä tavoilla, kun pikkuruinen unten vanki taapertaa eteenpäin lattian alla, ovien välistä ja tuuletuskanavista. Mutta unissahan kaikki on mahdollista!

Little Nightmares

Ja niin matka jatkuu, vaarojen halki, outoihin asioiden törmäillen. Joskus matkanteko on kuin kävelysimulaattoria pelaisi, kun vain astelemme huoneesta toiseen, niitä kummastellen. Sitten eteen tulee ongelma, joka on joskus ratkottava puzzle, joskus jokin pelottava talon olento, joka ohi täytyisi päästä. Erilaiset tilanteet tasapainottavat ja rytmittävät toisiaan hyvin, eivätkä ongelmat ole koskaan suorastaan epäreiluja.

Esimerkiksi fysiikkapuzzleissa täytyy käyttää hoksottimiaan mahdollisten työkalujen tai kulkureittien suhteen ja muistaa, että pelihahmo voi tarttua ja manipuloida esineitä, jopa vetää ja siirtää niitä. Varsinainen suoritus ei ole yleensä hankala, pikemminkin ratkaisun keksiminen. Little Nightmaren puzzleilu onkin siitä hämmentävän onnistunutta, että ainakin minä huomasin usein lähestyväni pulmia aivan liian insinöörimäisesti. Monimutkaistin tilannetta ja työkaluja liikaa tajuamatta, että ratkaisu on oikeastaan aivan selkeä.

Usein kaivataan etenkin niin sanotusti out of the box -tyyppistä miettimistä ja unimaailmamaisen logiikan muistamista. Toki joskus kaivataan myös tarkkaa tarkkuutta ja virheettömiäkin suorituksia, mutta jälkimmäiset ovat onneksi vähemmistössä.

Vahvinta puzzletunnelmaa ovat kenties huoneet ja paikat, joissa on myös vältettävä tai hämättävä talon muita asukkeja. Nämä touhuavat… mitä touhuavatkaan, ja pienen sankarimme on ehkä tehtävä siinä tai naapurihuoneissa asioita, vältettävä olentojen katsetta ja huonomman tsänssin sattuessa paettava minkä pikku avotassuillaan vain pääsee.

Little Nightmares

Ethän astu millekään rapisevalle tai kaada vahingossa esineitä, jos olento on tarkkakorvainen? Tai hyvävainuinen? Ehkä voit heittää esineitä ja hämätä näitä äänillä, houkutellen olennon pois tieltäsi? Joskus oiva valinta saattaa olla myös nopea pinkaisu meluamisesta riippumatta, sillä ehkä ehdit suojaisaan seinäkoloon ennen kuin valtava käsi kietoutuu ympärillesi…

Ja joskus, onneksi aika harvoin, peli muuttaakin sääntöjä ja läimäisee eteen tilanteen, jossa ei parilla ensimmäisellä kerralla vain ehdi tehdä tai tajuta mitään. Sitten kuollaan erinäisiä kertoja tilanteen sääntöjä opetellassa, ja loppuun tiukka speedrun-tyyppinen pinkaisu toivoen, että kunpa hypyt ja ajoitukset eivät vain vahingossa menisi pieleen.

Tiukimmillaankin Little Nightmares on silti verrattain lempeä. Pahimmissa tilanteissa checkpoint on yleensä aivan vieressä, joten uusintayrityksetkään eivät turhauta.

Missään tilanteissa peli ei ole kuitenkaan epäreilu tai kieroile tahallaan. Mutta julma se osaa olla. Onhan kyse painajaisesta. Kuolema on tuttu vieras, ja joskus kuolema voi olla kovin karmivakin. Tätä ei kannata antaa pienten lasten käsiin.

Little Nightmares

Unta vaiko totta?

Unen etäisille hämärän rajamaille sijoittuva Little Nightmares on mieleenpainuva, säväyttävä ja tunteita herättävä teos. Se ei selitä, mitään ei näytetä, mutta sitäkin enemmän vilautellaan. Peli ei ole suoranaista kauhua, mutta leikittelee peloilla, tunteilla ja etäisillä kauheuksilla. Veri ei roisku eikä väkivaltaa ole juurikaan, mutta ehkä juuri siksi Little Nightmaresin tehokeinot toimivat sitäkin paremmin.

Tekijät ovat muistaneet sen, että todellinen kauhu ei synny niinkään siitä mitä näytetään, vaan siitä mitä ei näytetä, vain vihjataan ja vilautellaan.

Paitsi kun näyttämisellä ja shokeeraamisella on tarkoitus.

Little Nightmaresin maailma ja hahmot tuovat muuten mieleen kaksi animaatioelokuvien maailman mestariteosta: Neil Gaimanin Coralinen ja Studio Ghiblin Henkien kätkemän. Coralinen synkkä fantasia ja Henkien kätkemän maailma arkkitehtuureineen, jopa kylpylän groteskeimpien vieraiden olemus, on veistetty selvästi samasta metsästä kaadetusta puusta. Teoksissa on paljon samaa outouden ja yksinäisyyden tunnetta, joskin paikoittain Little vie vastenmielisyyden jopa askelta pidemmälle.

Ei kuitenkaan koskaan liikaa. Vain sopivasti säväyttävällä tapaa.

Little Nightmares

Tätä sisällöllistä upeutta alleviivataan myös taitavalla tekniikalla.

Näytöllä ei ole mitään ylimääräistä, mitään häiritsevää. Maailman outouskerrointa kasvatetaan muun muassa värisävyjen valinnoilla ja ruudun oudolla, tasaisella keinunnalla, sekä jumalallisella äänimaailmalla. Sen sävyt ja kerrokset luovat kuvaelmaa sekä pelaajan välittömästä ympäristöstä ja sen tapahtumista, että kauempana olevista asioista. Mitä nuo äänet, nuo kolinat tarkoittavat? Keitä ovat nuo raahustajat kaukaisuudessa tai tuo pimeyttä halkova valokiila?

Ja ne olennot. Äärimmilleen revitellyt, oudot ja ahdistavat olennot, jotka asuttavat maailmaa ja tekevät siellä työtään. Tai hirveyksiään. Riippuu näkökulmasta.

Little Nightmares on yksinkertaisesti mestariteos. Se on äärimmäisen tunnelmallinen, uskomattomalla rakkaudella rakennettu luomus, joka on sekä pelottava, ahdistava että lumoava. Ehkäpä jopa hieman yllättäen se on juuri sitä, mitä ennakkoversioiden ja haastattelujen pohjalta uskalsin toivoa. Jopa enemmän.