Arvostelu Little Nightmares II on erinomainen kauhupeli, joka erottuu joukosta edukseen
Little Nightmares II ei pelottele nurkan takaa esiin hyppäävillä groteskeilla zombeilla tai muilla kauhupelien kestokliseillä. Little Nightmares II:n kauhu on sen sijaan huomattavasti tunnelmallisempaa, kuin suoraan lapsuuden painajaisista.
Julkaisupäivä: 11.2.2021
Studio: Tarsier Studios
Julkaisija: Bandai Namco
Saatavilla: PC (Windows, testattu), Xbox One, Xbox Series S/X, PlayStation 4, PlayStation 5 & Nintendo Switch
Pelaajia: 1
Peliä pelattu arvostelua varten: noin 10 tuntia
Ikäraja: 16
U
seimmat kauhupelit tuntuvat nykyään kisaavan siitä, missä pelissä on irvokkaimmat ja graafisimmat kauhut. Esimerkiksi The Evil Withinin ja Resident Evilien hirviöt ovat eittämättä hyvällä tavalla kamalia, mutta samalla niiden kanssa on menty jossain määrin siitä missä aita on matalin. Kun monsterista roikkuu tarpeeksi verta ja suolenpätkiä, saa minkä tahansa hahmomallin näyttämään karsealta.
Little Nightmares II on eri maata. Sen nukkemaiset kammotukset eivät ole varsinaisesti rumia, vaan pikemminkin hämmentäviä, kuin suoraan lapsuuden painajaisista. Pahimissa painajaisissakaan perässä juoksevasta hahmosta ei yleensä roisku joka askeleella verta, vaan se pelottaa aivan muista, välillä hyvinkin epäselvistä syistä. Little Nightmares II onnistuu toistamaan tämän saman ”outouden kauhun” omalla uniikilla otteellaan.
Little Nightmares II:n tarinankerronta on niin ikään omaperäisen hillittyä. Peli jatkaa alkuperäisestä pelistä tutulla linjalla, mutta keltahuppuisen pojan sijaan se kertoo uudesta, paperipussipäisestä hahmosta. (Keltahuppuinen poikakin on toki edelleen kuvioissa.) Mukana ovat nukkemaisten kammotusten lisäksi myös kaikki lapsuuden kauhut, kuten loputtomat kuilut sekä pelaajan perässä vyöryvät tukit.
Paperipussipäisen hahmon taustoista ei kerrota pelin alussa sen enempää.
Ei ole tiedossa, mistä hahmo tulee, mikä hänen nimensä on tai minne hän on matkalla. Pelaajan ohjaama paperipussipäinen hahmo yksinkertaisesti herää sen enempää selittelemättä polun varresta ja lähtee pitkälle vasemmalta oikealle rullaavalle matkalleen. Matka ei katkea missään kohtaa peliä, vaan jokainen pelin luku on suora jatko edelliselle.
Hillittyä tunnelmaa korostaa se, ettei Little Nightmares II:n ruutua ole ahdettu täyteen UI-elementtejä, eikä ruudulla ylipäätään näy mitään muuta kuin itse pelimaailma. Aivan alkumetreillä Little Nightmares 2 opastaa, kuinka paperipussipäistä hahmoa voi ohjata. Sen jälkeen pelaaja on omillaan. Pelimaailmaa ei ole myöskään pilkottu esimerkiksi lataustaukojen, välivideoiden tai dialogien avulla, vaan matka jatkuu yhtenäisenä alusta loppuun saakka.
Peli etenee tasapainoisesti. Välillä paperipussipäinen pelihahmo joutuu painelemaan kammotuksia karkuun pää kolmantena jalkana tai piilottelemaan sydän tykyttäen kivenkolossa. Välillä vastaan tulee puolestaan ansoja, jotka täytyy osata purkaa tai kiertää, ettei kuolema korjaa pientä pelihahmoa kesken kaiken. Toisaalta, vaikka pussipäiselle hahmolle kävisi kalpaten, kelautuu peli vain hieman taaksepäin ja matka jatkuu ilman sen suurempaa rangaistusta.
Hektistä toimintaa tasapainotetaan rauhallisemmilla kohtauksissa, joissa pelaaja joutuu hieromaan älynystyröitään erilaisten pulmien parissa. Pääsääntöisesti matka Little Nightmares II:ssa etenee sivulta toiselle, mutta pelimaailmalla on myös pienempi syvyyselementti. Varsinkin pulmatehtävien yhteydessä pelimaailmassa voi joutua seikkailemaan hieman enemmän, sillä esimerkiksi ratkaisuun vaadittava työkalu voi löytyä hieman kauempaa.
Graafisesti Little Nightmares II on upeaa katseltavaa. Valittu tyyli sopii peliin erinomaisesti ja kauniit maisemat ovat komeaa katseltavaa. Peliin pääsee helposti mukaan myös siinä tapauksessa, että aikaisempi Little Nightmares olisi jäänyt välistä, joskin aiemman pelin pelaajille on tarjolla erilaisia viittauksia.
Kokonaisuudessaan Little Nightmares II on onnistunut jatko-osa alkuperäiselle pelille. Kyseessä on loistava ja tunnelmallinen yhdistelmä kauhua ja kevyttä tasoloikkaa. Pelin paras puoli on, kuinka se onnistuu säikyttelyn sijaan pelottelemaan, vieläpä kiitettävän uniikilla otteella. Siihen eivät kaikki kauhupelit pysty.
LITTLE NIGHTMARES II
”Little Nightmares II:n uniikki ja lapsenomainen kauhu onnistuu pelottelemaan onnistuneesti.”
